|
Merkillinen juttu: mies, joka ei osaa lukea eikä kirjoittaa, osoittautuu kuitenkin varsin mallikkaaksi kirjeiden kirjoittajaksi. Epäilen, että sen sijaan nykyään, kun olisi pelit ja vehkeet mitä helpoimpaan kirjeen kirjoittamiseen, koko taito on kuolemassa. Sancho Panza käytti hyväkseen sen ajan tyyliin asiantuntijan palveluksia. Saneli kuin nykyään tai paremminkin kuin tässä kolmisenkymmentä vuotta sitten suuret johtajat kirjeen sihteerille, joka sitten pani parastaan ja sai aikaan nautittavan lopputuloksen. En oikeastaan tiedä: voihan olla että liikekirje vieläkin kukoistaa, mutta yksityiskirje on käytännöllisesti katsoen kuollut tai degeneroitunut kutakuinkin vailla esteettisiä ja tyylillisiä arvoja olevaksi sähköpostiviestiksi tai vielä senkin irvikuvaksi eli tekstiviestiksi eli tekstariksi. Kuka niissä käyttää Sanchon tässä käyttämiä korulauseita, jotka varmaan saivat aikaan väristyksiä vastaanottajissa niin muodollisemmissa kuin läheisissäkin ihmissuhteissa olevissa.
Viideskymmenes luku, missä mainitaan keitä olivat ne noidat ja kiusaajahenget, jotka paukuttivat kamarirouvaa ja nipistelivät ja kynsivät Don Quijotea, sekä kerrotaan mitä sattui hovipojalle, joka vei kirjettä Sancho Panzan vaimolle Teresa Panchalle
Onpas lystikäs virhe - jopa tuplavirhe otsikossa. Käyttämässäni suomennoksessa puhutaan Sancho Panzan kirjeestä Teresa Sancholle ja tässä minun otsikoinnissani, mistä lienenkään ottanut, epäilen että olen skannatessani itse tehnyt, Teresa Panchalle (Panza ja Pancha äännettäisiin eri tavoin). Kuuluu tietysti olla Teresa Panzalle, kuten alkuperäisessä tai siis niissä espanjankielisissä, jotka minulla ovat (tai tarkkaan ottaen kahdessa kolmesta, sillä kolmatta en viitsi edes katsoa). Tämä sukunimiasia ei kylläkään Espanjassa ole ihan niin selvä juttu kuin miltä se tämän kertomuksen mukaan näyttää olevan. Milloin lienee tullut Espanjassa käyttöön se kaksoisnimijärjestelmä, joka siellä nyt on. Vaikuttaa siltä, että Cervantesin aikaan ei sitä vielä ollut. Nykyään melkein aina käytetään kahta sukunimeä: isän ja äidin tässä järjestyksessä ja pannaan y eli ja-sana väliin (tai e, jos äidin nimi alkaa kirjaimella i - näin luulisin). Oli siinä vielä ihan järkeenkäypä sääntö aviottomalle lapsellekin, sellaiselle, jonka is
än nimeä ei tiedetä. En vain muista mikä. Jos joku tietää, kertokoon.
Ennen kuin tässä kirjeisiin päästään, selitetään edellä tapahtuneet 'paukutukset' ja nipistelyt. Näistä puheen ollen, häivähti mielessä, että olisiko Cervantes rohjennut peräti seksi-juttuihin mennä, mutta näistä selityksistä päättäen ei. Tai ehkä ensin tahallaan synnytti sen vaikutelman, mutta sitten pyyhki pois. Kyllä Don Quijote pysyy koko ajan niin kaukana seksistä, että kirja sopii arvelematta alle rippikouluikäisenkin luettavaksi.
Sitten päästään kirjeisiin. Niitä tässä viuhahtaa puolisen tusinaa. Kaikki viedään perille 'enkom'. Milloin lienee yleinen postilaitos Espanjassa (ja muualla, esim Suomi-Ruotsissa perustettu)? Jos joku tietää, kertokoon. Melko äkkiä tuon kai saisi selville netistä, jos osaisi oikean hakusanan laittaa, ehkä Wikipediasta ihan kertalaakilla. Ensin lähtee kaksi kirjettä Teresa Panzalle, Sancholta ja Herttuattarelta. Nokkelaksi ja sangen älykkääksi mainittu hovipoika vie. On siinä kaikin puolin jalat maassa seisovalla Teresalla ihmettelemistä, kun hovipoika niin arvokkain sanakääntein puhuu käskynhaltija Sanchosta ja häntä itseäänkin korkeasti karahteeraa. Mutta eipä auta kuin uskoa. Uskomista suuresti helpottaa korallikaulanauha ja arvokas vaate. Ja tietysti myös aiemmin annetut lupaukset eli Don Quijoten usein toistamat, mutta varmaan jo haihatteluksi leimatut. Jos oli Teresa häpnadilla lyöty, niin vielä enemmän sitä olivat kirkkoherra ja mestari Nicolas, parturi, samoin Samson eli Simson Carrasco. Näitä poikia
ei kyllä niin vain petetty. Huomasivatkin varsin pian että hovipoika lasketteli luikuria, mutta aito korallikaulanauha kävi yli näidenkin herrojen ymmärryksen. Kirkkoherra yritti vielä saada selvyyttä asiaan ja kutsui hovipojan illalliselle luokseen. Teresa kirjoitti Sancholle, ei itse eikä antanut myöskään koiranleuka Carrascon sitä tehdä. Antoi pari munaa jollekin kuoripojalle, jolla oli taito. Kirjoitti myös herttuattarelle, siis huom vastasi kirjeisiin toisin kuin luokkatoverini pakanat, kun tässä taannoin ehdotin 35 kirjeessä että pitäisimme luokkakokouksen Kiinassa. Vain vähän päälle puoli tusinaa on vastannut. Kirjeiden sisältö paljastetaan vasta sitten, kun ne ovat vastaanottajiensa kädessä.
