Niteeni kääntäjä kertoo toisen osan esipuheen alaviitteessä,
että vain muutama kuukausi ennen tätä toista osaa oli Tarragonassa
ilmestynyt jonkun toisen kirjoittama toinen osa. Olisikin mielenkiintoista
päästä lukemaan sitä. Mahtaako sellaista olla säilynyt
jälkipolville? Cervantes vakuuttelee olevansa pitkämielinen,
mutta käyttää kuitenkin muutaman sivun mokoman väärentäjän
sättimiseen, joten kyllä hän aika käärmeissään
taisi olla tapahtuneesta. Luultavasti asian taloudellinenkin puoli lienee
ollut merkittävä. Väärä jatko-osa söi tietenkin
aidon jatko-osan kysyntää. Onhan tapaus tietysti aika erikoinen,
mahtaako edes sille olla vastinetta? Joka tapauksessa jatko-osan kirjoittaminen
osoittaa, että kirja oli jo tuolloin suurmenestys. Hassua ajatella,
että väärä jatko-osa on vitivarmasti keräilijäharvinaisuus,
josta maksetaan maltaita.
Vauhdin hakua
Niinpä saadaan tietää, kuinka arvon Don Q on voimiaan keräillyt
ja kirkkoherra ja parturi jo erehtyvät luulemaan, että sankarimme
on päässyt eroon pakkomielteestään, mutta eikös
vähän pidempi keskustelu Surullisen Hahmon Ritarin kanssa osoita,
että ritariajatukset ovat tiukasti kuin täi tervassa sankarimme
päähän iskostuneet.
Taloudenhoitaja
ja siskontytär Sanchon kimpussa
DQ:n Taloudenhoitaja ja siskontytär päättelevät, että
Sancho ja Don Q eivät ole toisilleen terveellistä seuraa, mutta
eivät lopulta kuitenkaan onnistu pitämään hourupäitä
toisistaan erillään. Donin mielestä hän onkin jo niin
yhteen kasvanut Sanchon kanssa, että vertaa itseään päähään
ja Sanchoa muuhun kroppaan.
Kehystarina jatko-osalle
Sancho oli kaupungissa törmännyt lisensiaattiin, joka oli lukenut
kelpo miekkosten edesottamuksista, ja tietysti tarinan päähenkilöitä
kiinnosti, mitä heistä oli kirjoitettu. Niinpä hän
tuli kertomaan Don Q:lle ja Sancholle mitä oli lukenut ja kaupungilla
kuullut puhuttavan. Tällä tavoin Cervantes saattoi kommentoida
ensimmäisen osan kritiikkiä jatko-osassa, aika hupaisa suoritus.
Tähän kappaleeseen on myös kirjattu monta latinankielistä
sananlaskua tai lausahdusta. "Stultorum est infinitus numerus", ts. hulluja
on lukemattomat määrät oli mielestäni aika hauska ja
mukavalta kuulostava sananparsi. Kirjoitinkin sen tähän muistaakseni
sen jatkossa.
|