Cervantes: Don Quijote
Tällä kertaa häätunnelmissa liikutaan. Voisi ehkä sen vuoksi odottaa jotakin riehakasta ja värikästä, mutta ainakaan minä en oikein sellaista makua saanut. Paremminkin on pohtiva sävy ja vakavat vastakkainasettelut, ne tavanomaiset onnen ja vaurauden vastakkainasettelut. Vanhempien sukupolvi etsii turvattua toimeentuloa ja viis veisaa rakkauden onnesta. Asianomaiset itse taas viis veisaavat rahoista, kunhan vain saavat toisensa. Näin on ilmeisesti aina ollut ja näin on ilmeisesti aina oleva. Niin tässäkin. Mutta kyllä tässä hääjuhlaankin päästään. Yhdeksästoista luku, jossa kerrotaan rakastuneen paimenen seikkailu sekä muita todella hupaisia tapahtumiaKohtaavat don Quijote ja Sancho aluksi kaksi ylioppilasta. Nämä ovat hyvin kiinnostuneita merkillisen näköisestä vaeltajasta. Varsin pian heille selviääkin vaeltajien laatu. Puolestaan kutsuvat don Quijoten ja Sanchon mukaansa oikein kunnon häihin: Sellaiset olisivat tiedossa lähistöllä; kun joku todella äveriäs mies poikansa naittaa. Morsian on kauneudestaan kuuluisa, niin että kulkee nimellä Quiteria Kaunis, kun taas sulhanen tunnetaan nimellä Camacho Rikas. Onpa siinä tyttöä lykästänyt! Ja poikaa myös! Mutta tässä parikärryssä onkin kolmas pyörä… don Basilio, Quiterian naapuri. Hän on varaton, mutta hän ja Quiteria ovat olleet toisiinsa rakastuneita jo lapsesta saakka. Mikä draama! Tapaus Piramo ja Tisbe - onpa nimipari tuttu, mutta ei itse juttu. Muuten Basilio kelpo mies, mutta rahat puuttuvat. Mies on urheilumies, musiikkimies, väkevä ja vikkelä. Kun Basilio saa tietää suunnitelmasta Quiterian ja Camachon suhteen, hän synkistyy: ei nähdä enää hymyä hänen kasvoillaan, tietää toinen ylioppilas kertoa. - No sen arvaa. Miten tässä nyt sitten liittymäkohtaa meidän sankareihimme? No muun muassa siten, että aina kun puhutaan kauniista naisista, on olemassa ristiriidan mahdollisuus. Kukaan ei saa olla kauniimpi kuin on don Quijoten Dulcinea - tai tulee turpiin. Muta otsikossa luvataan vielä 'muita todella hupaisia tapahtumia' (otros en verdad graciosos sucesos'). Tarkoittaako nyt sitten 'graciosos' ollenkaan juuri 'hupaisia', ehkä paremminkin 'viehättäviä'? Olipa kuinka tahansa, ei tästä nyt oikein muita hupaisia sen enempää kuin viehättäviä tai muitakaan tapahtumia mielestäni löydy. Ennenkin olen kiinnittänyt huomiota, vaikken niistä ole puhunut, siihen kuinka Cervantes otsikoissaan lupaa paljon tai oikeastaan 'mitä sattuu' eikä luvussa välttämättä sitten olekaan sitä mitä luvataan. Ihan kuin olisi otsikot huolimattomasti huiskinut. Ihan säännöllisesti on monet kertomukset katkaistu poikki mistä sattuu ja ripoteltu kahteen tai useampaan lukuun. Olisi mielenkiintoista lukea kommentteja tästä asiasta. Ei voi niin olla, etteikö niihin olisi 400 vuoden historian aikana kiinnitetty huomiota. Kahdeskymmenes luku, jossa kerrotaan rikkaan Camachon häistä ja siitä, mitä tapahtui köyhälle BasiliolleTällä kertaa ei kertomus katkea mistä sattuu, vaan yö on luonteva ajan jakaja. Illalla saapuivat perille ja olisi heille yökortteeriakin tarjottu, mutta kedolla sanoivat tapansa olevan nukkua ja niin nytkin. Aamulla sitten aurinko herättelee 'sacudiendo la pereza de sus miembros' arvelen, että poistaa kankeuden heidän jäsenistään, mutta 'pereza' onkin GDOn mukaan 'laziness', laiskuus. No tietenkin sopii tähän sekin. Sanchossa sitä on enemmän kuin isännässä, joka herää ensin ja aikansa Sanchon kuorsausta kuunneltuaan herättää tämän. Pekonin tuoksu jo nenään kantautuukin. Näin alkavat häät vaikuttavat lupaavilta. Kuten arvata saattaa, seuraa hääaterian kuvausta, ja senkin saattaa arvata, että erityisesti Sancho arvostaa pöydän antimia, kun taas laihan kuivakka ritari ei niistä niinkään perusta. Yhdeskolmatta luku, jossa jatketaan kertomusta Camachon häistä ja esitetään muita hauskoja tapahtumiaAterian jälkeen on sitten silmänruuan vuoro. Onko moista kauniiden vaatteiden ja korujen määrää ennen nähty! Eivätpä näytä työläisiltä tämä hääpari. Jalokivet välkkyvät. Mutta tilanne on dramaattinen. Don Basilio on paikalla ja eittää vaatimuksensa. Hän tarjoaa Quiterialle viimeistä mahdollisuutta muuttaa mielensä ja lupaa, että tällä hyvä elämä alkaisi, jos tulisi Basilion puolisoksi. Ja tietysti meidän sankarimme Don Quijote tarjoutuu ja suorastaan tuppautuu tuomariksi tähän asiaan. Hän tietenkin pitää Basilion puolta. Kaikki rientävät Quiterian luo, kuka neuvomaan sitä kuka tätä, mutta kaikki sitä mieltä, että Quiteria kuuluu Basiliolle. Niin kääntyy myös morsiamen mieli tai lieneekö missään vaiheessa muuta ajatellutkaan. Don Basilio vielä kyselee, että onko nyt ihan varmasti näin. Quiteria vakuuttaa, ettei mikään mahti maailmassa saisi hänen päätään enää kääntymään. Hautaan saakka on Basilion oma. Camachon miehet ovat puolestaan valmiit puolustamaan isäntänsä oikeuksia ase kädessä. Mutta Don Quijote pitää väkevän puheen ja toteaa, että Quiteria kuuluu Basiliolle ja Basilio Quiterialle, se on taivaassa päätetty. 'Jumala heidät on yhdistänyt, kuka sitä uhmaa joutuu tekemisiin tämän keihään kärjen kanssa' sanoo Don Quijote uhmakkaasti keihästään heristäen. Tähän tyytyy myös Camacho ja sovinnon merkiksi määrää, että juhlat jatkukoot. Samalla lähdetään ja viedään riemusaatossa myös Don Quijote. Tämäkös Sanchoa harmittaa, kun joudutaan lähtemään hyvistä juhlista kesken syömisen!
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20061105 (20061105)
o AJK kotisivu o Cervantes o Webmaster