Kahdeksaskolmatta luku. Seikoista, jotka lukija, kuten Benengeli sanoo, tulee tietämään, jos ne tarkkaavasti lukeeHöh, tätäkin otsikkoa! Totta kyllä, mutta mitään ei sano. Miten olisi: Kahdeksaskolmatta luku, jossa Leijonien Herra paljastaa raukkamaisen pelkuruutensa. Sillä siitähän tässä on kysymys. Eikä tapahdu edes ensimmäistä kertaa. Samoinhan kävi Sanchon niin monesti muistelemassa 'peittoamisvälikohtauksessa'. Silloinkin ritari ratsastaa majatalon aidan ulkopuolelle ja sieltä vilkuilee, kun Sancho poukkoilee näkyviin muurin yli. Ei elettäkään ystävän auttamiseksi. Vaikka eipä silti: mitäpä olisi ukkopaha pystynyt tekemäänkään, korkeintaan peitsensä varren katkaisemaan! Turpiin olisi tullut hänellekin, niin tässä kuin muulloinkin. Osaa kyllä tehdä määritelmällisen eron urheuden ja uhkarohkeuden välillä.Tässä luvussa muuten pujahtaa esiin mielenkiintoinen yksityiskohta,
tieto, että on oltu matkalla 25 päivää. Se tulee esiin,
kun tehdään palkkalaskelmia Sanchon työn korvaamiseksi.
Muutenkin, nämä Sanchon uhkaukset jättää isäntä
ja lähteä kotiin, nehän toistuvat ties montako kertaa, varmaan
joku on senkin laskenut tai jos ei ole, saisi sen tehdä ja samalla
koota yhteen argumentoinnin. Minusta esimerkiksi juuri niissä on arkipäivän
realismia 'läpäisymenetelmällä'. Työn tuottavuudesta
palkan perustana ei tosin ole kertaakaan puhe, mutta realistisia vaihtoehtoja
toimelle aseenkantajan on aina esillä, enimmäkseen tosin kotiolot
ja lasten kasvattaminen. Näissä neuvotteluissa kuitenkin aina
työnantajapuoli onnistuu taivuttelemaan työntekijäpuolen
yhä uuteen sopimukseen.
Yhdeksäskolmatta luku. Merkillisestä seikkailusta taiotussa veneessäSitten vaeltajat tulevat suuren Ebro-joen rannalle. Löytävät pusikosta airottoman veneen ja 'lainaavat' sitä souturetkeään varten. Ensin ei oikein päästä liikkeelle, mutta sitten kuitenkin päästään. Ja millä tavalla: joudutaan myllyn vesinieluun, tai ainakin uhataan joutua. Onneksi jauhoisine naamoineen kummituksina näyttäytyvät myllärit ovat täysijärkistä ja vastuuntuntoista väkeä ja hoitavat seikkailijat kuiville, vaikka nämä uhmakkaasti vastaan pyristelevätkin. Muistutetaan tuulimyllyepisodista. Tästä olisi voinut tulla toinen samanlainen, vielä vaarallisempikin, jos olisi se toteutunut, mikä oli uhkana. Vene ajautuukin myllyn siipirattaisiin ja menee säpäleiksi. Mutta miehet pelastuvat, kiitos mylläreiden ripeän toiminnan. Sanomattakin on selvää, että Don Quijote näkee myllyt lumottuna linnana ja myllärit roskaväkenä ja roistoina, jotka pitävät vankeinaan joitakin ylhäisiä ihmisiä. Selitä nyt sitten tälle hourupäälle asioiden oikea laita. Ei toivoakaan! Lopulta kuitenkin Don Quijote myöntää itselleen tais teluvoiton mahdottomuuden, maksaa, maksattaa Sancholla, tapansa mukaan pirstaamansa tavaran suhteellisen runsaskätisesti niin että Sancho jo jupisee: 'Vielä kaksi tällaista venematkaa ja koko pääomamme on mennyttä.' Hulluja, mitä hulluja, mutta rahalla pääsevät irti ja menemään kohti yhä uusia seikkailuja ja päättömyyksiä.Kolmaskymmenes luku. Siitä, mitä Don