|
Mielestäni kohtaus, jossa Sancho ja Don Q rupeavat kinaamaan parturi kanssa Mambrinon kypärän ja aasinsatulan syvimmästä olemuksesta voisi symboloida meidän ihmisten vaikeuksia hahmottaa maailmaa yleensäkin. Kauppakorkean laadulliset tutkimusmenetelmäthän tavallaan lähtevät siitä liikkeelle, että tämänkaltaiset todellisuuskuvan ongelmat ovat sangen yleisiä ja siten ohjaavat myös ihmisten ja ihmisryhmien ja yhteisöjen käyttäytymistä. Voidaanhan myös ajatella, että erilaiset uskonnot ovat tällaisia uskomusjärjestelmiä, joiden väliset erot johtavat kaikenlaiseen sanaharkkaan, kinasteluun ja jopa sotiin. Toisaalta maailman realiteetit vaikuttavat omalta osaltaan: jossain asioissa havaintojärjestelmämme antavat kuitenkin sangen yhteneväisiä viestejä. Oli mielenkiintoista, että Kirsti Kuisma kertoi samaisilla HSE:n tutkimuspäivillä, että taloudelliset tekijät näyttävät olevan sangen usean aseellisen konfliktin taustalla. Sekä rationaalisella että konstruktiivisella tutkimusotteella näyttäisi saatavan hyödyllistä
analyysiä aikaan maailmasta. Mutta olisi mielenkiintoista nähdä sellainen tutkimusohjelma, jossa pureuduttaisiin samaan ongelmaan molemmin menetelmin. No tämän pitkähkön sivujuonteen lopuksi mainittakoon, että myös Sanchon ja parturin väliseen konfliktiin liittyy taloudellisen-materialistiset instressit: Sancho pitää kynsin hampain kiinni sotasaaliistaan, ja parturi penää omiaan takaisin.
Härkävaunuhäkissä kohti kotia
Lopulta kinastelu eskaloituu yleiseksi mukiloinniksi, jonka Don Q onnistuu lopettamaan voimallisella puheellaan. Tästä seuraa tosin se, että Pyhän veljeskunnan "ratsupoliisit" huomaavat Don Q:n ulkonäön vastaavan erästä etsintäkuulutettua. Ja niin siinä käy, että pienen juonimisen seurauksena sankarimme joutuu härkävaunujen vetämään häkkiin, minkä syytä aseenkantaja Sancho ei oikein tahdo ymmärtää. Sen sijaan hän kyllä havaitsee, että Donimme ystävät kotikylästä kirkkoherra ja parturi ovat mukana saattokulkueessa naamioituneina. Sancho yrittää kertoa tästä Quijotelle, mutta hän vain tulkitsee sen olevan noituutta, tosin hän arvelee näiden pikkupirujen löyhkäävän rikille ja muulle katkulle. Sancho kertoo, että yksi naamioiduista (don Fernando) tuoksuukin ambralle (millainen tuoksu se mahtaa olla, ei kai tämä tarkoita meripihkaa). Doniamme ihmetyttää, miten hänen kaltainen ritarinsa on joutunut härkävaunujen kyytiin, kun ritarit yleensä saavat ratsastaa lentävän lohikäärmeen selässä tai muuten joutuisasti.
Ritariromaanien arvostelu jatkuu
47:nnen luvun lopussa Cervantes palaa oikeastaan alkuperäiseen missioonsa ja arvostelee "domherren" suulla ritariromaaneja, ja samalla luettelee hyvän romaanin ominaisuuksia: Cervantesin mielestä hyvän romaanin tulee sekä hauskuuttaa että olla opettavainen. Puhtaasti huvitteluun soveltuvat tekstit näyttävät hänen mielestään arveluttavilta. Onhan meidänkin aikanamme keskusteltu TV:n, elokuvien ja tietokonepelien vaikutuksesta nuorten ja kansan mieleen. Ehkä uudet mediat aina saavat aikaan tällaisia keskusteluja.
|