Taistelu jättiläisen kanssa, seurauksena viinilöylyDon Q. ehtii taas aiheuttamaan tuhoa majatalossa, kun luulee jo taistelevansa jättiläisen kanssa. Viini virtaa kuin veri, ja Sanchokin jo innostuu kreivin tittelin olevan jo melkein plakkarissa. Onneksi kirkkoherra ja parturi lupaavat korvata Surullisen Hahmon Ritarin aiheuttamat tuhot.
Don Fernando herää todellisuuteenYllättäen tarinan sivujuonteet nivoutuvat yhteen, kun majataloon saapuu salaperäinen seurue. Don Fernandohan se sieltä saapuu mukanaan Lucinda. Onneksi Cervantes on armelias näille kahdelle onnettomalle parille, jotka ovat jo pitkään olleet erilaisilla harhateillä, ja niinpä Don Fernandon, Cardenion, Lucindan ja Dorotean tarina saa hienon häpy endin. Tuntuu olleen hilkulla, että Don F. olisi tuhlannut mahdollisuutensa osoittaa olevansa herrasmies. Toisaalta Fernandon ja Dorotean käyttäytyminen tuntuu nykyajan lukijan näkökulmasta aika epäuskottavalta. Dorotea riippuu kiinni tyypissä, joka on osoittanut olevansa oikea rotta, ja Don Fernando luopuu hetkessä päähänpinttymästään, johon jo niin pitkäksi aikaa oli takertunut. Mutta iloitkaamme kaikkien onnen puolesta.
Mitä yhteistä Cervantesilla ja BurroughsillaPienenä poikana luin Edgar Rice Burroughsin Tarzan-kirjatuotannon läpi aika tarkkaan, ainakin ne teokset, jotka olivat lainattavissa Kallion kirjastosta. Kallion kirjasto olikin mielestäni aivan upea paikka, täynnä mieltä kutkuttavia tarinoita. Joka tapauksessa Cervantesin tarinan sivujuonteet ja niiden nivominen yhteen päätarinan kanssa toi mieleeni Tarzan-kertomukset, jossa usein kerrottiin useaa tarinan puroa vuorotellen, jotka sitten joissain kohtaa kertomusta yhtyivät samaksi pääjuonteeksi. Tällainen tekniikka lienee yleistä monessakin teoksessa, mutta havahduin miettimään kertomuksen rakennetta ensi kertaa viidakkomiehen seikkailujen yhteydessä. Kertokaapa te muut "klassisempia" esimerkkejä!
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Kinnunen Jouko 20060804 (20060804) o Asko.Korpela@nbl.fi o Webmaster Cervantes