Onko hulluista helpompi kirjoitta kuin muista ?Svejkin persoona oli hyvin lähellä hulluutta (oli muuten harmi kuin kirja jäi kesken - olisi ollut mukavaa tietää, miltä se olut kavereiden mielestä maistui sodan jälkeen) ja nyt tuntuu että tämä kirjan sankarikin on aika persoona. Elää ritaritarinoiden vallassa ja uskoo, että maailma on totta ! Luin tässä kevään aikana pari kirjaa joista toista mainostettiin rakkaustarinaksi ja toista dekkariksi: molemmissa kirjan päähenkilö oli mielisairas, joka loppujen lopuksi murhasi rakastamansa henkilön. Nyt toivon, että tässä ei kovin montaa murhaa tule, vaikka pahalta vaikuttaa. Kirjan juoni ei varmaan ole kovin monitasoinen, mutta uskon, että kun kirjaan pääsee kunnolla sisään, sieltä löytyy joku, joka vetää. Kirjahan on jo vanha ja klassikko. Ilman lukupiiriä en olisi tähän teokseen kyllä tarttunut. Hieman tähänastista lukemista on haitannut se, että oma yleissivistys on kehnonlaista eli paikkakunnat ja alueet eivät oikein aukene, mutta enköhän parin tuhannen sivun päästä asiat ole toisin.
Hyvin suunniteltu olisi jo puoliksi tehtyHieman tulee mieleen oikeassa elämässä pienen pojan toiminta, kun hän valmistelee ensimmäisiä metsäretkiään tai polkupyöräretkiään: intoa on paljon, mutta malttia tai kokemusta varusteluun ei liiemmilti ole. Pitkään Don Quijote matkaan valmistautui ja oli mielestään saanut aikaiseksi oivan kypärän ja ratsu oli mitä parhain - ainoastaan nainen tässä vaiheessa puuttui. Senkin asian ritari ratkaisi ja valitsi naisekseen Aldonza Lorenzon - sievän maalaistytön, jota ritarimme oli aikoinaan rakastanut vaikka tyttö ei sitä tiennyt. Nyt hän oli valmis lähtemään ensimmäiselle matkalleen. Tavoitteet olivat korkealla ja yksi tavoitteista luonnollisesti oli ritariksilyöminen. Kirjamme sankarilla on aika opettava majatalovierailu: - Hän lausui korulauseita ilotytöille viattomana (ehkä kuitenkin ritarin perusrooliin kuuluen) - Ateriointi ei oikein sujunut, kun varustuksista ei saatu kuin osa riisuttua, - Vahti ja taistelu vesikaukalon luonakin taisi olla ensimmäisiä sankarimme elämässä - Majatalon isäntä sai opettaa ritaria, että rahaa ja puhtaita paitoja piti olla sekä myös aseenkantaja. - Näistä puutteista huolimatta Don Quijote ei masentunut vaan sai majatalon isännän lyömään itsensä ritariksi "suurin seremonioin" ja niin ensimmäinen etappi oli saavutettu. Nähtäväksi jää mitä tämän jälkeen ?
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Manner Asta 20060505 (20060505) o Asko.Korpela@nbl.fi o Webmaster http://www.askokorpela.fi/lukupiiri/Cervantes/Cervantes.htm">Cervantes