Asko Korpela 
43 Houkkamaisuus äärimmillään

Cervantes: Don Quijote
Käännöksiä toisella silmänurkalla seuratessani havaitsen jatkuvasti jotakin mielenkiintoista, harvoin selviä virheitä. Luvun 68 otsikossa kuitenkin on aivan ilmeinen, hämmästyttävä virhe. Espanjaksi teksti on 'De la cerdosa aventura que le aconteció a Don Quijote'. Tässä on kyllä käytetty epätavallista, tekisi mieli sanoa, turhanaikaista 'adjektivisointia' eli sana 'cerdosa' on mielestäni turhanpäiväinen adjektivisointi substantiivista 'cerdo', 'sika'. Tähän on kääntäjä pannut suomeksi sanan 'karhea' - aivan käsittämätön sana tässä paikassa. 

'… miten Don Quijoten hulluus voi kehittyä sellaiseen määrään.' on luvun 70 puolivälissä käännös ilmaisulle 'como del extremo de la locura de Don Quijote.', eli vapaa, mutta asiassa pysyvä käännös. Sitten on pari sellaista kohtaa, joissa etsivä helposti epäilee käytettävän vapauksia, mutta yllätys, yllätys kohtaakin tiukasti sanamukaisen käännöksen. Epäluuloa herättävät luvun 70 puolivälissä esim sanat 'que las ociosas plumas … jamás dieron gusto a don Quijote'. Mitä ihmettä olisivat nämä 'joutilaat höyhenet'? Kääntäjä on sivuuttanut kohdan todella tyylikkäästi: 'joutilaisuuden untuvapatjat … eivät koskaan miellyttäneet Don Quijotea' Sen sijaan en ole ihan varma, että onko luvun 70 lopussa oleva apokryfinen sanonta 'A fe que si las hubieras conmigo, que otro gallo te cantara!' Ensinnäkin on alkuperäisessä lauseessa mielestäni 'yhdeksän pisteen virhe': 'hubieras' on olla-apuverbin muoto. Kaiken järjen mukaan pitäisi olla varsinaisen olla verbin 'ser' muoto. Vai onko sittenkin niin, että tässäkin on tapaus 'pää sana jätetty pois'? Tähän sattuisi verbin 'viajar' - 'matkustaa' muoto 'viajado'. Entä sitten tämä 'otro gallo' 'muu kukko'? Käännös kylmästi 'toinen kukko'. Mitä sitten tarkoittaneekin, luultavasti sitä että ei oltaisi täällä vaan jossakin muualla. 

Kahdeksasseitsemättä luku. Don Quijotelle sattuneesta karheasta seikkailusta

'Karhea seikkailu' on siis seikkailu sikalauman kanssa. Ydin on taas sama kuin härkälauman kanssa. Lauma vyöryy eteenpäin ja talloo Don Quijoten ja Sanchon jalkoihinsa. Edelleen protestoin ja väitän, ettei tällaisesta yliajosta selvitä niin vähällä. Seitsemän sataa sikaa röhkien ja rähisten jyräsi matkalaiset hevosineen aaseineen päivineen. 'tämä solvaus on minun syntieni rangaistus, ja on oikeudenmukaista taivaan kuritusta, että voitetun vaeltavan ritarin syövät shakaalit, että häntä pistävät ampiaiset ja että siat polkevat hänet jalkoihinsa.' Onpa siinä totisesti resignoituneen miehen puhetta. Tipo tiessään on aikaisempi uhmakkuus. Sancho tässä tilanteessa pyysi isäntänsä miekkaa ilmoittaen aikovansa tappaa kostoksi kuusi, seitsemän noita kopeita ja hävyttömiä sikoja. Mutta tätä ei resignoitunut isäntä sallinut. 'Karhea' oli matkalaisten kohtalo. Sitten joutuivat vielä jonkun ihmeellisen poppoon vangeiksi. Lukijan ei tässä vaiheessa ole enää vaikea arvata, mistä on kysymys. Herttuan agentit siinä taas nappa avat sankarimme jonkun tökerön pilan kohteeksi. Tässä vähitellen lukija on saanut tarpeekseen näistä kunnon miehiä nöyryyttävistä piloista. 

Yhdeksässeitsemättä luku. Kaikkein merkillisimmästä ja ihmeellisimmästä seikkailusta, mitä Don Quijotelle sattui koko tämän suuren historian aikana

