Luvun 64 ensimmäisen sivun lopussa kiintyy huomio ilmaisuun: 'mutta ei sanoista siltaa tehdä', mitenkähän se on sanottu espanjaksi? 'del dicho al hecho hay gran trecho' eli sananmukaisemmin 'sanoista tekoihin on 'iso väli' tai vähän vapaammin: 'pitkä matka'' Eli kääntäjällä on välähtänyt. Saman luvun toiseksi viimeisessä lauseessa sanotaan 'kaikki ruuvit paikoilleen'. Alkuperäisessä ei ruuveista puhuta mitään, vaan on lause: '… que no fuera poca ventura si deslocado quedara', joka tuntuukin vähän vaikealta kääntää, sananmukaisemmin ehkä: '… ettei olisi huono onni ja jäisi sekopäiseksi'. Suomentajan ratkaisu tuntuu paremmalta. Luvun 65 alussa on viattoman tuntuinen espanjan sana 'muchacho', jonka suomentaja on ilmaissut sanalla 'katupoika'. Espanjan sanalle ei GDO-sanakirjan mukaan tällaista pejoratiivista merkitystä mainita, vaikka sellaiset yleensä mainitaan. Mielenkiintoinen on myös tässä esiintyvän ritarin nimi: suomeksi sanotaan ikään kuin enemmän kuin alkuperäisessä tekstissä. Suomeksi 'Hohtavan kuun ri tari', Jouko on vielä luultavasti lyöntivirheellä parannellut: 'Hohkavan kuun ritari'. Alkuperäinen on vain 'el Caballero de la Blanca Luna', kuulostaa kyllä hyvinkin komealta, mutta sananmukaisempi käännös olisi 'Kelmeän kuun ritari', itse asiassa tietysti vielä tätäkin hohdottomampi 'Valkean kuun ritari'. Vaikka tietysti 'valkea' tarkkaan ottaen enemmän hohtaakin kuin 'kelmeä' (minun ideani; kuvittelen, että kääntäjä olisi käyttänyt, jos olisi tämä sana mieleen tullut). Luvun 67 lopullahan Don Quijote antaa sitten Sancholle jo ties monenneko oppitunnin sanataiteessa - vaikka hänkin tunnustaa Sanchon omat kyvyt tässä suhteessa. Ritari esiintyy nimenomaan arabian taitajana. Cervanteshan oli pitkään sotavankeudessa Pohjois-Afrikassa, joten siinä selitys hänen arabian taidolleen. Neljässeitsemättä luku, missä kerrotaan seikkailusta, joka tuotti Don Quijotelle enemmän huolta kuin kaikki aikaisemmin häntä kohdanneetTässä luvussa tapahtuu 'ennenkuulumaton röyhkeys'. Don Quijote kohtaa 'aamukävelyllään' itsensä tavoin täysissä varusteissa liikkeellä olevan kulkijan. Haarniskat kiiltävät ja kilvessä on kuvattu kirkkaasti loistava kuu, niinpä onkin ritari Hohtavan kuun ritari. Käy suoraan asiaan ja ensin tervehtii Don Quijotea mairittelevin sanoin 'Mainio ritari Don Quijote Manchalainen, jota ei ole milloinkaan ylistetty ansion mukaan', mutta sitten jatkaa tutun kaavan mukaan haastaen vastaantulijan kaksintaisteluun tai tunnustamaan, että hänen sydämensä valtiatar on verrattomasti kauniimpi kuin Dulcinea Tobosolainen. No tässähän ei ole paljon vaihtoehtoja. Voittaja määrää mitä hävinnyt tekee. Jos Don Q häviää, hän joutuu luovuttamaan aseensa ja vetäytymään kotikonnuilleen lepäilemään vuodeksi. Huonosti kävi Don Quijoten. Hän ja hänen kaakkinsa suistuivat maahan törmäyksessä. Mutta voittaja on jalomielinen ja tyytyy siihen, että Don Quijote täyttää toisen puolen ehdoista: vetäytyy kotikyläänsä. Dulcinea saa pitää maineensa. On siis helppo arvata, että tässä on kysymyksessä taas juoni, jolla Don Quijote pyritään rauhoittamaan, takana siis joku hänen ystävistään. Tässä tapauksessa Simson Carrasco, kuten jäljempänä selviää. Vaikka Dulcinean maine näin luvataankin pitää kunniassa, ottaa Don Quijote tappionsa hyvin raskaasti. Hän katsoo perin juurin