|
Saamme unohtaa ritarimme hetkeksi, kun tutustumme Anselmon ja Lotarion
ystävyyteen ja kuinka Anselmo väärinkäyttää
sitä sairaalloisen uteliaisuutensa (ja mustasukkaisuutensa) tyydyttämiseen.
Sillä mikä muu voisi ajaa miehen noin eriskummalliseen puuhaan,
että väen vänkään tyrkyttää vaimolleen
Camillalle tilaisuutta olla uskoton?
Mielestäni Lotarion analyysi tarinan alussa hankkeen mielettömyydestä
oli mainio: ei ollut juuri mitään voitettavaa, mutta kaikki oli
hävittävissä; niinpä Anselmon hyötyfunktio ei
ollut riskiä välttävä eikä riskineutraalikaan.
Päinvastoin, hän oli valmis uhraamaan kaikkien kolmiodraaman
jäsenten kunnian ja elämän tavoitellakseen jotain, joka
hänellä jo oli.
Juoni on kyllä erinomaisen ironinen Anselmoa kohtaan: hän
ylistää ystäväänsä hänen ja hänen
vaimonsa kunniansa kilven kiillottamisesta, vaikka hän tulee tehneeksi
aivan päinvastoin, todella täydellinen petos sitä kohtaan,
joka ei tyydy mahdolliseen, vaan tavoittelee mahdottomia. Niinhän
meilläkin sananlasku sanoo: joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.
Entisaikojen kristityt
muslimien linjoilla
Täytyy myöntää, että ajatus vaimon kunniasta ja
sen suojelun tarpeesta tuntuu niin uskomattoman takapajuiselta näin
nykyihmisen silmissä, mutta eipäs se sitä ole muslimien
maailmankuvassa: he elävät vielä tänä päivänä
aivan saman uskomusjärjestelmän mukaan. Ajatella, me kristityt
olemme olleet aivan samoilla linjoilla viisisataa vuotta sitten.
Latinojen naiskäsitys
Vielä naiskuvasta: vaikka naisen uskottiin olevan "lihaltaan heikko",
samalla ylistettiin naissukupuolen kekseliäisyyttä ja viekkautta.
On se hauskaa, että nykyään saamme eri tavoin kuulla, millaisina
miehet näyttäytyvät naisten silmissä. Parhaimpia esimerkkejä
ovat mielestäni sihteerivitsit, jotka joskus ennen vanhaan kiersivät
faksitse työpaikalta toiselle, mutta nykyään leviävät
sähköpostitse kulovalkean tavoin. Ehkä miessukupolvi on
helpommin jallitettavissa, vai mitä mieltä olette toteamuksista
"naiset rakastavat yksinkertaisia asioita, kuten miehiä"?
Anselmon käyttäytyminen on kyllä aika hulllua, jos otetaan
huomioon, että latinalaisesa kulttuurissa vielä nykyäänkin
ajatellaan, että "herrasmies ei koskaan sano daamille ei". Ystäväni
Javier, joka hänkin nyt hääsuunitelmien mukaan on ukkomies,
kertoi, että Meksikossa nuoren miehen ei pidä jäädä
kaksin nuoren tytön kanssa, jos ei mieli naimisiin tämän
kanssa. Oikeuden edessä nimittäin häntä voidaan syyttää
raiskauksesta vain siitä syystä, että hänellä
on siihen ollut tilaisuus. Siispä naimisiin, jos tahtoo välttyä
vankilalta. Moni äveriäs nuorimies lienee langennut tämän
kaltaiseen loukkuun. Siis miten Anselmo mahtoi ajatella Lotariosta, eikö
hän pitänyt tätä "oikeana miehenä"?
|