Kuinkahan moni seikkailu on otsikossa luonnehdittu 'kaikkein ihmeellisimmäksi' koko tämän historian aikana tapahtuneeksi seikkailuksi. Taas viedään, retuutetaan ystävykset turnausareenalle siellä odottavien 'huvittelijoiden' eteen. Kyllä voidaan niinkin katsoa, että kysymys on sentään viattomista piloista, kun ei uhreja villipetojen eteen heitetä eikä heitä muutenkaan varsinaisesti vahingoittamaan pyritä. Eivätkä he aina itsekään huomaa olevansa pilanteon kohteina. Tässä kylläkin Sancho huomaa, kun tulenliekkikaapuun puetaan ja hovinaiset hänelle 'nenäpiuveja' alkavat jakaa. Hauskan tuntuinen sana tämä 'nenäpiuvi'. En ole ennen tavannut. Helppo kuitenkin arvata, mitä tarkoittaa. Samalla tavoin aika usein vieraskielistä tekstiä lukiessa törmää uuteen sanaan ja heti yhteydestä arvaa mitä sen täytyy merkitä. Todellakin menee liian pitkälle yli mauttomuuden rajan, kun Sanchon muka pitää alistua nenäpiuveihin Altisidoran kuolleista herättämiseksi. '… siihen en suostu, vaikka piru perisi.' Mutta taaskin Don Quijote ylipuhuu Sanchon. Sancho kuitenkin heittää pari myrkyllistä kommenttia kohtelustaan. '… haisevathan kätenne, jumaliste, kuin niitä olisi voideltu viinietikalla'. Oliko se parin päivän juuston hajua, kun se teflonpintainen tasavallan ykkössinkkupoika äskettäin moitti! Sietäisi naisten ottaa huomioon! 

Seitsemäskymmenes luku, joka seuraa yhdeksättäseitsemättä ja käsittelee seikkoja, jotka ovat välttämättömiä tämän historian ymmärtämiseksi

Kyllä kai meidän on laskettava Samson Carrasco omiin ja meidän puolen miehiin kuuluvaksi, kun hän niin paljon vaivaa näkee Don Quijoten pelastamiseksi. Hän on sitä mieltä, että ritarin asettuminen paikoilleen kotikyläänsä saattaisi parantaa hänet hulluudestaan. Aikaisemmat yritykset saada toimeksi tällainen rauhoittuminen oveluudella tai pakkokeinoilla ovat aina kariutuneet. Nyt on hyviä toiveita ja ratkaiseva tekijä on tässä samanlainen herkkäuskoisuus kuin vakuuttumisessa Dulcinean lumouksesta. Joku vain niin sanoo ja Don Quijote (ja Sancho perässä) ottaa sanan kuin Jumalan tahdon. Ei kysele mitään. Nyt hänelle määrättiin kaksintaistelutappiosta vuoden poistumiskielto. Ja sitä hän nyt on menossa toteuttamaan. Ritari noudattaa nurkumatta sääntöjä. 

Altisidora on sitkeä lemmessään. Kaikkensa yrittää: kuoleekin ja taas herää henkiin. Don Quijote kuitenkin päättäväisesti, mutta - tekisi mieli sanoa - lempeästi kieltäytyy kunniasta. Altisidorakin menettää malttinsa: '… sillä en minä ole niitä naisia, jotka suostuvat suremaan rahtuakaan tuommoisten kameelien tähden, vielä vähemmän kuolemaan.' Jos sai Don Quijote haukut niin sai hän myös kehut, tavanomaiset imartelut. Oikeastaan kumpaankin hän suhtautuu pääministerimäisen teflonpintaisesti. Helppo arvata, että asialla on Samson Carrasco. 

Yhdeskahdeksatta luku. Mitä Don Quijotelle ja hänen aseenkantajalleen Sancholle sattui heidän palatessaan kotikyläänsä

Tässä luvussa sitten tullaan kotikylään. Nimi jätetään mainitsematta kuin Sanchon aasin nimi. Vai onko ymmärrettävä että kylän nimi on juuri La Mancha? Kotona ollaan, mutta Sancholla on vielä kunniavelka, kolmetuhatta kolmesataa raipaniskua omaan selkään, maksamatta. Asia saa uuden käänteen, kun Sancho keksii tingata selvän rahapalkkion tästä toimesta. Vaikka tässä Sancho tyhmänä esitetäänkin ja lukutaidottomana, hän osaa kuitenkin laskea moitteettomasti. Kun hinnaksi sovitaan neljännes reaalia, osaa Sancho laskea loppusumman vakuuttavalla tavalla. Sitten hän myös ryhtyy tosi toimiin. Mutta varsin pian hinta tuntuukin liian pieneltä. Don Quijote puolestaan ei kitsastele, onhan asia hänelle tärkeä. Sancholla on hänen rahansa, ottakoon niistä tarpeelliseksi katsomansa summan. Hinta tuplataan ja Sancho jatkaa hutkimista. Isäntä laskee rukousnauhalla ja pikapuolin sääli valtaa hänen mielensä. Älköön nyt poika-rukka itseään tähän tappako, vaimo ja lapset jäisivät suremaan. Eihän Sancho tietenkään tähän kuolisi vai kka kova hutke kuuluukin isännän korvaan. Sancho siellä vähän syrjemmällä suomii metsän puita niin että kuoret lentelevät. Ja niin sessio päättyy tuttuun sanailuun sananlaskuista. Että siltä Sancholta sellainen joka käänteeseen lipsahtaakin! 

Niin - houkkamaisuus äärimmillään? Siellä jossakin tekstissä todetaan, että tässä nyt on kaksi paria houkkia: herttuapari, joka yhä vain jatkaa pilojaan ja Don Quijote ja Sancho, jotka niihin aina vain alistuvat.

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela


Asko Korpela 20070225 (20070225) o AJK kotisivu o Cervantes o Webmaster