häpäisseensä itsensä ennen kaikkea Dulcinean silmissä. Kärjistäen voidaan ehkä sanoa, että tähän päättyy koko ritarin tarina. Ei nouse enää tästä Don Quijote.Viidesseitsemättä luku, jossa mainitaan kuka Hohtavan kuun ritari oli ja kerrotaan Don Gregorion vapauttamisesta sekä muista seikoistaTässä sitten paljastuu Hohtavan kuun ritarin henkilöllisyys kuten edellä jo tuli todettua. Henkilöllisyyttä ei kuitenkaan paljasteta Don Quijotelle, ettei tämän juonen tarkoitus vaarantuisi eli että Don Quijote saataisiin juonituksi takaisin kotikyläänsä. Don Quijote makaa kuusi päivää sängyssä törmäyksestä saamiaan vammoja parannellen. Henkinen vamma ehkä oli se suurin, sillä ei tässä nyt sen kummempaa ollut kuin ratsailta suistuminen. Aikaisemmin on ollut vähintään yhtä kovia kolhuja ilman että niistä on oltu moksiskaan.Tässä luvussa saa päätöksen myös todellinen seikkailu, kun Berberiaan muilutettu moriskokaunotar onnistutaan vapauttamaan ja tuomaan takaisin Espanjaan. Kauneutensa ja liikuttavan tarinansa ansiosta hän saa myös erikoisluvan jäädä maahan, vaikka muuten on luettu madonluvut arabisyntyisille maahanmuuttajille, vaikka ovatkin monen sukupolven ajan jo maassa asuneet. Kuudesseitsemättä luku, jossa kerrotaan mitä saa nähdä, kun sen lukee, tai kuulla, kun sen itselleen luetuttaaTässä luvussa taas Don Quijote ja Sancho ovat liikkeellä ja kulkevat tuttuun tapaan 'en estas razones y pláticas' eli 'semmoisissa puheissa ja keskusteluissa'. Sancho osoittaa ohimennen viisautensa ratkaisemalla kiistan siitä miten lihavan ja laihan välisessä juoksukilpailussa olisi tasoitus määriteltävä. Sen sijaan että laiha ottaisi lisäpainon kannettavakseen, lihavan on laihdutettava itsensä. Onpa ajankohtainen ohje. Itse olen sitä tässä vuoden päivät noudattanut. Noin 8 kiloa on pudotus tähän mennessä. Mahtaisiko ensi kesänä juoksuaskel taas syntyä ja edes pari nuorinta lapsenlasta jäädä taakse pituushypyssä. Itse Sancho ei laihduttamisesta perusta, vaan taas kerran nauttii tarjotusta vieraanvaraisuudesta isäntänsä kituuttaessa synkissä mietteissä.Seitsemässeitsemättä luku. Kertomus siitä, miten Don Quijote päätti ruveta paimeneksi ja viettää maalaiselämää lupaamansa vuoden ajan, sekä muista todella hupaisista ja oivallisista tapahtumistaDon Quijote on todella perusteellisesti henkisesti lyttyyn lyöty. Hän tyytyy saamaansa 'tuomioon' eli velvoitukseen palata kotiseudulle yhtä vähin kysymyksin kuin hyväksyi reseptin Dulcinean vapauttamiseksi lumouksestaan. Epäilemättä tämä todellisen elämän herkkäuskoisuus on sitä samaa juurta kuin hänen vankkumaton uskonsa vaeltavan ritarikunnan olemassaoloon ja ihanteisiin. Hän ikään kuin tässä jää ritarikunnan ihanteiden aloitekykyisestä toteuttajasta niiden, siis ritarivalansa vangiksi menettäen tavanomaisen toimintakykynsä.Sananlaskuista taas kinataan. Tällaisen kinan aloittaa aina Don Quijote. Tällä kertaa Sancho vastaa samalla mitalla ja ilmoittaa, että hänen käsityksensä mukaan 'pata kattilaa soimaa' eli Don Quijote käyttää sananlaskuja yhtä paljon kuin hänkin. Don Quijote antaa Sancholle jo edellä mainitun etymologisen oppitunnin. Jos on Don Quijote etevä etymologiassa niin on Sanchon kielellinen voima sanankäytön rehevyydessä.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20070219 (20070219) o AJK kotisivu o Cervantes o Webmaster