|
Minun on tunnustettava se, että en tiennyt, että tarina tuulimyllyistä on mitä ilmeisemmin tästä kirjasta lähtöisin. Tarina, jonka kaikki tuntee ja mieltää epätoivoksi. Tässä kohtaa ihmetyttää taas kerran se, että miten hyvien tarinoiden pituus ei useinkaan ole kovin pitkä. Ytimekkäästi kirjan pätkässä selvitetään taistelu mutta yhtä painavana myös se, miten aseenkantaja katsoo sivusta ja ihmettelee miten ritari taas kerran nolaa itsensä. Varoituksia ei uskottu. Yleensähän tuo "ei kannata taistella tuulimyllyjä vastaan" tuleekin varoituksena joltain toiselta kuin asianosaiselta. Miten usein sitä apulainen joutuukaan päämiestään vielä tänäkin päivänä erilaisissa tilanteissa häpeämään. Edellisen kerran viittaukseeni yritysjohtajan oppimisprosessista voi tässäkin kohtaa taas viitata siihen viitata: joskus sitä tulee tehtyä ihan turhia asioita ja usein niistä tehdään vielä isompia kuin ne objektiivisesti katsottuna ovatkaan..
Uusia tasoja lukemiseen
Mikähän mahtaa olla näiden kahdeksannen ja yhdeksännen luvun tarkoitus ? Hurja taistelu, jossa korva menee ja kipu varmaan sietämätöntä. Aikaisemmista ritaritarinoista ilmeisesti kootaan jonkinasteinen yhteenveto ja saadaan tarina taistelusta päätökseen. Kuitenkin tarina keskeytyy ikään kuin ulkopuoliseen selostukseen siitä mitä oikeasti on tapahtunut ja miksi tarina ensin jää kesken. En tiedä, mutta tässä kohtaa en oikein pitänyt kirjasta. Jos olisin lukenut tätä kirjaa yksikseni tämä olisi ehkä ollut ensimmäinen paikka, jossa olisin kirjan lopettanut tai ainakin hypännyt 30 sivua eteen päin. Onko nyt käynyt niin, että olen ritarimme pauloissa ja en haluaisi kuunnella mitään muut akuin tarinoista hänen urotöistään?? En oikein itse usko tuohon, mutta joku selitys sille täytyy olla, että tämä yhdeksäs luku harmittaa Tällä uudella tasolla, johon viittaan väliotsikossa, tarkoitan siis lähinnä sitä, että tarina etenee omaa tahtiaan ja selitykset ehkä sitten kertovat taustoja kirjalle. Näinhän itse asiassa kirj
a alkoikin eli selitellään jo etukäteenkin. Innolla odotan teidän muiden kommentteja, jotka usein jaksatte pohtia tarinoiden taustoja.
Leppoisia ja antoisia keskusteluja
Sanco ja vuohipaimenet tekevät vaikutuksen Don Quijoteen. Mahtoiko ritarimme ymmärtää mitä viisauksia Sancho toi ruuasta, juomista ym. Hän toi mielestäni esille sen, että jokaisella ihmisellä on oikeus kunnioittaa oman lähipiirinsä tapoja ja tottumuksia ja jokaisella on oikeus pitää niitä parempina tai oikeampina tapoina elää. Ruokatottumukset ja ns. hyvät pöytätavat eivät kaikkien mielestä ole mitenkään miellyttäviä. Toiset taas katsovat, että elämä helpottuu, kun on sääntöjä, joita voi sitten noudattaa tai jättää noudattamatta.
Vuohipaimenten tarinoista sen sijaan Don Quijote todella innostuu! Hän ei malttaisi mennä nukkumaan vaan haluaisi kuunnella tarinoita ja lauluja vaikka kuinka pitkään. Don Quijote tuntee olonsa ilmeisesti hyvinkin leppoisaksi ja ehkä oikeastaan unohtaa oman erinomaisuutensa ja roolinsa joksikin aikaa. Tässä kohtaa taas kirja tuntuu mukavalta - leppoisa tunnelma on aina tavoittelemisen arvoista.
|