|
Alan ymmärtää, miten Don Quijoten seikkailuja voi käyttää matkailun edistämiseen. Kääntäjän mukaan Montesinosin luolat ovat oikeasti olemassa, ja siellä on olemassa sellainen tasanne, jolle DQ laskeutuu ja jossa hän näkee ne kummalliset näyt, jotka ovat 22. ja 23. lukujen aiheena. En kyllä oikein ymmärrä taaskaan, mitä kirjailija oikein mahtaa ajaa takaa tällä tarinalla, kuin että hän pääsee markkinoimaan yhtä vierailupaikkaa matkailijoille, jotka tahtovat kulkea ritarimme jalanjäljissä. Tästä tulee mieleen eriskummallinen turisteille tarkoitettu kiertoajelu, jonka kyydissä olin vaimoni kanssa 1990-luvun alkupuolella. Interreilasimme Itävallassa, jossa Åsalla oli tätinsä miehen kautta sukulaisia. Pääsimme Sound of Music -bussiajelulle ilmaiseksi, koska Åsan tädin miehen sukulainen oli oppaana. Hän kierrätti meitä ympäri Saltkammargutia ja kertoi minkä kirkon julkisivu ja minkä sisäpuoli oli ollut minkin kohtauksen miljöönä. Itse en ollut edes nähnyt filmiä vielä silloin. Jälkeenpäin se tuli tietenkin katsottua, ja onhan se komea filmi, mutta enpä olisi suostunut maksamaan moisesta kiertoajelusta. Aika moni turisteista taisi olla suuresta läntisestä maasta Atlannin toiselta puolen. Varmaankin ympäri La Manchaa kiertää busseja, jossa esitellään kirjan eri kohtauksia.
Tieteentekoa Cervantesin aikaan
Toinen huomio liittyy tähän serkkuun, joka on jonkinlainen tieteiskirjailija, jonka tutkimuksen aiheet ovat vähintäänkin arveluttavia. Arvatenkin tässä kohtaa Cervantes tahtoo irvailla aikansa tieteilijöiden kanssa, kun serkun tieteellisen todistelun logiikka heittää tämän tästä häränpyllyä. Eihän toki pidä unohtaa, että tuohon aikaan harrastettiin ihan vakavissaan sellaistakin tieteenalaa, jossa selvitettiin enkeleiden ominaisuuksia, esim. millaiset siivet enkeleillä oli. Ja pääseehän DQ taas kerran ylistämään sotilaan uranvalintaa. Saapa nähdä, mitä seuraavat luvut kätkevät. Jotain sotaisaa taitaa olla luvassa.
|