Asko Korpela 
34 Sancho vihdoin virkaansa

Cervantes: Don Quijote


Tässä lukujaksossa on ikään kuin lausuttu Sanchon maaherran virkaan asettamissanat. Eli Don Quijote jakelee isällisiä neuvojaan Sancholle. Siinä on kyllä minun mielestäni Tuppurainen Tappuraisen neuvonantajana. Ei käy kieltäminen, että hyvistä periaatteista on kysymys, kun ritari aseenkantajaansa esim oikeudenkäytössä ohjeistelee. Kohtuus on hyvä periaate monilla elämänaloilla. Saakoot köyhän kyyneleet sinulta osakseen suurempaa myötätuntoa, mutta ei suurempaa oikeutta, kuin rikkaan selitykset… Kumpikaan ei mielestäni ole osoittanut erityisempiä johtamistaitoja, vaan ovat molemmat tässä suhteessa teoreetikkoja ja lähinnä individualistisia 'säveltäjiä'. No, kuinka monta kertaa onkaan todettu, että vankka teoria on hyvä pohja käytännön toimille! 

Kahdesviidettä luku. Neuvoista, joita Don Quijote antoi Sancho Panzalle, ennen kuin tämä lähti saaren käskynhaltijaksi, sekä muista hyvin harkituista seikoista

Huomaa Sancho, että jos valitset välineeksesi hyveen ja ylpeilet hyvien tekojen tekemisestä, sinulla ei ole mitään syytä kadehtia niitä, joiden teot ovat ruhtinaallisia ja ylhäisiä, sillä veri peritään, mutta hyve hankitaan, hyveellä on arvo itsessään, mutta verellä ei. 

Puhutaan siitä mahdollisuudesta, että Sancho jäisi leskeksi virkaa toimittaessaan, sukulaisten tapaamisesta korkeassa virassa, siitä, kuinka pitää pyrkiä saamaan selville asioiden todellinen tila niin hyvin rikkaiden lupausten kuin köyhän kyynelten takaa, että joutuisi tuomitsemaan jonkun vihollisensa, siitä, miten kohdataan kaunis nainen, siitäkin kuinka rangaistuksen saajaa pitää säästää solvauksilta, siitä kuinka lopulta olemme kaikki yhdenvertaisia Jumalan edessä. Jos näitä sääntöjä noudatat, maineesi tulee olemaan ikuinen ja sinä tulet elämään rauhassa ja ystävyydessä ihmisten kanssa. Kuolema sinut saavuttaa leppoisassa ja kypsä vanhuudessa, ja jälkeläisesi kolmannessa polvessa sulkevat silmäsi viimeiseen uneen hellillä, hennoilla kätösillään. - Kuinka kaunista! Ihan kuin minulle kirjoitettu ja monelle muulle tässä iässä. 

Kolmasviidettä luku. Kuinka Don Quijote vielä neuvoi Sancho Panzaa

Totisesti on edellä älykkään ja oikeamielisen henkilön puhetta kaikki edellisessä luvussa Don Quijoten sanoma, hulluudesta ei tietoakaan. Mutta eikö usein niin olekin, että jos ihminen on 'hullu', hän saattaa olla sitä ehkä jotenkin hyvin rajoitetusti ollen muuten täysin normaali tai suorastaan normaalia etevämpi tai parempi kuin normaali. Hän ikään kuin kompensoi hulluutensa jossakin suhteessa 'ylikehittyneisyydellä' jossakin toisessa. 

Sitten Don Quijote alkaa puhua Sanchon henkilökohtaisista ominaisuuksista. Eniten häntä tuntuu hiertävän Sanchon kiusallinen taipumus puhua vertauksin ja sananlaskuin. Sopiva sananlasku löytyy joka tilanteeseen. Ja mikä kiusallisinta, sananlaskulle löytyy käytännöllisesti katsoen aina myös 'vastasananlasku', jonka viisaus tekee tyhjäksi alkuperäisen sananlaskun viisauden. Tämän takia on Sanchonkin viisaus niin usein ristiriitaista ja siis käytännössä arvotonta. Mutta puhe ei ole vain Sanchon henkisistä ominaisuuksista vaan myös fyysisistä. Kynnet pitäisi leikata useammin, ylenmääräistä syömistä pitäisi välttää ja nätisti pitäisi pureskella ja rittävästi, jolloin välttää 'erukteeraamisen' - arvaan: röyhtäilyn - jaa, niinhän siinä sanotaankin. Ratsastamisen tavassakin on Sancholla parantamisen varaa. Eikä nukkuakaan saa liikaa. Entä sitten luku- ja kirjoitustaidon puute? Se on kuvernöörillä todella vakava puute. Kyllä Sancho kuitenkin nimensä osaa kirjoittaa. 

Neljäsviidettä luku. Kuinka Sancho Panza kuljetettiin käskynhaltijaksi ja Don Quijotelle linnassa sattuneesta merkillisestä seikkailusta

Ei muuta kuin matkaan näillä eväillä. Don Quijote sen sijaan jää vielä herttuan hoviin. Ei ihme, kun näin pitkän ja monivaiheisen ystävyyden jälkeen eron hetkellä molemmat ovat vesissä silmin. Herttua olisi puoliväkisin, tietäen Don Quijoten ylimittaisen uskollisuuden haavekuviensa valtiattarelle, tarjonnut tälle lohdutusta yksinäisyyteen, neljää ihmeen kaunista kamarineitoa, joiden olisi määrä kaikin puolin pitää hyvää huolta, pestä ja pukea ritari. Tämä on tällaisesta tarjouksesta täysin poissa tolaltaan. Sanoo nukkuvansa mieluummin täysissä pukimissa kuin sallii kenenkään itseään riisua. Herttua ottaakin pakkia tässä asiassa nähtyään kuinka vakava asia tämä on Don Quijotelle. Ritari vetäytyykin huoneeseensa heti illallisen jälkeen ja painuu syviin mietteisiin, ihan niin kuin aikoinaan vuoristossa lähetettyään Sanchon tapaamaan Dulcinea tobosolaista. Sanchoa oli ikävä. Hän kuulee alakerrasta jonkun lemmekkään keskustelun ja runoutta. Säikähtää kovasti, että joku herttuan palvelus- tai seuraväen nainen on hä neen niin rakastunut. Ja hän kun vain Dulcinealle on kokonaan omistautunut. Sänkyyn harmistuneena ritari jätetään ja kertomuksessa siirrytään seuraamaan suuren Sancho Panchan edesottamuksia käskynhaltijana. 

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela


Asko Korpela 20061223 (20061223) o AJK kotisivu o Cervantes o Webmaster