|
Kamarirouvan asema ja arvo joutuivat vilkkaankeskustelun kohteeksi. Sancho etunenässä arvioi kamarirouvien aseman aika heikoksi. Hän uskoi johonkin apteekkariin, ja oli sitä mieltä, että "..kamarirouvissa on niin paljon kalvamista, että taitaa olla parempi jättää velli hmmentämättä, vaikka se palaisi pohjaan". Tuota lausetta mietin aika paljon (ainkin minuutin !) ja ihmettelin vertausta. Onko jollakin joku helppo vastaus tähän vertaukseen. En tiedä onko joulun läheisyys ja työkiireiden helpottuminen aiheuttanut sen, että minkäänlaista varsinaista ajatusta en vertauksesta löytänyt - ei se ainakaan selventänyt minulle, mikä se kamarirouvien asema oikeastaan on.
Leikki jatkuu
Pillipiiparit ja rumpalit ilmoittivat tavaallan leikin jatkumisesta. Paikalle saapuikin vaikuttava ryhmä soittoniekkoja, kamarirouvia (noin 12), kreivitär Trifaldi ja asepalvelija Trifaldin Valkoparta. Kuvauksessa sai pääpainon ryhmän vaatetus ja ilmeisesti nämä vaatteet tekevätkin vaikutuksen Don Quijoteen ja miksi ei Sanchoonkin. Tosin Sanchon teki mieli nähdä myös kamarineitojen ja kreivittären kasvot, jotka olivat paksun hunnun peitossa.
Imartelu alkoi ja se meni täydestä tuohon kaksikkoon. Alkoi runonlausunta ja paljon muutakin puhetta riitti. Itselleni tuli taas hieman tuskallinen olo, kun tekstissä vilahti monia sellaisia nimiä, joista olisi pitänyt jonkinlaiset kellot soida eli mihin nimet taas oikeasti viittasivatkaan. Feniks-linnun vielä tiesin, mutta sitten: Ariadnen seppele? Pancayn balsami? (oliko tuo viimeksi mainittu jo mukana tässä kirjassa silloin ensimmäisen niteen alkupuolella…?)
Sancho paljon äänessä
Herttuatarta huvitti Sanchon puhetulva ja samaan aikaan Don Quijotea harmitti. Don Quijote koitti sekä hyvällä että pahalla saada Sancho hiljaiseksi, mutta huonolla menestyksellä. Kirjan alkuun verrattuna on Sancho selvästi alkanut puhua ja Don Quijote oppinut kuuntelemaan. Kumpikaan ei kuitenkaan varmaan osannut aavistaa minkälaiset kasvot huntujen alta paljastuisi: vaalea - ja tummapartaisia kasvoja ja tarinassa kerrottiin, että partojen kasvu oli seurausta tarinan konnan, Malambrunon rangaistuksesta. Tässä kohtaa ei ole vaikeaa arvata miten tarina jatkuu - sankarimme joutuvat tekemään jotakin, jotta parrat häviäisivät.
Tässä kohtaa astuu mukaan sitten tarunomainen puuhevonen, joka lentää kevyesti ja pehmeästi ja kuinka ollakaan, sen selkään mahtuu kaksi henkilöa. Hevosen nimeä kun Sancho kyseli , tuli taas kohta kirjassa, jossa yleissivistys olisi tarpeen koko juonen ymmärtämiseksi. Kirjassa mainittiin Pegasoks, Bukefalos ja muita kuuluisia heppoja - koetan tämän kirjan lukemisen aikana selvittää itselleni noiden hevosien tarinoita - onko niillä kaikilla joku oikea "tausta"?
Lentomatka tappihevosella
Uskomattomalta tuntuu, että Don Quijote ja Sancho menevät mukaan tähän "lentomatkaan". Antavat veidä itsensä tappihevosen luo, antavat sitoa silmänsä ja uskovat lentävänsä. Vielä tämän kaiken voisi ymmärtää, jos he tietäisivät olevansa osa leikkiä ja kehtaisivat laittaa itsensä likoon. Don Quijote ainakin oli mukana täysin viattomana, mutta miten on Sanchon laita? Sancho ainakin osasi leikin päättyessä kertoa tarinaa taivaasta ja tapahtumista siihen malliin, että minulle ainakin tuli sellainen olo, että kukahan tässä oikein viimeisen korren veti. "Kuun sarvipäiden yläpuolella ei ole mitään sarvipäitä "
Tähän lukujakson viimeiseen lukuun selvästi loppui tämä osa. Mitähän jatkossa tulee? Seuraavan jakson deadline onkin jouluaatto - saas katsoa, tuleeko siihen mennessä kirjoitettua vai alkaako joulupaniikki jo viedä kaiken ajan ja energian. Hyvä joulun odotusta kaikille !
|