Don Quijote oli tunnetusti suuren suomalaisen valtiomiehen Kekkosen
mielilukemista. Mitä mahtoi ajatella Kekkonen 'kolleegansa' Sancho
Panzan vallanpidosta? Kovin jäi Sanchon valtakausi lyhyeksi Kekkosen
valtaan verrattuna. Ja niin ovat ahtaat ympyrät Sancholla hallittavinaan,
että ei ehkä tullut Kekkonen verranneeksi omaa valtaansa Sancho
Panzan valtaan. Mutta kyllä on Sanchon vallankäytössä
varteenotettavia välähdyksiä kenen hyvänsä toisten
ihmisten yli valtaansa käyttävien opiksi. Mutta kun sanotaan
että valta turmelee käyttäjänsä niin että
tämä tavallaan joutuu valtansa vangiksi, niin näin ei ollenkaan
käy Sancho Panzalle, vaan hän nimenomaan riuhtaisee itsensä
vapaaksi vallan otteesta. Sitä ei tehnyt Kekkonen eikä yleensäkään
niin käy vallan käyttäjille.
Kolmaskuudetta luku. Murheellisesta lopusta ja päätöksestä,
jonka sai Sancho Panzan käskynhaltijana-olo
Tosiaan murheellisen lopun saa Sancho Panzan käskynhaltijuus. Ei kuitenkaan,
että itse toimessa olisi kompuroinut ja sen takia saa lähtöpassit.
Niin että oikeastaan tämä otsikko onkin harhaanjohtava.
Toiminta käskynhaltijana jatkui moitteettomana loppuun saakka ja Sanchoa
muistettiin 'hyvänä hallitsijana' vielä kauan jälkeen
päin. Saipa vielä kunnian voitosta taistelussa liikuntakyvyttömäksi
'osteriksi' vangittunakin.
Neljäskuudetta luku, missä käsitellään seikkoja,
jotka koskevat tätä historiaa eivätkä mitään
muuta
Jätettyään virkansa ja lähdettyään vaeltamaan
isäntäänsä etsien Sancho törmää ihmeelliseen
ryhmään kulkijoita. Heidän joukossaan on yllättäen
hänen vanha naapurinsa, jonka merkillinen tarina on hyvin oleellinen
osa Espanjan historiaa. Kysymys on valloittajina maahan asettuneen maurilaisväestön
ja espanjalaisten keskinäisistä suhteista. Tässä ne
kuvataan sillä tavoin, ettei lukija voi vastapuolta kohtaan suurta
sympatiaa tuntematta asettua kummankaan osapuolen kannalle. Sukupolvien
yli tuntuvat haavat, joita maan alkuperäisväestö on saanut
valloittajien ikeen alla. Mutta sympatiaa herättää myös
maassa syntyneen maurilaisväestön kohtalo. Pakkolähtö
omasta kodista. Ihan kuin mikään ei olisi muuttunut tähän
päivään mennessäkään. Mieleen tulee Unkarissa
ja välittömästi sen ympäristössä asuvien
eri kulttuurissa elävien sikin sokin elämisestä aiheutuneet
ongelmat. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen suoritettiin valtava
väestönsiirto, kun Slovakiasta siirtyi lähes miljoona ihmistä
Unkariin ja Unkarista lähes yhtä paljon Slovakiaan. Eikä
tämä operaatio suinkaan ratkaissut ongelmia. Läheskään
puhtaisiin kansallisvaltioihin ei päästy. Tänä päivänä
tällaisia konflikteja on monessa maassa edelleen, jopa niin lähellä
kuin nykyisessä Baltiassa. Venäläisiä paikalla syntyneitä,
mutta ilman kansalaisen perusoikeuksia asuu sekä Virossa että
Latviassa.
Viideskuudetta luku. Seikoista, joita Sancholle sattui matkalla, ja muista
asioista, jotka ovat niin merkillisiä, ettei paremmasta apua
Varsinaisesti surkea loppu Sanchon käskynhaltijuudelle olikin se että
hän itse menetti halunsa, kun hänet nälkään yritettiin
tappaa. Mitä hallitusherran elämää tämä nyt
on, että ei saa tarpeeksi ruokaa, ikään kuin köyhyydessä
elää kituuttaisi. Ja sitten tämä onnettomuus, Sanchon
kuoppaan putoaminen hänen ollessaan jo vetäytymässä
toimestaan vapautuneena entisiin oloihin etsimään isäntäänsä.
Niin syvään monttuun joutuu, ettei näytä olevan mahdollista
omin neuvoin pois päästä. Onnettomuus tapahtuu pimeässä.
Onneksi aamulla kuitenkin valkenee. Näkyy aukko ja pelastuskin tulee,
ei parempaa voisi olla: oma isäntä Don Quijote siellä huutelee
kuilun partaalla. Hän tietenkin järjestää paikalle
apuvoimia, jotka nostavat köysillä sekä Sanchon että
hänen rakkaan harmonsa ylös ihmisten ilmoille. Kirja alkaa vähitellen
kääntyä lopuilleen, mutta vielä on seikkailuja tulossa.
|