| Ei mitään uutta auringon alla: miksi onkin niin, että
me miehet tunnumme kautta aikain olleen taipuvaisia vonkaamaan naisten
perään niin, että kaipuu pitää pukea kaikenlaisen
taiteen muotoon? Kuinka monta runoa tähän maailmaan jäisi,
jos tähän teemaan liittyvät riimittelyt tuhottaisiin?
Nykyajan psykologia lienee jo antanut hyviä selityksiä sille,
millaiset persoonallisuudet ovat alttiimpia sellaiselle rakkauden nälälle,
joka voi johtaa epätoivoisiin veritekoihin?
Mieleeni tulee, että monessa machokulttuurissa suhtaudutaan miehisiin
tarpeisiin kuin vastuttamattomiin luonnonvoimiin, joita ei voi kahlita.
On kuitenkin kummallista, että naisten sepustamia runoja tuntuu jääneen
jälkimaailmalle vähemmän, vaikka minun mielestäni nykytutkimus
on jo moneen kertaan osoittanut, että naisethan ne enemmänkin
verbaaliakrobaatteja ovat.
Kiehtova teema sinänsä, mutta mikä on tämän
jakson funktio tarinassa? Tämä ei nyt ainakaan ole ritarikirjallisuuden
rienaamista, vaan tässä on jokin muu taka-ajatus, jos sellainen
on löydettävissä. Marcelan puolustuspuhe oli sinänsä
ilahduttava osuus, koska siinähän meillä on varsinainen
naisasianaisen esikuva: nainen, joka ei tahdo alistua miesten päähänpistosten
vietäväksi. Luulenpa, että kautta aikain historian kätköistä
löytyy vahvoja naisia, jotka ovat kulkeneet omia polkujaan (vaikka
Camel-bootseja ei vielä silloin ollutkaan). Vallitseva kuva miesten
ja naisten välisistä suhteista ei varmaankaan edistänyt
sellaisten hahmojen esille nostoa historiakirjoituksessa.
Jos nyt pääsisimme kristallipallosta katsomaan, millaista
elämä oli 1500-luvun Espanjassa, mahtaisimmeko ymmärtää
oikein näkemäämme? HKKK:n laadullisen tutkimuksen kurssilla
tarjottiin konstruktivistista näkökulmaan tieteen tekoon: toimimme
todellisuudesta tekemien konstruktioiden ohjaamina, jolloin todellisuus
ja meidän ideamme siitä eivät välttämättä
ole yhteneväisiä. Niinpä kun nyt kurkistaa tuon ajan maailmaan
Cervantesin avulla, on varmaan suuri riski, että ymmärtää
täsmälleen väärin, mihin hän kirjoituksillaan
pyrki.
|
Palautetta
Asta Manner: Ehkä tässä selitys
Asta:
20060529 |
"Jos nyt pääsisimme kristallipallosta katsomaan, millaista
elämä oli 1500-luvun Espanjassa, mahtaisimmeko ymmärtää
oikein näkemäämme?"
Ehkä se, että kirja on on pitänyt pintansa kaikki nämä
vuodet perustuukin siihen, että asioista on kerrottu pelkistetysti
ja pystymme ymmärtämään asioita vaikka emme tunnekaan
yhteiskuntaa. Olen kanssasi samaa mieltä, että jotakin varmaan
menetämme. Itse asiassa näin saattaisi käydä vaikka
lukisimme jotakin tämän päivän kirjaa Espanjasta -
ei kulttuuri meille kuitenkaan täysin tuttu ole. Sinänsä
terävä havainto tuo aikaan ja paikkaa sijoittelu.
asta manner
|
|