Asta Manner
02 Lapsellista hyväuskoisuutta

Cervantes: Don Quijote

Matkallaan kotiin ritari tapaa talonpojan, joka pahoinpitele paimenpoikaansa. Ritarimme aikoo siis aloittaa hyvien töiden tekemisen. Hän uskoo talonpojan sanaan, joka lupaa palkan ja paremmankohtelun ilman että jää valvomaan asiaa. Tästä paimenpoika joutui kärsimään entistä enemmän. Jos jotain yhteyttä nykypäivään tästä hakee, niin löytäähän sen esimerkiksi aloittelevan yritysjohtajan arjesta. En tarkoita, että he pahoinpitelevät alaisiaan, mutta kun he puuttuvat johonkin epäkohtaan ja huomauttavat asiasta, monet luulevat, että kyllä se siitä hoituu. Eräs kurssikaverini sanoi, että hän oli todella hämmästynyt aloittaessaan johtotehtävissä, että alaiset eivät aina tehneetkään niin kuin hän oli käskenyt. Hän sanoi sitä elämänsä tehokkaimmaksi oppitunniksi. Näin voi siis käydä kaikille aloittelijoille - etenkin ritarikirjallisuuteen ("näin tulet hyväksi johtajaksi" - kirjallisuuteen) nojaaville. Ehkä.

 

Ihmisluonto on julma

Niin edellä kuvattu talonpojan valehtelu kuin Don Quijoten saama selkäsauna osoittaa, että ihmismieli on todella julma. Talonpojan tapauksessa voisi ajatella, että kyseessä on itsekkyys. Tässä jälkimmäisessä hakkaamisessa esille tulevat jotkut aivan muut voimat. Heikomman lyömistä - heikompi tässä kohtaa sekä fyysisesti että myös henkisesti. Onneksi oli on sentään olemassa haarniska ! Ja apu tuskaan löytyi myös ritarikirjallisuudesta, josta tähänkin kohtaan löytyy sopiva sonaatti. Aivan kuin Svejk löysi aina sopivan tarinan. Omasta kylästä löytyi kuitenkin auttaja, joka kuljetti sankarimme kotiin toipumaan.

 

Kirkkoherra ja parturi ryhtyvät toimeen

Pienessä kylässä asiat hoituvat yksinkertaisesti. Nyt kun talonväki huomasi tilanteen he raportoivat asiasta kirkkoherralle ja parturille. Asiantuntijat löysivät ratkaisun heti eli ritarimme hulluuden takana ovat kirjat. Kirjojen tuhoaminen alkoi ja jotkut kirjat saivat milloin milläkin perusteella jäädä, mutta suurin osa tuhottiin. Tuon ajan hengen mukaan ritarimme uskoi selityksen, jonka mukaan noita oli tuhonnut koko kirjaston. Selviääköhän seuraavan tuhannen sivun aikana totuus vai ei - siinä seikka, joka voi olal yksi syy jatkaa tämän kirjan lukemista. Tarina on yksinkertainen, mutta yksinkertaisuushan monta kertaa on juuri se, joka meitä ihmisiä kiehtoo. Samoja asioita me pohdimme kuin Cervantesin aikalaiset - ilmenemismuodot saattavat olla erit. Aina eivät edes ne muutu: kirjaroviot ovat vielä nykypäivääkin !

 

Kenen sana painaa ?

Majatalon isäntä opetti edellisessä lukujaksossa ritaria (nyt en muista oliko ennen vai jälkeen ritariksi lyömistä), että rahaa ja puhtaita paitoja piti olla sekä myös aseenkantaja. Nämä ohjeet jäivät Don Quijoten alitajuntaan ja vaikka hänen ehkä olisi kuulunut masentua kirjojen menetyksestä tai siitä, että noita heitä vainoaa, hän sen sijaan sai palkattua itselleen aseenkantajan. He lähtevät salaa kohti uusia seikkailuja aasi mukanaan. Saas katsoa mitä aasi tuo tullessaan - masennusta tuskin on odotettavissa kun ei kirjojen poltto sitä aiheuttanut eikä myöskään pahoinpitely ja pilkka edellisessä lukujaksossa. -

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän


Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asta Manner ja kopion Asko Korpela



Manner Asta 20060512 (20060512) o  Asko.Korpela@nbl.fi o Webmaster http://www.askokorpela.fi/lukupiiri/Cervantes/Cervantes.htm">Cervantes