|
Don Q. keksii jälleen tavan seurata esikuviaan Amadista ja Roldan-Orlando-Rolandia: kun hän ei ole menestynyt jättien ja armeijoiden lyömisessä, hän päättää ruveta riutumaan rakkaudesta. Miten Donimme onnistuukaan järkeilemään, että rakkaudesta riutuminen ilman varsinaista syytä siihen olisi vielä suurempi hyve kuin syystä surkuttelu!
Kirkkoherra ja parturi vuorotellen daameina
Niinpä Sancho- ja Don Quijote -paralla tuntuu käyvän hyvä onni, vaikka Sancho unohtaakin pyytää mukaansa Donimme kirjeen ja määräyksen antaa hänelle kolme aasia. Oman kylän miehet sattuvat (vai ovatko he varta vasten Doniamme etsimässä - jäi minulle epäselväksi) olemaan paikalla ja muuttavat tapahtumien kulkua onnekkaaseen suuntaan. Ronski maalaismuija Dulcinea de Toboso saa jatkaa elämäänsä onnellisen tietämättömänä siitä, että Surullisen hahmon ritari häntä kovasti palvoo ja kaipaa. Vaan mitäpä siitä tosiaan olisi seurannut, jos seurakunnan jäsenet olisivat nähneet kirkkoherran käyskentelemässä naisten vaatteissa? Tuskinpa tuohon aikaan oltiin kovin ymmärtäväisiä seksuaalisia vähemmistöjä kohtaan? Nyt täytyy paljastaa tietämättömyyteni, mutta eikös inkvisiition aika ole aika lähellä tämän romaamin kirjoittamisajankohtaa?
|