Kahdeksas luku - kuuluisuuden lumotSancho Panza ja Don Q pohtivat yhdessä mehukkaasti, kuinka kummallisia asioita kuuluisuuden tavoittelu saa tekemään. Kyllähän nykyaikanakin voi miettiä, mikä saa ihmiset suostumaan kaiken maailman julkisiin nöyryytyksiin Robinson- ja Big Brother -tositv-ohjelmissa. Jos jostain syystä median mielenkiinto osuu omaan persoonaan, niin kyllä se ainakin meikäläiselle ylimääräistä sydämentykytystä aiheuttaa. Ruotsin Robinson-sarjassa seikkaili yksikin tyyppi, joka keksi aina vain sairaampia temppuja, jotta media kirjoittelisi hänestä sarjan jälkeenkin. Liika on aina liikaa, kaikessa nautintoa tuottavassa tuntuu piilevän sairaalloisen riippuvuuden riski.Sancho ja DQ päätyvät omissa keskusteluissaan, paremmat
mahdollisuudet saada nauttia oikeanlaatuisesta kuuluisuudesta ja kunnioituksesta
olisi ruveta pyhimykseksi. Oikeastaan aika korni ajatus: rupesinpa pyhimykseksi,
kun diggaan niin paljon fanien palvonnasta. Ehkä rokkitähteys
olisi ollut Sancholle mieluisa vaihtoehto, jos sellaisesta olisi siihen
aikaan ollut tietoa.
Yhdeksäs kappale - Dulcinean etsiskelyäTässä kappaleessa on kirjailijan mukaan useassa kohtaa lainattu vanhojen kansanlaulujen sanoituksia sulavasti muuhun kerrontaan punottuna. Yksi tällainen kohta on tämän kappaleen ensimmäinen lause. Sancholla on pulma: miten välttyä paljastamasta aiempaa valhetta Dulcinean tapaamisesta. Ongelma on aika delikaatti: etsimme tyttöä, jota kumpikaan ei ole tavannut, eikä nimikään ehkä ole ihan sellainen kuin miksi DQ ja Sancho häntä kutsuvat. Luulin jo, että ratkaisuun päädyttäisin kirkonkirjojen avulla, mutta näin ei käykään. Yön käyskenneltyään hiljaisessa ja pimeässä kaupungissa ystävämme erkanevat, DQ piiloutuu kaupungin ulkopuolelle ja Sancho jatkaa Dulcinean etsintää. Täytyy myöntää, että Sancho osoittautuu varsinaiseksi jallittajaksi, kun hän saa DQ:n poistumaan kaupungista ja odottamaan Sanchoa, joka etsisi DQ:n sydämen valtiattaren käsiinsä.Kymmenes luku - maalaistytöt maantielläSancho päättää jo ollessaan matkalla kaupunkiin, että hänhän ei rupea joutavia tobosalaisilta kyselemään, siitä voisi seurata terveydellisiä ongelmia. Hän päättikin jatkaa entiseen tyyliin ja sepustaa tarinan keksitystä tapaamisesta. Mutta nähdessään kolmen maalaistytön ratsastavassa maantiellä DQ:n suuntaan hän keksi väittää, että maalaistytöt ovat Dulcinea ja hänen kaksi kamarineitoaan. DQ on kauhuissaan tietäjien voimasta, joka saa kauniin Dulcinean näyttämään aivan simppeliltä ja pahanhajuiselta maalaistytöltä. Donia käy kyllä vähän sääliksi, kun Sancho jekuttaa häntä niin julmasti. Miesparka uskoo tosissaan, että kateellinen velho on hänen näkökykynsä loihtinut näyttämään kaiken kauniin rumalta. Donia kyllä askarrutttaa, että jopa Dulcinean hajukin on vastenmielinen. Aika järkytys miehelle, joka sentään on palvonut luomaansa mielikuvaa Dulcineasta niin kiihkeästi, että järjen sanat ovat helposti saaneet miehemme raivon valtaan. Onneksi tästä seikkailusta selvitään kutakuinkin ehjin nahoin.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Kinnunen Jouko 20061003 (20061003) o AJK kotisivuCervantes o Webmaster