Quijotelle sattui, kun hän kohtasi erään kauniin metsästäjättärenSitten tupsahtaa eteen kaunis nainen metsällä, oikein haukan kanssa. Nyt onkin kysymyksessä ihan oikea aatelisnainen eikä mikään lumottu. Ja on heti perillä matkamiesten henkilöllisyydestä. Siis hienot naisetkin lukevat ritariromaaneja. Varmaan tämän on Cervantes halunnut sanoa, vaikka ei ihan suoraan sanokaan vaan osoittaa sen aatelisrouvan käytöksen ja sanojen kautta. Hän tuntee Don Quijoten prikulleen ja samoin Sancho Panzan heistä julkaistun kirjan perusteella. Erityisesti Sanchoon hän ihastuu ikihyviksi. Sanchohan tästä äityykin latelemaan viisauksiaan niin että isäntänsä joutuu korvat punaisena kuuntelemaan. Hän selittelee ja pyytelee anteeksi Sanchon suulautta peläten ehkä, että tämä satu siihen loppuu. Mutta ei huolta. Sancho saa sanoa ihan mitä vaan ja rouva on aivan lääpällään. Tuleekin Sancho karkeasti tölväisseeksi hienoa kamarineitiä tai seuralaisrouvaa. Tämä häntä löylyttää kielipiiskalla. Emäntäkin toruu. Sancho sitten kääntää koko jutun itsensä kannalta parhain päin. Jaa, mutta sehän tapahtuuk in vasta seuraavassa luvussa…Yhdesneljättä luku, jossa käsitellään useita ja tärkeitä asioitaYhtä päätön on tämäkin otsikko kuin varmaan puolet kaikista. Ja espanjaksi se on myös muodollisestikin täsmälleen yhtä päätön kuin suomeksi. Ei voida mielestäni sanoa 'useita ja tärkeitä asioita' vaan pitää sanoa: 'useita tärkeitä asioita'. Vaikka ei sekään tätä otsikkoa sen kummemmaksi tee, ei edes pysty luomaan luvulle uteliaisuutta herättävän salaperäisyyden lumoa siitä yksinkertaisesta syystä, että niin usein jo on toistunut tällaisen otsikon takaa ihan vain tavallista tarinaa. Tässä nyt paljastuu paremman väen elämänmenoa. Etsimättä muistuu mieleen Seitsemästä veljeksestä, oliko se nyt Juhanin ja Timon 'kulttuurimatka' Turkuun. Pahus vieköön! Eihän minulla olekaan täällä sitä yli 50 vuotta sitten pannunmyssyn kutomisella tienattua virsikirjan kokoista Seitsemää veljestä, jota periaatteessa olen ajatellut pitää mukanani missä ikinä liikunkin. Mutta netistä löytyy:http://www.pori.fi/kirjasto/e-kirja/7veljesta.htm Ja helposti löytyy myös se kohta, joka nyt on mielessä. Etsinnässä hakusanaksi 'Turku'. Tässä vähän maistiaisia: JUHANI. Ai, poika, älä sano niin! Kuinkahan kävis, jos esimerkiksi jossain kukoistavassa rauhanlaaksossa sinua vastaan astelisi kuninkaantytär, kaunis kuin ruusu ja kukkanen, kepsauttelis luokses silkissä, saaleissa ja pumaatan hajussa, hehkuvassa kultahepenessä kuin riikinkukko, ja tällainen epeli astuis sinua vastaan ja tahtoisi halailla ja suudella sinua, niin kuinkahan kurjan sydämes kävisi? Minä kysyn, Simeoni.
Luvun lopulla Cervantes tölvii hengellistä säätyä antamalla papin ryhtyä vastarannan kiiskeksi paljastamaan Don Quijoten päättömyyksiä, jotka jokaiselle muutenkin ovat selvillä. Sai kuin saikin itse ritarin ärsytetyksi puolustamaan itseään. Mutta siitä kertoo tarkemmin seuraava luku ja lukujakso.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20061124 (20061124) o AJK kotisivu o Cervantes o Webmaster