|
"Taistelu raivopäisten kissojen kanssa päätyi taas siihen, että Quijoten kasvot olivat revityt. Kuinkahan monennen kerran näin tapahtui?" Näin viimeksi kirjoitin ja kyllä Don Quijote sitä itsekin ihmettelee. Hän oli sekä ärtynyt että alakuloinen ja pysyi kuusi päivää pois näkyvistä. Ilmeisesti hän poti hiukan huonoa omaatuntoa ajatuksistaan Dulcinea kohtaan, koska itselleenkin piti selitellä vaikka kuinka paljon sitä, miksi hän ei pitänyt Altisodan tungettulusta.
Pekka edellisessä jaksossa ihmetteli miten ihmeessä herttuatarpariskunnalla on niin paljon aikaa käyttää kahden poloisen kiusaamisen ja sitä sietääkin ihmetellä. Tämän "kahdeksasviidettä" - luvun pääasia - kamarirouva Dona Rodriguezin vierailua on kuitenkin vaikea uskoa ihan pelkäksi sanajuoneksi. Don Quijote saa kertoa peloistaan ja asiallisen vastakaiun. Toisaalta luvun lopussa ollut aaveiden hyökkäys taas kertoisi siitä, että kaikki on suunniteltua. Jospa tässä on tilanne, että kamarirouva oikeasti katsoi, että Don Quijotelta voisi saada neuvoa ja tämä aaveiden hyökkäys vain sattui pahaan aikaan? Mitä muuten nuo vetohaavoilla tarkoitetaan? Joka tapauksessa jännään paikkaan jäi ja sitten vielä käydään välillä Sanchon luona.
Sanchon oivallus
Hyvin Sancho opettaa luvun alussa, mitä kannattaa ottaa huomioon, kun esittää pyyntöjä tai kantelee. Kannattaa katsoa, että ei ole ruoka-aika eikä myöskään nukkumaanmeno aika. Omalla (älykkäällä) tavallaan kertoo, että käskynhaltijatkin ovat vain ihmisiä. Tässä tulee mieleen aikoinaan Holkerin (?) lausuma: minä juon nyt kahvia. Tuo lausuntohan herätti paljon närää vaikka oikeastaan opetus oli sama kuin Sanchon.
Muutenkin tässä jaksossa Cervantes on onnistunut saamaan Sancholle paljon "älykkyyspisteitä". On mielenkiintoista nähdä miten näitä pisteitä jatkossa tullaan käyttämään. Pirjopäivin kommentti edellisessä lukujaksossa, jossa hän sanoi, että kirjassa onkin enemmän kuin yksi päähenkilö, pitää varsin hyvin paikkaansa. Tuntuu, että Sanchon rooli koko ajan kasvaa ja Quijoten rooli pienenee. Kuin pyy maailmanlopun edellä.
Noita "älykkyyspisteitä" tulee puheista mutta myös teoista. Hän jättää rankaisematta nuoren näsäviisaan, joka vänkäämällä saa huomaamaan, että sanojen käytössä kannattaa olla tarkkana. Sancho kun sanoo "…minä kyllä pidän huolen siitä, että hän nukkuu siellä (vankikopissa) tämän yön " Nuorukainen oli varmasti oikeassa, että ei hän siellä välttämättä olisi nukkunut vaikka hänet olisi sinne teljetty.
Hienosti hän ratkaisee kahden nuoren karkumatkan ja ymmärtää hyvinkin, että uteliaisuus ja seikkailunhalu kuuluvat ihmisluonteeseen - niin nuorilla kuin vähän vanhemmillakin. Toinen karkulaisista on kuvankaunis "ylhäisen hidalgon" tytär. Hiukan ehkä Sanchon todellisuudentaju on himmennyt, kun hän ajatteli, että poikansa saisi oivan puolison tästä kuvankauniista neidosta. En kuitenkaan vähentäisi kerätyistä älykkyyspisteistä pisteen pistettä sillä kysehän on pelkästään isällisistä tunteista, jotka joskus sekoittavat kenen tahansa isän pään.
|