Kun Don Q ja muu seuruesaapuvat majatalolle he saavat kuulla kylästä,
jonka kaksi "kylänvanhinta" (enpä tosiaan tiedä miten tämä
termi on suomennettu; ruotsinnoksessani kerrottiin että alkuperäiskielen
regidor tarkoittaa suunnilleen kylän tai kaupungin vanhinta ja arvovaltaisinta
asukkia, ja se oli käännetty sanalla rådman) etsivät
aasia, ja huomaavat kadonnutta aasia etsiessään osaavansa matkia
aasin ääntelyä - miksi sitä kutsutaankaan? - niin lahjakkaasti,
että lakkaamatta kehuvat toisensa taitoja. Muut kyläläiset
saavat kuulla asiasta, ja kertovat huvittuneena tapahtuneesta toisilleen.
Pian lähikylän asukkaatkin kuulevat tapahtuneesta, ja niin kyläparan
kaikki asukkaat kohtaavat hirnuvia pilkkakirveitä, missä vain
liikkuvatkin. Aasin hirnunta on muuten aika erikoista kuunneltavaa. Itse
kuulin sen ensimmäistä kertaa Boliviassa ollessani. Olin patikkaretkellä
pääkaupungin La Pazin lähimaastossa, vain alle tunnin ajomatkan
päässä kaupungista. Siellä oli pieni kylä, jonka
nimeä en enää muistakaan, mutta muistan kun saavuimme kävelleen
pienessä laaksossa sijaitsevaan kylään, aasit tervehtivät
meitä joka puolelta läpitunkevalla, nousevalla laskevalla hirnunnalla.
Itse en kyllä osaa matkia sitä. Voin kyllä kuvitella, että
moinen vastaanotto joka paikassa kiehauttaisi veret alta aikayksikön.
Yhtä kaikki, tarinan hirnujien kylä oli joutumassa aivan sotajalalle
lähimmän naapurikylänsä kanssa.
Populaarikulttuuria majatalossa
Majatalolla oli kulttuuripitoinen illanvietto tiedossa, kun mestari
Pedro apinoineen ja nukkesirkuksineen oli paikalla. Seurue sai ihmetyksekseen
seurata, kuinka ennustava apina ratkaisi kiperiä kysymyksiä kuiskimalla
ne mestari Pedron korvaan. Saimme seuraavassa luvussa tietää,
että kyseessä olikin samainen mestarirosvo Ginés de Pasamonte,
jonka Don Q vapautti kaleeriorjuudesta ensimmäisessä niteessä.
Olipa hän varastanut Sanchon aasinkin, jonka he onnellisen sattuman
kautta saivat takaisin. Kylläpä aasit ovat olleet ahkerasti mukana
tämän romaanin eri käänteissä! Onkohan Suomessa
koskaan ollut aaseja käytössä, vain olemmeko harrastaneet
vain hevosia?
Symboli harhaiselle
ja ylimitoitetulle raivolle
Surullisen hahmon ritarin harhaiset seikkailut saavat jatkoa, kun
Don Q puuttuu nukketeatteriesityksen kulkuun hyökkäämällä
rakastavaista paria takaa-ajavien maurien kimppuun. Mielestäni oli
yllättävää, kuinka alentuvainen mestari Pedro oli Don
Q:n harhaisen raivon edessä. Tämä sai tietysti selityksensä
sillä, että Pedro pelkäsi oikean henkilöllisyytensä
paljastumista. Sen peittäminen onnistui ilmeisesti siksi, että
hän oli peittänyt toisen puolen kasvoistaan vihreällä
kankaalla. Ehdinkin lukiessani ihmetellä, miten nukketarinaa käytettäisiin
juonen eteenpäin viemiseen. Nukketeatterikappalehan tuntui aika yksinkertaiselta,
eikä sillä tuntunut olevan juuri funktiota. Kun Don Q nyt ryhtyi
paperinukkeja tuhoamaan, tuli mieleeni, että tässähän
on vastinpari sille kuuluisalle kohtaukselle, jossa Don Q hyökkää
tuulimyllyjä vastaan. Tällä kertaa vastus ei ole ylivertainen,
vaan päinvastoin niin vähäpätöinen, että
on suureksi häpeäksi käyttää voimaa nukkeja vastaan.
Tietenkin samaan listaan voisi lisätä myös listitytviinileilit.
Mutta eikös muka tämmöisiä tapauksia satu tosielämässäkin,
missä hyökätään lekalla hyttystä vastaan
sen vuoksi, että jonkun yhteisön kollektiivinen käsitys
todellisuudesta on harhainen? Miksi tämä kohtaus ei ole saanut
samaa huomiota kuin tuulimyllykohtaus? Oma nihilistinen selitykseni sille
on, että suurin osa kirjan lukijoista ei ole jaksanut lukea näin
pitkälle. Selkäsaunalta vältyttiin tällä kertaa
Ensimmäisen osan selkäsaunakohtaukset olivat saada jatkoa
Don Q:n osalta, mutta Sancho sai kuin saikin tuta kyläläisten
raivosta, kun hän ryhtyi puuttumaan hirnujien kylän sotaretken
mielekkyyteen ritarinsa vetäessä henkeä. Mutta Donimmepa
kannusti hevosensa karkuun siinä vaiheessa, kun näytti siltä,
että musketit aiotaan laukoa hänen suuntaansa, ja taisi kiviäkin
jo sataa häntä kohden. Niinpä niin, mielestäni he olivat
kyllä tällä kertaa aivan hyvällä asialla. Olisihan
ollut sääli, jos veri olisi vuotanut pilkkahirnunnan vuoksi.
Onneksi naapurikyläläiset eivät sotatantereelle ilmaantuneet.
Mutta sankareidemme hampaat ja luut saivat tällä kertaa olla
rauhassa. Tai no, seuraavassa jaksossa saamme vähän kuunnella
Sanchon valituksia.
|