| On tullut tavakseni kommentoida tässä kohdassa havaitsemiani
mielenkiintoisia kohtia käännöksessä. Tällä
kertaa taas pari esimerkkiä. Luvun 33 alkupuolen eräs kappale
päättyy suomennoksessa sanoihin 'ei ollut perää pahaakaan'
- ainakin nykykielenkäytön kannalta outo sanonta, vaikka sen
kyllä tajuaakin: (puheessa tms) 'ei ollut lainkaan perää'
(ei ollut ollenkaan totta). Espanjaksi se on ilmaistu sanoilla 'no siendo
más verdad que por los cerros de Úbeda'. Lukiessa kyllä
heti arvaa, mitä tämä merkitsee kun on totuudesta kysymys.
Kuvittelin, että sanakirjasta löytyy vastine sanalle 'cerro'.
Löytyykin: 'hill' - mäki. Mutta löytyy myös selitys
koko sanonnalle: 'irse por los cerros de Úbeda to go off at a tangent'.
Joudutaan vähän niin kuin ojasta allikkoon: uusi kielikuva 'go
off at a tangent'. Sille annetaan selitys joka tarkoittaa 'vaihtaa puheenaihetta'
- ei siis 'ei lainkaan perää'.
Toinen kieliasia on, että havahdun ihmettelemään erästä
espanjassa hyvin tavallista ilmaisua. Tässä sanotaan (onkin koko
tämän lukujakson ydinsanoma): 'que nos pueda apartar otro suceso
que el de la pala y el azadón'. Käännös: 'että
meitä voi erottaa toisistamme mikään muu kuin haudankaivajan
kuokka ja lapio'. Ainoa oikea käännös, mutta missä
on espanjankielisen tekstin sana 'haudankaivaja'? Sitä ei ole, se
puuttuu kokonaan! Mikä mahtaa olla ilmiön nimitys. Sillä
varmasti se on, sillä tämä on erittäin yleinen ilmaisutapa
espanjassa. Siis koko asian pääsana korvataan pelkällä
artikkelilla, tässä 'el' [de la pala y el azadon], hän,
[joka käyttää kuokkaa ja lapiota]. Näin tehdään
yhteyksissä, joissa ei ole mitään väärinkäsityksen
mahdollisuutta. Sivun verran myöhemmin on toinen esimerkki tästä
ilmiöstä: 'aunque no es de los andantes', 'ei kuulu vaeltavien
ritarien joukkoon'. 'Ritarien joukko' sanoja ei espanjankielisessä
tekstissä ole, mutta ei ole pienintäkään epäselvyyttä,
että sitä tässä tarkoitetaan. Enpä muista tätä
ilmiötä sukulaiskieli ranskassa. Mitenkähän on portugali,
en ainakaan ole kiinnittänyt huomiota.
Kahdesneljättä
luku. Vastauksesta, jonka Don Quijote antoi moittijalleen, sekä muista
vakavista ja hupaisista tapahtumista
Vähän väliä on tekstissä kohtia, joissa Don Quijote
julistaa Sanchon umpityhmäksi ja perin juurin sivistymättömäksi.
Ei kelpaa Sanchon kielenkäyttö, ei karkea käytös muuten,
ei oikein mikään. Avoimesti isäntä renkiään
moittii. Mutta annapa olla, että joku muu moittisi Sanchoa. Ei onnistu!
Kyllä silloin Don Quijote on varauksetta Sanchon puolella. Periaate
on: moiti minua, mutta älä minun akkaani. Tästähän
on myös Seitsemässä veljeksessä esimerkki. Kirjan viimeisessä
luvussa kerrotaan veljesten myöhemmästä elämästä.
Joku naapuri juovuspäissään yhtyy Juhanin moitteisiin emännälleen
Venlalle. Silloin Juhani hirmustuneena ajaa naapurin ulos ja sanoo hyvät
sanat emännästään. Tässä Don Quijote:
"Toiselta puolen haluan huomauttaa teidän armoillenne
että Sancho Panza on kaikkein hauskimpia kaikista niistä aseenkantajista,
jotka ovat milloinkaan palvelleet vaeltavaa ritaria. Hän esittää
toisinaan yksinkertaisuudessaan niin teräväjärkisia huomautuksia,
että on kerrassaan huvittavaa harkita, onko hän yksinkertainen
vai terävä-älyinen, hän lausuu ilkeyksiä, joiden
vuoksi häntä voisi pitää ilmeisenä lurjuksena,
ja tyhmyyksiä, jotka selvästi osoittavat että hän on
hölmö, hän epäilee kaikkea ja uskoo mitä hyvänsä;
kun luulen hänen parhaillaan olevan syöksymässä typeryytensä
kuiluun, hän samassa lausuu jotain niin älykästä, että
se kohottaa hänet pilviin saakka. Minä en sanalla sanoen tahtoisi
vaihtaa häntä mihinkään toiseen aseenkantajaan, vaikka
minulle annettaisiin kaupunki väliä, ja sen vuoksi olen hiukan
kahden vaiheilla, onko hyvin harkittua, jos lähetän hänet
siihen käskynhaltijan virkaan, jonka teidän korkeutenne on suvainnut
hänelle lahjoittaa."
Siinä se. Ja teot ja tähänastinen tarina kyllä
vahvistavat oikeaksi tämän näkemyksen.
Kolmasneljättä
luku. Herttuattaren, hänen kamarineitiensä ja Sancho Panzan hauskasta
keskustelusta, joka on lukemisen ja huomion arvoinen
Sama toisin päin ja jos mahdollista vieläkin vakuuttavammin.
Ydin tuli jo todetuksi kieltä koskevien tarkasteluiden yhteydessä.
Mutta tässä on vähän pidempi lainaus:
"… ja jos olisin viisas, olisin aikoja sitten jättänyt
isäntäni. Mutta tämä oli minun kohtaloni, tämä
minun onnettomuuteni, en mahda sille mitään, minun täytyy
häntä seurata, me olemme saman kylän miehiä, olen syönyt
hänen leipäänsä, pidän hänestä, hän
on kiitollinen, hän on lahjoittanut minulle aasinvarsansa, ja ennen
kaikkea olen uskollinen, ja sen vuoksi on mahdotonta, että meitä
voi erottaa toisistamme mikään muu kuin haudankaivajan kuokka
ja lapio."
Tässä nyt mentiin ohi otsikon, joka lupaa hauskaa keskustelua.
Sitäkin tässä luvussa on, Sanchon sukkeluuksia parhaimmasta
päästä. Mutta paljastuupa Sancholta tässä vielä
myös eräs kielenkäyttöön liittyvä seikka.
Jatkuvasti on Sancho käyttänyt aasistaan nimitystä 'harmo'
(esp. 'rucio' - harmaa [hevonen]). Häneltä kysytään
mikä se harmo oikein on. No se on tietysti aasi, mutta Sancho ei niin
halua sanoa, koska hän on harmoonsa niin kiintynyt, ja aasi tarkoittaa
niin usein tyhmää.
|