|
Johdettiinko meitä harhaan kirjan tekstissä ja myös luvun alkupuheessa? Kirjassa oli vihjattu jo moneen kertaan, että Sanchon käskynhaltijan ura loppuisi onnettomasti. Totta kait tämä valehyökkäys ja Sanchon päätös oli omallaan tavallaan murheellinen, mutta toisaalta selvästi kirjan tekstissä kävi ilmi, että kyseessä oli Sanchon oma päätös ja oikeasti jotkut olivat sitä mieltä, että Sancho oli hoitanut työnsä aivan mallikelpoisesti. Itselleni jäi tämän luvun (kolmaskuudetta) lukemisen jälkeen ihan hyvä mieli: loppu hyvin , kaikki hyvin.
Lukujakson viimeisessä luvussa Sancho pohtii hyvinkin älykkäästi sitä, milloin joku hoitaa tehtävänsä hyvin ja milloin huonosti tai oikeammin mitkä ovat ulkoiset merkit siitä, että tehtävässä on onnistunut. Jos käskynhaltija olisi lopettanut työnsä varakkaana, väitetään, että hän ollut varas. Jos taas köyhänä, hän on ollut mitätön mies. Sanchon sananlaskumaailmaa lainatakseni: suo siellä , vetelä täällä. Samalla hän myös pohti mitä huonoja puolia kaikissa tehtävissä oikeastaan on ja on saanut pohdinnoillaan ainakin minut vakuuttuneeksi, että päätös lähteä virasta, oli aidosti hänen oma päätöksensä.
Kirjailijalla huono omatunto?Kirjan sivulla 456 kirjailija ikään kuin tunnustaa, että jotkut asiat eivät kirjassa ole viety loppuun asti. Onko teillä muilla sellainen olo, että joitakin asioita ei ole pohdittu tarpeeksi tai ne ovat jääneet kesken? Omalta kohdaltani olen monta kertaa miettinyt, että kirjan perusteellisuus on ihailtavaa ja se, että asioihin palataan parin sadan sivun päästä ja ikään kuin muistutetaan kirjan lukijaa koko kirjan tarinasta, on ollut aika ällistyttävää. Toisaalta olen myös ajatellut, että onko tämä ollut kirjailijan "metodi" saada juoni edes jotenkin pysymään kasassa ja itse asiassa nuo viittaukset taaksepäin ovat olleet tapa saada sivuja lisää tai hänen on itse pitänyt kerrata, että mitä on tullut kirjoitettua?. Väistämättä minusta tuntuu, että jos tämä kirja olisi kirjoitettu tänä päivänä, se olisi ollut pakko kirjoittaa lyhyemmin. Painostajana olisi varmaan ollut kustantamo, mutta luulisin myös, että lukijat eivät nykyään enää arvostaisi uutta kirjaa, jos se olisi kirjoitettu tällä perusteellisuudella. Ja s ilti kirjailija ilmeisesti potee huonoa omaatuntoa siitä, että asiat ovat jääneet kesken…
SiirtolaisongelmaSancho ei tuntenut naapuriaan pyhiinvaeltajien joukosta, jotka olivat ilmeisesti sitten loppujen lopuksi maanpaossa eläviä henkilöitä. Naapuri kuitenkin tunsi Sanchon ja heille syntyikin pitkä keskustelu, jonka pääjuonen tulkitsin siirtolaispoliittiseksi keskusteluksi. Tai oikeastaan anti oli siinä, että mitkä ovat niitä erilaisia syitä, joka siirtolaisuutta aiheuttaa. Uskonnon varjolla, taas huomataan, tehdään paljon asioita. Samalla sivutaan yksilöiden ongelmia: perheiden hajoamista milloin mistäkin syystä. Tulen entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että kirjailijan on ollut pakko muuttaa Sancho kirjan päähenkilöksi: taistelevan vaeltavan ritarin tarina ei ehkä sittenkään ole tämän kirjan päätarkoitus vaan tarkoituksena on kuvata Sanchon kasvamista ihmisenä ja yksi tapa kuvata tätä kasvua on tuoda hänet loppujen lopuksi kirjan päähenkilöksi. Saas katsoa mitä loppuosassa tapahtuu. Kirja nimittäin lähenee uhkaavasti loppuaan: enää ei ole jäljellä kuin 150 sivua.
|
||||
Palautettapirjopäivi: ...JOS OLISI KIRJOITETTU TÄNÄÄN, OLISI KIRJOITETTU LYHYEMMIN
asta manner: Kanssasi samaa mieltä
|
||||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20070125 (20070119) o AJK kotisivu o Cervantes o Webmaster