|
Olen pitkän aikaa oikeastaan nauttinut kirjasta aika paljon. Tarina ei ollut pelkkää matkakertomusta tai uskomattomien taistelujen kuvaamista vaan (ainakin luulen) kuvausta siitä, miten elämä koulii. Nyt palataan ensimmäisen kirjan aiheisiin ja teemaan ja tyyliin. Tosin Don Quijote lukujakson ensimmäisessä luvussa kyllä tunnustaa, että Sanchon lausumat sanat olivat pikemmin filosofin kuin hölmön puhetta. Tosin samaan aikaan hän toivoi, että Sancho vihdoin iskisi itseään vähintään 300-400 kertaa, jotta Dulcinean lumous loppuisi.
Sankari jo eläessäänMajataloon, johon yöpyivät, saapui myös kaksi muuta vierasta, Don Juan ja Don Jeromino.. Don Quijote kuuli naapurihuoneesta puhetta, jonka hän huomasi koskevan häntä itseään - tai oikeammin hänestä kirjoitettua kirjaa. (Kuriositeettina Juanin ja Jerominon keskustelusta poimin virkkeen, jossa Jeromino sanoi "Eihän ole mahdollista, että se, joka on lukenut Don Quijoten Manchalaisen historian ensimmäisen osan, voi saada enää mitään huvia toisen osan lukemisesta." Tämä virke kuvaa täysin omia tuntojani silloin kuin ensimmäinen osa loppui. Niin sitä voi väärin ajatella…) Nopeasti Don Quijote löytää kirjasta kritisoitavaa ja löytävät faktavirheenkin Sanchon vaimon nimen kohdalla. Yllättävän lyhyesti Cervantes onnistui kertomaan monia asioita - ainakin minulle jäi selvä kuva siitä, miten kirjamme sankarit kokivat itsestään kerrotun tarinan ja toisaalta miten nämä kaksi muuta vierasta kokivat sankareiden läsnäolon. Mielestäni sankarimme olivat itse asiassa aika vihaisia ja itseironiaakin löytyi. Vieraat toisaalta hämmentyneitä ja toisaalta ylpeitä siitä, että olivat tavanneet Sanchon ja Don Quijoten. Hyökkäys paras puolustus Huomaako Don Quijote, että Sancho on kehittynyt häntä etevämmäksi ja älykkäämmäksi? Sananlaskumaailmassahan on sanonta, jossa sanotaan, että hyökkäys on paras puolustus ja nyt Don Quijote aikoo itse antaa iskut Sancholle tämän ollessa unessa. Sanho kuitnekin hoitaa tilanteen - tosin ehkä hänelle epätyypillisellä tavalla eli hyökkäämällä ja vielä isäntäänsä vastaan. Vai onko kyseessä vain yksinkertaisesti niin, että Don Quijoten kärsivällisyys alkaa loppumaan. Huomaako, että voimat ehtyvät? Tässäkin kohtaa kirjassa sentään hieman ajateltavaa siitä, mitä kirjailija on halunnut sanoa.
Rosvojoukko - taas kerranMiten paljon erilaisia rosvojoukkoja on mahtanut olla tuohon aikaan. Nyt he kohtasivat hirtettyjä rosvoja ja eläviä sellaisia. Tällä kertaa rosvojoukon johtaja kuitenkin oli jonkinnäköinen robin hood ja hiukan tarina sai erilaisia ulottuvuuksia kuin aikaisemmat rosvojoukkotapaamiset. Rosvojoukon johtaja käytti strategiaa, jossa hän ensin omalla tavallaan uhkasi viedä kaiken ja veikin sitten vain osan ja tämän jälkeen kaikki olivat tyytyväisiä. Sancho tietysti erityisesti kun hänen mahalaukkuunsa ei koskettu. Katsotaan miten tarina etenee - kovin paljon ei enää ole lukuja ennen kuin kirja loppuu. Rosvojoukon johtaja lähettää etukäteen viestiä Barcelonaan että tulossa on varsin kiinnostavia vieraita !
|
||
PalautettaPekka Pihlanto: Sankarimme kehittyvät
|
||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20070203 (20070202) o AJK kotisivu o Cervantes o Webmaster