29 Ihmeellinen nukketeatteri

Viideskolmatta luku, jossa kerrotaan aasinhuutoseikkailu ja hupainen kohtaus nukketeatterin johtajan kanssa sekä profeetallisen apinan merkilliset ennustukset  Kuudeskolmatta luku, jossa jatkuu hupainen kertomus nukketeatteriseikkailusta ja esitetään muitakin todella mainioita asioita  Seitsemäskolmatta luku, jossa kerrotaan keitä olivat mestari Pedro ja hänen apinansa sekä Don Quijoten huonosta menestyksestä seikkailussa aasinhuutoa matkivien kanssa, joka seikkailu ei päättynyt hänen mielensä mukaan eikä niin kuin hän oli ajatellut  Palautetta  Lähetä palautetta!  Taas on veijaritarinan vuoro. Mikä mahtaakaan olla sanan veijari etymologia ja mitä se oikeastaan tarkoittaa? Ajattelin netistä hakea selitystä, mutta näyttää vähän hankalalta, kun sana esiintyy niin tavattoman monenlaisessa yhteydessä. Yksi sentään löytyi: Veijari-idoli on enemmän älyynsä kuin voimaansa luottava sankari, siis eräänlainen kansansadun kettu. ... Kuusen typologiassa sitä edustaa veijari-idoli. ... Tähän määritelmään sopii mainiosti tämänkertainen veijari Pedro, joka osoittautuu 'vanhaksi tutuksi'. Viideskolmatta luku, jossa kerrotaan aasinhuutoseikkailu ja hupainen kohtaus nukketeatterin johtajan kanssa sekä profeetallisen apinan merkilliset ennustukset  Kaikkea se keksiikin, Cervantes: aasinhuutonäytöksen! Jos joku ei ole kuullut aasin ääntelyä, ei ehkä arvaakaan, millaista se on. Jossain määrin hevosen näköinen eläin, mutta ei kyllä vähääkään muistuta hevosen hirnuntaa. Eikä tulisi mieleenkään nimittää hirnumiseksi. Huutoa se on, espanjaksi 'rebuznar' (hirnua-relinchar). Nalle-Puhissa on aasi Ihaa, mutta Ihaa on vähän huono aasin nimi, kun se vihjaa, että aasi sanoo 'ihaa'. Ei se niin sano, vaikka en kylläkään osaa sanoa miten se sanoo. Mutta sen mitä se sanoo, se sanoo lujaa. Taatusti kuuluu ainakin kolme kertaa niin kauas kuin hevosen hirnunta. Hätkähtää, jos läheltä kuulee. Niin pienestä lähtee niin suuri ääni. Ihmettelen, jos tässä mainitut voudit todellakin saavat itsestään ilmoille uskottavat aasin äänet. Tarvitaan poikkeuksellisen suuri suu ja vahvat keuhkot. Tässäkin tehdään koe, mutta tulee nahkapäätös, kun huutoon vastaajan onkin susi syönyt. Oikein kansanliike ja 'heimovihat' tämäkin aasinhuudon matkimistaito kuitenkin tässä synnyttää. … johan sitänyt vähemmästäkin! Sitten näyttämölle astuu säämiskään pukeutunut 'teatterimies'. Hänkin on yösijaa etsimässä niin kuin meidän seurueemmekin. Mukanaan hänellä on 'profeetallinen apina' (mono adivino, engl 'fortune-teller', 'selvänäkijä'; 'profeetallinen' ehkä paremminkin rajoitettu uskonnolliseen käyttöön) ja nukketeatteri, jossa esitetään 'Melisendran vapauttaminen'. Johon isäntä: 'Peijakas, siinähän on mestari Pedro! Nyt saamme hauskan illan.' Ja Pedro on todellinen veijari. Ihmiset ovat aina olleet valmiit maksamaan siitä, että niitä jymäytetään. Sitä tekee Pedro. Sovittelee sanansa kuin horoskoopin tekijä, itse asiassa paremminkin, kun todella kylään tullessaan naapurikylässä ottaa selvää seuraavan kylän tapahtumista ja niitä sitten latelee muka apinansa supattelun mukaan. Ei väitäkään osaavansa tulevaisuutta ennustaa, vaan kertoo menneisyyden tapahtumia kohdalleen. Niitäkin on hauska kuulla vieraan suusta. Kyllä tämä toiminta viihteenä elokuvan ja television päihittää. Tulee verrattomasti lähemmäksi kuulijaa/katsojaa/maksajaa. Tuntee mm Don Quijoten ja tämän mieltymyksen ritaritouhuihin. Don Quijote ja Sancho ovat tietenkin heti myytyjä - niin, tai paremminkin innokkaita ostajia. Onko tuo nyt sitten sopimatonta jo tässä vaiheessa paljastaa, että pari lukua myöhemmin Pedro osoittautuu vanhaksi tutuksi Ginés Pasamonteksi, jonka Don Quijote vapautti galeereihin matkalla olleiden vankien joukossa, mutta joka kuitenkin teki ilkeitä temppuja vapauttajilleen, mm varasti Sanchon aasin tämän nukkuessa samaisen aasin selässä. Kuudeskolmatta luku, jossa jatkuu hupainen