29 Ennustavat apinat ja "hirnuvat" herrat

Cervantes: Don Quijote
Kun Don Q ja muu seuruesaapuvat majatalolle he saavat kuulla kylästä, jonka kaksi "kylänvanhinta" (enpä tosiaan tiedä miten tämä termi on suomennettu; ruotsinnoksessani kerrottiin että alkuperäiskielen regidor tarkoittaa suunnilleen kylän tai kaupungin vanhinta ja arvovaltaisinta asukkia, ja se oli käännetty sanalla rådman) etsivät aasia, ja huomaavat kadonnutta aasia etsiessään osaavansa matkia aasin ääntelyä - miksi sitä kutsutaankaan? - niin lahjakkaasti, että lakkaamatta kehuvat toisensa taitoja. Muut kyläläiset saavat kuulla asiasta, ja kertovat huvittuneena tapahtuneesta toisilleen. Pian lähikylän asukkaatkin kuulevat tapahtuneesta, ja niin kyläparan kaikki asukkaat kohtaavat hirnuvia pilkkakirveitä, missä vain liikkuvatkin. Aasin hirnunta on muuten aika erikoista kuunneltavaa. Itse kuulin sen ensimmäistä kertaa Boliviassa ollessani. Olin patikkaretkellä pääkaupungin La Pazin lähimaastossa, vain alle tunnin ajomatkan päässä kaupungista. Siellä oli pieni kylä, jonka nimeä en enää muistakaan, mutta muistan kun saavuimme kävelleen pienessä laaksossa sijaitsevaan kylään, aasit tervehtivät meitä joka puolelta läpitunkevalla, nousevalla laskevalla hirnunnalla. Itse en kyllä osaa matkia sitä. Voin kyllä kuvitella, että moinen vastaanotto joka paikassa kiehauttaisi veret alta aikayksikön. Yhtä kaikki, tarinan hirnujien kylä oli joutumassa aivan sotajalalle lähimmän naapurikylänsä kanssa.

Populaarikulttuuria majatalossa


Majatalolla oli kulttuuripitoinen illanvietto tiedossa, kun mestari Pedro apinoineen ja nukkesirkuksineen oli paikalla. Seurue sai ihmetyksekseen seurata, kuinka ennustava apina ratkaisi kiperiä kysymyksiä kuiskimalla ne mestari Pedron korvaan. Saimme seuraavassa luvussa tietää, että kyseessä olikin samainen mestarirosvo Ginés de Pasamonte, jonka Don Q vapautti kaleeriorjuudesta ensimmäisessä niteessä. Olipa hän varastanut Sanchon aasinkin, jonka he onnellisen sattuman kautta saivat takaisin. Kylläpä aasit ovat olleet ahkerasti mukana tämän romaanin eri käänteissä! Onkohan Suomessa koskaan ollut aaseja käytössä, vain olemmeko harrastaneet vain hevosia?

Symboli harhaiselle ja ylimitoitetulle raivolle


Surullisen hahmon ritarin harhaiset seikkailut saavat jatkoa, kun Don Q puuttuu nukketeatteriesityksen kulkuun hyökkäämällä rakastavaista paria takaa-ajavien maurien kimppuun. Mielestäni oli yllättävää, kuinka alentuvainen mestari Pedro oli Don Q:n harhaisen raivon edessä. Tämä sai tietysti selityksensä sillä, että Pedro pelkäsi oikean henkilöllisyytensä paljastumista. Sen peittäminen onnistui ilmeisesti siksi, että hän oli peittänyt toisen puolen kasvoistaan vihreällä kankaalla. Ehdinkin lukiessani ihmetellä, miten nukketarinaa käytettäisiin juonen eteenpäin viemiseen. Nukketeatterikappalehan tuntui aika yksinkertaiselta, eikä sillä tuntunut olevan juuri funktiota. Kun Don Q nyt ryhtyi paperinukkeja tuhoamaan, tuli mieleeni, että tässähän on vastinpari sille kuuluisalle kohtaukselle, jossa Don Q hyökkää tuulimyllyjä vastaan. Tällä kertaa vastus ei ole ylivertainen, vaan päinvastoin niin vähäpätöinen, että on suureksi häpeäksi käyttää voimaa nukkeja vastaan. Tietenkin samaan listaan voisi lisätä myös listitytviinileilit. Mutta eikös muka tämmöisiä tapauksia satu tosielämässäkin, missä hyökätään lekalla hyttystä vastaan sen vuoksi, että jonkun yhteisön kollektiivinen käsitys todellisuudesta on harhainen? Miksi tämä kohtaus ei ole saanut samaa huomiota kuin tuulimyllykohtaus? Oma nihilistinen selitykseni sille on, että suurin osa kirjan lukijoista ei ole jaksanut lukea näin pitkälle. Selkäsaunalta vältyttiin tällä kertaa

Ensimmäisen osan selkäsaunakohtaukset olivat saada jatkoa Don Q:n osalta, mutta Sancho sai kuin saikin tuta kyläläisten raivosta, kun hän ryhtyi puuttumaan hirnujien kylän sotaretken mielekkyyteen ritarinsa vetäessä henkeä. Mutta Donimmepa kannusti hevosensa karkuun siinä vaiheessa, kun näytti siltä, että musketit aiotaan laukoa hänen suuntaansa, ja taisi kiviäkin jo sataa häntä kohden. Niinpä niin, mielestäni he olivat kyllä tällä kertaa aivan hyvällä asialla. Olisihan ollut sääli, jos veri olisi vuotanut pilkkahirnunnan vuoksi. Onneksi naapurikyläläiset eivät sotatantereelle ilmaantuneet. Mutta sankareidemme hampaat ja luut saivat tällä kertaa olla rauhassa. Tai no, seuraavassa jaksossa saamme vähän kuunnella Sanchon valituksia.
 

Palautetta 

Asko Korpela: Loistavia välähdyksiä 

Asko:  "...missä hyökätään lekalla hyttystä vastaan sen vuoksi, että jonkun yhteisön kollektiivinen käsitys todellisuudesta on harhainen? Miksi tämä kohtaus ei ole saanut samaa huomiota kuin tuulimyllykohtaus? Oma nihilistinen selitykseni sille on, että suurin osa kirjan lukijoista ei ole jaksanut lukea näin pitkälle. Selkäsaunalta vältyttiin tällä kertaa"

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Jouko Kinnunen ja kopion Asko Korpela. 


Asko Korpela 20061119 (20061119) o AJK kotisivu o Cervantes.htm o Webmaster