| Kirjallisuuden historian suuret hahmot näyttävät olevan
varsin tylsätoimisia rakastajia. Satun olemaan lopettelemassa Dostojevskin
Idioottia. Sen päähenkilö ruhtinas Myshkin ja nyt tässä
Don Quijote ovat kirjallisuuden historian suuria hahmoja ja ovat varsinaisia
nynnyjä naisten kanssa pelehtiessään. Kummallekin olisi
tarjolla vaikka minkälaista herkkupalaa, mutta ei: nämä
vain jahkailevat.
Onko nyt toinen otsikon sana vähän anakronismi - jaa, eipä
olekaan: Don Quijote on kirjoitettu 1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alussa
ja Kustaa Vaasasta, joka eli noin sata vuotta aikaisemmin, on jäänyt
mieleen, että hän vanhaa tapaa noudattaen teki Eriksgatan eli
maakuntakierroksen, kuten nykypoliitikoista sanotaan. Tässä nyt
Sancho tekee sellaisen.
Kahdeksasviidettä
luku. Mitä Don Quijotelle sattui herttuattaren kamarirouvan Dona Rodriguezin
kanssa, sekä muita tapauksia, joita kannattaa kirjaan merkitä
ja ikuisessa muistossa säilyttää
Don Quijote on päättänyt että se on Dulcinea
ja sen päätöksen hän pitää. Ei maailman paras
kaunotarkaan saa häntä pyörtämään päätöstään,
ei vaikka sipulille haiskahtaisi, niin kuin Dulcineasta sanotaan. Yölläkin
lappaa naisväkeä ritarin huoneessa ties millä tekosyyllä.
Ettei vain olisi kategoriasta 'vie sinä, minä vikisen'. Mutta
ei, ritarin sydän ei värähdäkään. Kummitukselta
tämäkin kävijä näyttää harsomaisessa
puvussaan. Kompastuu viittansa liepeisiin, lentää pitkin pituuttaan
lattialle, kynttilä sammuu. Pelästyi kylläkin Don Quijoten
rujoa muotoa kissan raatelun jäljiltä. Ritari tyytyy vain esittämään
evankeliumiaan, pelastuksen sanomaansa, vaikka toinen kuinka lirkuttelisi
siveettömyyksistä. Kättä korkeintaan suudellaan. Jonkinlaista
värinää kuitenkin ehkä syntyi, kun kirjassa käytetään
sanoja 'molempien sitten täysin tyynnyttyä'. Tiedä häntä.
Sitten kamarirouva kertoo elämäntarinansa, piikittelee mustasukkaisuuksissaan
herttuatarta, mutta mitään ei tapahdu. Paitsi sitten, kun huoneeseen
säntää joku must asukkainen kummitus ja alkaa paukuttaa
rouva Rodriquezia hameen alle. Mitähän tuokin on oikein olevinaan?
Sitten hyökkäsi(vät) Don Quijoten kimppuun ja pieksivät
hänetkin. Kyllä tämä nyt jää ihan pimeäksi
koko juttu kun tähän loppuu ilman selityksiä. Hämärä
lupaus annetaan, että palataan asiaan myöhemmin. Nyt on kiire
Sancho Panzan luo.
Yhdeksäsviidettä
luku. Mitä Sancho Panzalle sattui hänen ollessaan kiertomatkalla
saaressa
No Sancho jakelee tuomioitaan kuin apteekin hyllyltä. Yhä
kummallisempia ovat jutut, jos ovat kummallisia tuomiotkin. Ketään
ei tämä meno kumminkaan tunnu surettavan, vaan tapahtumat vyöryvät
esteettä eteenpäin. Ensin Sancholla on taas vaikeuksia tohtori
Pedro Tuima Enne Puikipoisin kanssa, joka selvästikin yrittää
tappaa Sancho paran nälkään. Eipä tietenkään
onnistu. Sivele itsesi hunajalla, niin kärpäset sinut syövät.
En oikein saanut selvää, oliko tämä vain yleinen Sanchon
viisaus vai sanoiko hän näin ehkä Pedrolle tarkoituksella
toivottaa tälle tervemenoa hornan tuuttiin.
Sitten Sancho joutuu ratkaisemaan jonkun peliriidan. Sitten tulee vastaan
jokunen nuorimies, josta ei saada selvää, että mikä
on rikos, jossa hän on osallisena. Mutta aivan ilmeisesti ei hänelläkään
ole puhtaat jauhot pussissa, koska seurueen lähestyessä, lähtee
pötkimään pakoon. Peitsenkärkiä sanoo olevansa
kutomassa. Taitaa olla varsinainen koiranleuka! Pannaanpa koppiin. Osoittautuu
lopulta harvinaisen kauniiksi tytöksi. Eihän tämä ole
edes ensimmäinen valepukuinen tämän romaanin henkilö.
|