Jouko Kinnunen 
22 Vihdoinkin uudelle retkelle

• Neljäs luku: keskustelu ensimmäisestä kirjasta jatkuu
• Viides luku: Tereza yrittää turhaan takoa järkeä miehensä kalloon 
• Kuudes luku: ritareita on moneksi
• Seitsemäs luku: kolmas retki alkaa vihdoinkin
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

 

Neljäs luku: keskustelu ensimmäisestä kirjasta jatkuu

Kandidaatti Simson Carrasco jatkaa hauskuuttelua arvon ritarimme sekä hänen aseenkantajamme kustannuksella, ja samalla kirjailija saa kertoa muiden suulla aikomuksistaan. Sancho mm. lupaa, että hän herroineen aikoo syöksyä niin moneen seikkailuun, että niistä voisi kirjoittaa vaikka sata jatko-osaa, eikä vain yhtä. Kandidaatti lupaa auttaa ritarimme matkaan kahdeksan päivän kuluttua. 
 

Viides luku: Tereza yrittää turhaan takoa järkeä miehensä kalloon 


Ståthållarskap - siitä Sancho jaksaa unelmoida. Pekan kommenteista opin, että on kyse käskynhaltijasta. Sancho pohtii jo tyttärensä naittamista hyvään perheeseen, kun hänestä kerran pikapuoliin tulee herrasväkeä. Kyllä Sancho sitten jaksaakin hölmöillä! Aluksi Tereza vaikutta verevältä, jalat tiukasti maan kamaralla pitävältä lyyliltä. Sellainen tietysti Sanchon kaltaisella tuulihatulla pitäisi kumppanina ollakin, etteivät kaikki asiat mene mullinmallin. Mutta hänkin tempautuu pitämään kaukaista mahdollisuutta jo lähes tapahtuneena, ja voihkii tyttärensä naimaonnen ja poikansa ammatinvalinnan puolesta. 
 
 

Kuudes luku: ritareita on moneksi

Luvun alkusanoissa tätä lukua mainostetaan ehkä teoksen tärkeimmäksi, mutta vaikea sitä on sellaisena pitää. Don Q pauhaa taas ritariuden suloista. Opimme että ritareita on hovissa, mutta vaeltavat ritarit vastaavat urotöistä ja ovat Don Q:n mielestä niitä oikeita ritareita. Sisarentytär yrittää saada enoaan innostumaan siisteistä sisähommista hovin ritarina, mutta ei siinä onnistu. Muun filosofoinnin ohella Don Q päätyy mm. sanomaan, että on vain kaksi tietä rikkauteen ja kunniaan: tieteen harjoittaminen tai sotilaan ammatti. No nykyaikana rikastumiseen on ilmeisempiäkin reittejä. Enkä ole oikein vakuuttunut, toimisivatko Don Q:n strategiat ollenkaan nykypäivän Pohjolassa! Ex-presidenttimme Ahtisaari on ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi, missä kunnia tulee sotilaiden sankarikuolemien estämisestä. Ja mitä tieteenteolla rikastumiseen tulee, niin taitavatpa olla vähissä sellaiset esimerkit. 
 
 

Seitsemäs luku: kolmas retki alkaa vihdoinkin

Pitkään pidätteli Cervantes sankariaan kotikonnuilla vauhtia hakemassa, mutta lopultakin saadaan Don Q ja Sancho matkaan. Sitä ennen ehti Sancho vaatia kiinteätä kuukausipalkkaa, mutta viitteitä sellaisen olemassaolosta ei Donimme ollut löytänyt lukemistaan tarinoista, joten sen Sancho sai unohtaa. Don Q uhkaili jopa palkkaavansa jonkun toisen vapaaehtoisen aseenkantajakseen, ja pahuksen kandidaatti Simon Carrasco, koiranleuka, jo ilmoittautui olevansa halukas hommaan. Sancholle tuli kiire hyväksyä kehnonlainen työsopimus ilman varmuutta palkansaannista, jotta eivät seikkailut olisi menneet sivu suun. Kandidaatti Carrasco kehotti taloudenhoitajaa rukoilemaan Pyhän Apollonian rukouksen, jotta Don Q ei matkaan lähtisi. Tämä oli hieman yllättävää, koska tämä pyhimyksen puoleen käännytään yleensä hammasvaivojen vuoksi (kääntäjällä pitkä huomautus asiasta laitoksessani). Mutta tämän rukouspyynnön funktio jää epäselväksi. Sitten vielä samainen kandidaatti yllyttää sankarimme mahdollisimman pian seikkailuja etsimään . Jälleen kerran huomaa, että tätä juttua ei kovin moneen kertaan ole kirjoitettu, vaan sinne on jäänyt tällaisia tarinanpätkiä, joita ei ole sidottu yhteen muiden punaisten lankojen kanssa. Miltä tämä teos näyttäisikään, jos nykyajan kustannustoimittaja olisi päästetty huseeraamaan sen parissa? Vai paljastuuko jatkossa näiden rivien tarkoitus? 
 
 

Palautetta 

Lähetä palautetta!