12.12. on deadline lukupiirin 32 jaksolle. Ihminen in aina ihminen! Olemme ilkeitä, suremme materiaa, jos muuten asiat ovat kunnossa ja olemme unohtaneet leikin merkityksen. Laitoin otsikoksi tämän kerran juttuun "porukan merkitys"
ja sillä tarkoitin sitä, että yhdessä lukeminen on
erilaista kuin yksin lukeminen. Lukeminen on siis myös harrastus,
jonka voi jakaa muullakin tavalla kuin esim. kahvipöytäkeskustelussa!
Kepposet ja leikit - unohdettu kansanhuvi?Näin joulun aikaa minua aina harmittaa se, että jossain vaiheessa lopetimme perheessä joulupukkiajan. Yksi ystäväperheemme eivät sitä koskaan ole tehneet. Kun lapset ovat tulleet siihen ikään, että joulupukkikysymykset ovat tulleet ajankohtaisiksi, äiti ja isä eivät koskaan antaneet suoraan vastausta suoraan kysymykseen, vaan sanoivat, että jos ei usko joulupukkiin, niin sitten ei ainakaan saa lahjoja. He leikkivät tätä joulupukkileikkiä edelleen vaikka nuorinkin lapsista taitaa olla jo 13-vuotias. Kaikki ovat siis mukana leikissä jouluaattona. Mikäs sen mukavampaa olisi! Tässäkin kertomuksen osassa herttuapariskunta menevät mukaan leikkiin ja aikovat tehdä ritarille joitakin kepposia. En ole "aivan" varma olivatko nämä leikit pyyteettömiä ja hyväntahtoisia, mutta leikiksi kuitenkin ne voidaan luokitella. Oman arkeen ainakin tuli herttuatarparikunnalle vaihtelua. Sancho luonteensa mukaan pakenee ja joutuu noloon tilanteeseen, mistä Don Quijote hänet taas pelastaa. Tyypillistä ihmismielen outoutta: kukaan henkilö ei loukkaantunut, niin sitten Sanchon piti surra metsästysnuttuansa. Samanko nutun hän kuitenkin sitten jakson lopussa lähetti vaimolleen…Sancho on kirjan aikana oppinut keskustelemaan kenen kanssa tahansa
ja hän käyttää sananlaskuja runsaasti. "Vaikka Sancho
Panzalla on sananlaskuja enemmän kuin kreikkalaisella komendöörillä
- sanoi herttuatar - ei niitä silti sovi halveksia, sillä ne
ilmaisevat ajatusta ytimekkäästi". Taas kohta kirjassa, jonka
jokainen meistä on varmasti jossain vaiheessa henkilökohtaisesti
sisäistänyt, vaikka esim. omien vanhempien lausahdukset sananlaskumuodossa
jossain vaiheessa tuntuivat todella typeriltä! hm.. taidan nyt omilla
kommenteillani viedä ajatuksen pois kokonaan kirjan juonesta. Eivät
sen paremmin kepposet kuin kehut sananlaskuista liene kovin olennaisia
kirjan kokonaisuuden kannalta, mutta ovatpahan ajatuksia, joita kirja tuo
mukanaan. Yksi syy noihin ajatuksiin lienee, että monta kertaa on
pakko pysähtyä miettimään, että onko kirja jo
todella näin vanha! Kieliasuunkin on kirjan edetessä tottunut.
Sancho - parkaa viedään3300 raipaniskua Sanchon pakaroille oli triumfivaunuissa paikalle tuodun Merlinin tuomio Dulcinea Tobosolaisen lumouksesta vapauttamiseksi. Kohtuuttomalta tuntuva tuomio niin Sanchon kuin Don Quijotenkin mielestä (ja varmasti monen muun). Tuomiota yritti muuttaa niin Don Quijotekin vetoamalla siihen, että Sanchon tulee ottaa iskut vastaan vapaaehtoisesti eikä pakosta. Myös Sancho itse yritti päästä iskuista eroon, mutta hänet saatiin siihen ylipuhuttua ja kirjan loppuosassa niitä kutsuttiin katumusharjoituksiksi. Herttuatarpariskunta olivat itseensä erittäin tyytyväisiä "älykkäästi ja onnellisesti suoritettuun suunnitelmaan". Tarina on julma! Tämän tyyppisiä leikkejä ja kepposia en todellakaan tarkoittanut lukujakson alun kommenteillani. Tarkoitin vain hyväntahtoista leikkimielen mukaan ottoa arkeen ja miksi ei juhlaankin.Sanchon lapsenomainen luottamusUskomattomalta tuntuu, että äsken kokemansa nöyryytys ei Sancholle avautunut edes yön yli nukuttuaan. Hän edelleen haluaa luottaa herttuatarpariskuntaan ja näyttää heille kirjeen, jonka aikoo vaimolleen lähettää. Tämäkin kirje joutuu naurunalaiseksi ja pariskunta vain jatkaa Sanchon pilkkaa. Muutama ilta sitten haastateltiin jotakuta psykologia, joka puhui juuri siitä asiasta, että joillekin ihmisille on erittäin tärkeää saada oma itsetuntonsa kohdalleen pilkaten muita. Onneksi - näin sanoi tämä haastateltava - näitä ihmisiä on vähän!
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20061210 (20061210) o AJK kotisivu o Cervantes o Webmaster