|
Kaverimme eivät onnistuneet löytämään Marcelaa hautajaisten jälkeen mutta löysivät oivan lepopaikan vihreine nurmineen ja puroineen. Tunnelma taisi olla rento, kun Sancho ei edes isäntänsä hevosta laittanut liekaan vaan luotti tämän rauhallisuuteen. Onneton laiskuus. Vieressä olikin joukko tammoja ja Rocinante käytti tilannetta hyväkseen. Ja niin sankarimme ja tällä kertaa myös hevonen sai kelpo selkäsaunan taas. Sen toipumista kuvattiin loppuluvussa ja aseenkantajan kärsivällisyys alkaa loppua. Aseenkantaja oli jo sitä mieltä että seuraavaa tappelua he eivät enää kestäisi.ja hänen uskonsa vaeltava ritarin elämän ihanuuteen alkaa pahasti horjua. Onneksi kuitenkin kohtalo heidät ohjasi majataloon, jota Don Quijote piti linnana. Voi poikapoloiset ! Ja puhutaan, että nykyajan elokuvat ja kirjat ovat täynnä väkivaltaa…
Tässähän se YKE Teeman pätkä kait sitten jo tuli?
Viime lukujaksossa viittasin lauantaiseen Don Quijoteen televisiossa ja mietin, että milloinka kirjassa tähän päästään. Ilmeisesti tuo majatalo on nyt sitten tässä luvussa 16 kuvattu. Sen verran joko muistin väärin tai kirjan teemaa oli muutettu, että ei se ritarikaan juomaa kestänyt vaan aiheutti runsasta pahoinvointia kummallekin. Ennen balsamijuoman juontia kuitenkin poloiset saivat apua talon naisväeltä. He saivat hoitoa ja myös tukea henkiseltä puolelta. Kaverimme kertoivat peitetarinan Don Quijoten putoamisesta ja siitä miten Sancho koki kipua, kun näki isäntänsä putoavan ja talon tytär uskoi Sanchoa. Kun piika ja tytär siinä vielä juttelivat niin piika uskalsi ihmetellä mikä se sellainen seikkaileva ritari oikein on. Sancho vastasi uskollisesti "oikeita" vastauksia, joista isäntänsä hetken kuluttua oli oikein ylpeä. He pääsivät kuitenkin majatalon vintille - kehnoihin oloihin ja huonoihin peteihin, mutta kuitenkin katto oli pään päällä.
Pari sen ajan tapaa tästä kohtaa kertomusta kävi selväksi. Ensinnäkin että kohteliaisuudet eivät ei ainakaan kuuluneet sen ajan kielenkäyttöön ei ainakaan rahvaalla. Emäntä piika ja tytär eivät edes oikeastaan ymmärtäneet mitä kaveruksemme puhuivat. Toinen seikka oli, että piikojen työtehtävät olivat hyvinkin moninaiset: nyt kuitenkin sovitut yölliset treffit vintin kolmannen vieraan, muulinajajan kanssa aiheutti sekasortoa ja virkavallan saapumista paikalle. Don Quijote varmaan näytti todella surkealta kun hänet jo ehdittiin luulla kuolleeksi. Ei kovin paljon lepoa tainnut tulla ja kaverusten kunto alkaa olla jo toivottoman huono.
Maksunpaikka
Kun tuli aamulla lähdön hetki, majatalon isäntä alkoi vaatimaan maksua. Sitä ei Don Quijote suostunut tekemään ja hän lähti ratsullaan pois - jättäen aseenkantajansa sinne. Niinpä majatalon isäntä hoitikin maksun karhuamisen aseenkantajalta. Ensin tätä nöyryytettiin niin, että häntä paiskeltiin kankaan päällä ylös alas ja huudeltiin inhottavia asioita. Don Quijote kuuli aseenkantajansa huudot, mutta portti oli suljettu ja niin Don Quijote ei edes päässyt yrittämään apulaisensa auttamista. Tosin siitä ei varmaan olisi tullut mitään. Aikansa kiusattuaan Sanchoa isäntä yhdessä muiden vieraiden kanssa päästivät tämän lähtemään ja ottivat haarapussin maksuksi. Se oli kova pala vaikka vielä tässä vaiheessa sankarimme eivät katoamisesta vielä tienneet. Ennen kuin lukujaksomme päättyy, kirjassa on vielä yksi taistelu ja tällä kertaa lampaita ja pässejä vastaan. Ei auttanut Sanchon huudot ja pelastusyritykset vaan taas kirjataan seikkailujen kirjaan yksi taistelu…
|