kertomus nukketeatteriseikkailusta ja esitetään muitakin todella mainioita asioita  Melisendran vapauttaminen on melodraama siinä missä nykyiset television saippuasarjatkin. Melisendra on joutunut maurien vangiksi ja hänen puolisonsa don Gaiferos vapauttaa hänet - ovelan juonen avulla tietenkin. Tai ei tässä nyt niin tavattoman suurta oveluutta käytetä, valepukua vain. Don Gaiferos pukeutuu mauriksi ja sieppaa puolisonsa. Don Quijote on hyvä katsoja ja seuraa tarkoin juonen etenemistä sekä osallistuu huutelemalla korjauksia yksityiskohtiin: 'eivät maurit käytä kelloja, vaan patarumpuja' jne. Itseni tekee totisesti usein mieli esittää välihuutoja teatterissa, ei niinkään asiavirheiden korjaamiseksi kuin muka muuten sattuvia. Toistaiseksi olen kuitenkin onnistunut hillitsemään itseni. 'Bravoota' huudan ja tömistän lopuksi, jos aihetta on. Kerran huutelin jotakin venäjäksi Kama Ginkasin ohjauksesta, vaikka näin hänen poistuvan ennen näytöksen loppumista. Mutta huomasin myös, että sihteeri jäi ja varmaan kertoi 'terveiseni', jos ne kuuli, sillä meteli oli kova aivan mahdottoman hienon Macbethin jälkeen. Vähän kiusallisen käänteen saa teatteriesitys, kun Don Quijote äityy hyökkäämään kulissien kimppuun. Hän näkee taaskin näkyjään. Tuhoaa kokonaisen sotilasosaston. Siinä on vähällä mennä komentajakin alias Ginés Pasamonte. No hän kyllä jonkinmoisen löylytyksen etten sanoisi 'peittoamisen' ansaitseekin. Ehkä onkin Cervantes hyvin laskelmoidusti näin pannut puntit tasan Don Quijoten ja Ginés Pasamonten kesken. Varsinkin kun sitten Don Quijote tapansa mukaan varsin avokätisesti maksattaa Sancholla matkakassasta syntyneet vauriot, sekä Ginésille että majatalon isännälle. - 'Niin päättyi vihdoin nukketeatterista koitunut meteli, ja kaikki nauttivat illallista mitä parhaassa rauhassa ja ystävyydessä Don Quijoten kustannuksella'. Seitsemäskolmatta luku, jossa kerrotaan keitä olivat mestari Pedro ja hänen apinansa sekä Don Quijoten huonosta menestyksestä seikkailussa aasinhuutoa matkivien kanssa, joka seikkailu ei päättynyt hänen mielensä mukaan eikä niin kuin hän oli ajatellut  Sitten vielä toinenkin veijari saa suunvuoron, nimittäin koko tämän tarinan kehyskertoja Cide Hamete Benengeli. Nyt vannoo jotakin 'katolisena kristittynä', vaikka hyvin tietää ja kaikki muutkin tietävät, ettei hän ole katolinen kristitty, vaan mauri ja muhamettilainen. Tämän nyt voisi kääntää vaikka miksi jesuiitan valaksi, mutta tässä se otetaan lammasmaisesti todesta ja tulkitaan parhain päin: pysyy totuudessa ikään kuin olisi todellakin katolinen kristitty - mitä sekin sitten merkitsee totuuden kannalta, sitäkö samaa kuin 'suomalainen on rehellinen'. Tässä luvussa nyt sitten vain paljastetaan kahden edellisen 'taiat'. Kerrotaan miten Pasamonte saa tietonsa ja että hän oli heti tunnistanut Don Quijoten ja Sanchon niin että tiesi heidätkin jujuttaa. Sitten on vielä pieni episodi aasinhuudon matkijoiden kanssa. Don Quijote on vähällä saada pahemman kerran köniinsä, kun sotkeutuu kahden kilpailevan naapurikylän keskinäiseen välienselvittelyyn. Onneksi älyää ajoissa ja lähtee käpälämäkeen. Sanchokin äityy aasia matkimaan, mutta se on pyhäinhäväistystä, kun tosiharrastajat luulevat tämän tekevän pilkkaa. Sancho saa kangesta kalloonsa ja tuupertuu maahan. Don Quijote syöksyy kyllä peitsi tanassa kostamaan, mutta saa vastaansa niin suuren joukon, ettei ole mitään mahdollisuutta muuta kuin lähteä käpälämäkeen. Onneksi joukolla oli parempaakin tekemistä kuin näiden yksittäisten herhiläisten vainoaminen ja niin saavat sankarimme jatkaa matkaa pahemmin kolhiintumattomina.

Palautetta

Lähetä palautetta!  Kirjoita otsikko palautteelle Kirjoita palauteteksti tähän Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.) ..ja sähköpostiosoitteesi Tämän palauteviestin saa Asko Korpela ja kopion

Asko Korpela 20061120 (20061120) o AJK kotisivu o Cervantes.htm o Webmaster