|
Don Quijoten esimerkkiä on moni maailmanparantaja seurannat: hyvää tarkoittavat teot vievät avunsaajan ojasta allikkoon, niin kuin sen renkipojan, joka sai ylimääräisen selkäsaunan DQ:n käännettyä kaakkinsa Rocinanten kohti kotikontuja.
Don Quijote saakin miettimään, miten moni mainen vaeltaja elää kaikenlaisten harhaluulojen vallassa ja saa aikaan kärsimystä itselleen ja muille. Professori Pertti Haaparanta huomautti, että Don Quijote mainitaan teoksessa "Näin puhui Sarasvuo". Etsikääpä Googlesta noilla sanoilla tekstiä, niin näette, millaisessa yhteydessä sankarimme seikkailee nykymaailman helppoheikkien ja "bondfångareiden" seassa.
Kuudennen kappaleen kirjallisuuskatsauksen syvin olemus ei oikein aukea. Cervantes tahtonee osoittaa, että DQ:n ystävätkään eivät ole ritarikirjallisuuden pauloja pystyneet välttämään, mutta luultavasti kaikki eri teoksiin liittyvät viittaukset ovat olleet aikalaisille helpommin aukeavia ja hauskempia, kuin kyseistä kirjallisuutta tuntemattomalle lukijalle.
Entä mikä on Sancho Panzan syvin olemus? Eipä sitä liene vielä syytä ruveta näin urakkamme alkupuolella lopullisesti määrittelemään, mutta hän on mielenkiintoinen yhdistelmä hyväuskoisuutta ja maanläheisyyttä. Olemmeko me tavan kansalaiset kaiken maailman "ritareiden" vedätettävissä?
|