Maaperän laadusta johtuen luolia Espanjassa riittää. Kiviaines kun liukenee veteen ja virtaa sen mukana pois. Siten syntyy onkaloita ja onkaloiden sisällä katosta tippuu lattialle. Siten syntyy - oliko se nyt stalagtiitteja ja stalagmiitteja, toinen riippuu katosta ja toinen seisoo lattialla. On siis luonnollista, että Don Quijoteen kuuluu luolaseikkailu. Juuri Espanjasta tulleena ja hyvin lähellä Don Quijoten reittiä liikkuneena ihmettelen sen sijaan, että mukana on myös seikkailuja metsissä. Ehkä niitäkin on ollut 400 vuotta sitten. Nyt en nähnyt puunkaan vertaa varsinaista metsää, vaan niiden asemesta oliivipuuviljelmiä silmänkantamattomiin. Milloin lienee alkanut oliivinviljely Espanjassa. Matkaoppaan mukaan ne ovat peräisin Israelista, maahantuloaikaa ei maininnut enkä tullut kysyneeksi. Kahdeskolmatta luku, missä kerrotaan suuresta seikkailusta Montesinosin luolassa, joka sijaitsee keskellä Manchaa, ja kuinka urhoollinen Don Quijote Manchalainen saattoi tämän seikkailun onnelliseen päätökseenSancho nauttii häistä ja 'bodaa' ('boda' esp häät) oikein kunnolla kolme päivää. Don Quijote, vaikka poikamies, osoittautuu avioliiton(kin) asiantuntijaksi. Sancho on isäntänsä tiedoista ällikällä lyöty ja haikailee, että olisipa tiennyt kaiken tuon ennen naimisiin menoa. Don Quijoten aloitteesta lähdetään eteenpäin. Pitäisi päästä Montesinosin luolaan. Siitä kerrotaan niin ihmeellisiä tarinoita, että pitäisi päästä katsomaan, ovatko tosia. Miekkailijalisensiaatti lupaa hankkia serkkunsa oppaaksi Don Quijotelle. Serkku osoittautuu kaunotieteiden opiskelijaksi ja kirjailijaksi, on julkaissut mm kirjan nimeltä 'Tutkimus ritaripuvuista'. Toinen kirja 'Muodonmuutokset eli Espanjan Ovidius'. Edellinen tietenkin hipaisee läheltä Don Quijotea. Jälkimmäinen taas on eräänlainen Guinnesin Ennätysten kirja. Sanchokin seuraa lisensiaatin selontekoa ja häntä tämä 'ennätysten kirja' kiinnostaa. Osaapa tehdä Kiven lukkarin Sepeteuksen poikien isännimen veroisen kompakysymyksenkin, kun kysyy kuka on ensimmäisenä ruopinut päätään. Myös ensimmäisestä häränpyllyn heittäjästä on olevinaan tieto. Sitten tullaan luolalle. Ei olekaan mikään pikku juttu. Tarvitaan pitkä köysi, jossa riippuen on tutkimukset tehtävä. Ei pelota vaeltavaa ritaria. Sinne vain luolaan Dulcinea Tobosolaisen nimeä manaten. Sancho lukee herransa menestykseksi siunauksen 'vaeltavan ritarikunnan kukalle, kermalle ja vaahdolle'. Onpa siinä epiteettejä! Kirjoitan tätä nyt työn jouduttamiseksi suomenkielisen kirjan perusteella. Oikein pitää katsoa espanjalaisesta näitä sanoja. Kyllä, ihan ovat vastaavat: 'flor, nata y espuma'. Myös 'Ranskan vuori' vähän ihmetyttää. 'Peña de Francia' - ei ole muuta mahdollisuutta kääntää. Kävimme mekin Mijasissa kappelissa nimeltä 'Virgen de la Peña' eli Vuoren (tai kallion) neitsyt. Sata syltä (eikö se ole 200 m?) päästetään köyttä ritarin perään. Enempää ei ole. Puoli tuntia sai köysi olla siinä rauhassa. Sitten alettiin vetää takaisin. Ei paina mitään. Onkohan ritari päässyt/joutunut irti koko köydestä? Pudonnut syvyyksiin? Kadonnut pimeyteen? Vasta aivan lopussa alkaa tuntua painoa. Saadaan näköyhteys mieheenkin. Mutta ei vastaa huutoon. Onkin syvässä unessa. Ei millään meinaa herätä. Olisikohan maakaasuista huumautunut? Siltä vähän vaikuttaa. Ihmeellisiä asioita kertoo. Kolmaskolmatta luku. Niistä ihmeellisistä seikoista, joita mainio Don Quijote kertoi nähneensä Montesinosin syvässä luolassa, mutta jotka ovat niin mahdottomia ja suurenmoisia, että tämän seikkailun todenperäisyyttä epäillään;Kyllä siltä vaikuttaa, että jonkinlainen huumaus on Don Quijoten mielen vanginnut. Ihmeellinen linna oli näyttäytynyt, siellä vanhus, itse Montesinos, joka tuntee Don Quijoten ja hänen urotyönsä. Vähäisin niistä ei se, että nyt oli tänne luolaan uskaltautunut. Voisi tämän jälkeen kertoa maailmalle luolan sisällä lumottuna elävästä joukosta. Ihmeellinen tarina Durandartesta, paholaisen pojasta Merlinistä ja muista lumotuista. Järviksi noiduttiin. Dulcinean kauneutta taaskin epäillään. Sitähän ei Don Quijote missään tapauksessa siedä. Tällä kertaa ei kuitenkaan mihinkään voimainkoitokseen jouduta, mitä Sancho kertomusta kuunnellessaan ihmettelee. Ihmeellistä on sekin, kun Sancho ja serkku sanovat seikkailun kestäneen vähän toista tuntia, mutta Don Quijote sanoo olleensa luolassa kolme päivää ja kolme yötä. Miten muuten olisikaan voinut niin paljon kokea? Palvotun naisensa Dulcineankin ritari luolassa näkee, mutta vain näkee, ei tapaa. Mutta keskustelee tämän seuraneidin kanssa ja antaa tälle kaikki taskuistaan löytämänsä rahat 4 reaalia. Kuutta seuraneiti pyytää uutta pumpulialushametta varten. Don Quijote vannoo, että kiertää tarpeen vaatiessa kaikki maailman mantereet, ei lepää ennen kuin on vapauttanut Dulcinean lumouksesta. Sancho puolestaan saa vihon viimeisen pitävän todistuksen herransa pään sekoamisesta. Neljäskolmatta luku, missä kerrotaan paljon pikkuseikkoja, yhtä joutavia kuin välttämättömiäkin sille, joka tahtoo oikein ymmärtää tämän suuren historianTämän luvun alussa Cervantes sitten taas pallottelee hauskasti Cide Hamete Benengelin eli itsensä kanssa, ihmettelee Benengelin kautta Montesinosin tarinan todenperäisyyttä. Sitten jatketaan taas serkun, Sanchon ja Don Quijoten kesken. Puheeksi tulee mm korttipelien historia lausahduksen 'Kärsivällisyyttä ja uudet kortit' (esp: 'Paciencia y barajar' - ei siis kirjaimellisesti, mutta kyllä asiallisesti sama) johdosta. Sitten aletaan taas etsiä majapaikkaa yöksi. Tavataan kiireinen matkalainen, joka raahaa aseita ja on kovin köyhästi pukeutunut. Hänet Don Quijote kutsuu illalliselle. |
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20061118 (20061118) o AJK kotisivu o Cervantes.htm o Webmaster