Yhdeskuudetta luku. Lisää Sancho Panzan käskynhaltijana-olosta ja muista hupaisenlaisista tapahtumista
Tässä luvussa puhutaan vielä muistakin kirjeistä kuin näistä keskeisten henkilöiden toisilleen kirjoittamista. 'Hovimestari' eli majordomo kirjoittaa herttuaparille selostuksia siitä, mitä Sancho Panza oli tehnyt ja sanonut. Sanchon edesottamuksia ihmettelee: on erittäin älykkäitä, mutta myös typeriä piirteitä. Ja sitten kerrotaan vielä Sanchon herhiläisestä, tohtori Pedro Tuima Puikipoissin tempuista. Tämä kun Sancholta henkikultaa nirhaa aivan mahdottomilla dieettivaatimuksillaan. Karmea kohtalo Sancholla: iso herra, mutta nälkään on nääntymässä, huonommin syö kuin Don Quijoten kanssa metsissä samotessaan, kuten omassa kirjeessään isännälleen kertoo. Oikeutta kuitenkin Sancho jakaa, vaikka vatsassa kurniikin. Ja viisaasti, ei yhtään häviä kuuluisalle Lycurgokselle, kuten kirjassa sanotaan. Saakin sitten päivän päätyttyä syödä kunnolla. Hovimestariakin kun alkoi jo säälittää, kun niin älykäs käskynhaltija oli nälkään nääntymässä.
Aterian päätyttyä tuli vielä mieluisana jälkiruokana kirje Don Quijotelta. Isälliseen ja oppimestarimaiseen sävyyn tämä neuvoo Sanchoa. Ihan viisaita puhuu, mutta ei niin viisaita, ettei Sancho itsekin niitä osaisi. Sancho ei kuitenkaan alentuvaan sävyyn kirjoitetusta kirjeestä pahastu. Vaikka on käskynhaltija, on toisaalta myös Don Quijoten aseenkantaja ja vilpittömästi tätä kunnioittaa vaikka onkin selvillä tämän hulluudesta. Sancho tietenkin kirjoittaa vastauksen myös Don Quijotelle. Sen kirjeen painavinta sisältöä on ankara valitus ruokapuolen kehnoudesta tässä korkeassa virassa. Vilpittömästi on isännälleen omistautunut aseenkantaja, lahjankin haluaa lähettää, mutta ei nyt oikein muuta ole kuin peräruiskun putkia. Ei tainnut niitä sentään lähettää. Kuriiri pantiin kirjettä viemään. Sancho paneutui lakien laatimiseen.
Kahdeskuudetta luku, missä kerrotaan seikkailusta toisen kamarirouva Tuskallisen eli Ahdistuksenalaisen kanssa, jota muuten mainitaan Doria Rodriguezin nimellä
Sitten on taas ensiksi - tekisi mieli sanoa - läpinäkyvän typeriä kepposkoukeroita, jotka ehkä sopisivat kohtuullisessa määrin käytettyinä johonkin näyttämöllä esitettyyn farssiin, mutta tässä kertomuksessa luettuina tuntuvat turhanpäiväisiltä. No on tässä vähän asiaakin. Kysymyksessä on onneton naimakauppa, johon kaivataan asiantuntijan eli Don Quijoten ratkaisua. Tässä siis Don Quijotekin toimii Sanchon tapaan tuomarina. Don Quijote ratkaisee asian omalla tyylillään: alentuu alempiarvoisen kanssa kaksintaisteluun, siitä vain, ollen varma, että hän ei oikeus voittaa.
Sitten julkistetaan Teresa Panzan kaksi kirjettä, toinen herttuattarelle ja toinen Sancholle. Teresa osaa asiansa, vaikka toisaalta kyllä myös kokemattomuus kirjeen kirjoittajana paljastuu. Kirjeet luettiin ääneen. Niille sekä naurettiin että niitä kehuttiin.
|