|
Viikonloppuna satuin näkemään lopun Teemasta tulleesta Don Quijote-elokuvasta. En tosin taaskaan jaksanut käydä katsomassa oliko kyseessä sarja vai oliko koko kirja kuvattu yhteen puolentoista tunnin pätkään. Viime lukujaksoon kuuluva balsami näytti sopivan hyvin ritarille, mutta Sancholle aine ei sopinut. Mahtoikohan olla kyseessä sama balsami, jota jo käytettiin korvan parantamiseen - jotakin vaan siihen lisätty ? Saas katsoa milloin kirjassa ko. kohta tulee. Elokuvassa herrat makoilivat hyvin vaatimattomassa huoneessa, tallin vintillä ? Kuitenkin siinä loppupätkässä elokuvaa, jonka ehdin näkemään, oli saatu kyllä aikaan sama tunnelma kuin kirjassa jo tähänkin mennessä lukijana olen kokenut: pelkistettyä, mutta kiehtovaa.
Kiehtovaa oli rakkaustarinakin
Jos oli elokuvaan saatu kiehtovuutta, niin kiehtova kokonaisuudessaan oli Grisostomon ja Marcelankin tarina. Marcela sai maineen sydämettömänä ja Grisostomo taas puolestaan oli "ainoalaatuinen neroltaan, verrattoman hieno käytökseltään, äärimmäisen rakastettava …". Näinhän se vielä usein nykyisinkin on, että vainajat lähes puolijumalallisen hahmon. Muutamilla sivuilla oli saatu kuvattua surullinen rakkaustarina ja samalla sivuttiin "lemmenseikkoja", jotka tapahtuivat esim. kuningas Arthurin aikana Pyöreän Pöydän ritarien perustamiskuvioissa. Taas uusi porukka sai varmuuden siitä, että Don Quijote ei ollut täysin terve. Pientä provosointia ja keskustelu valtiattaren lemmestä ja hellyydestä jatkuu. Tarinointi varmasti joudutti matkaa hautajaisiin. Kuvaus hautajaisista noudatti samaa pelkistynyttä linjaa, kuin olemme tähän mennessä jo tottuneet. Marcelan ilmestyminen hautajaisiin voi ehkä myös antaa lukijalle sen tulkintamahdollisuuden, että aivan valtavan sydämetön nainen ei kuitenkaan ollut.
Runomitta vaikea aluksi
Runomitalla saa oikeastaan aika nopeasti tarinaa kerrottu ja se antaa lukijalle mahdollisuuden ikään kuin arvata osan tarinaa. En tiedä pidänkö edelleenkään tuosta tavasta kirjoittaa … En kuitenkaan hypännyt rivejä yli ja itse asiassa palasin aina joskus taaksekin päin, kun keskittyminen herpaantui - niin en todellakaan kovin usein tee. Kuvaisin tämän kirjan lukemista kyllä edelleenkin haasteeksi -positiiviseksi sellaiseksi. (tai taitavat haasteet aina olla positiivisia).
|