| Otsikko näyttänee viattomalta hokemalta, mutta ei ehkä
sitä ole. Varmaan ihan espanjan opintojen alussa, lähes 50 vuotta
sitten kiinnitin huomiota tuohon sanontaan. Sitä ei sellaisenaan löydy
sanakirjasta ja vei aikaa, ennen kuin sain edes hämärästi
selville, mistä on kysymys. Vasta nyt tällä lukukerralla
oivallus iski ja luulen ymmärtäväni. Tämä on 'nykyisen
käsitykseni' mukaan samanarvoinen kirous kuin suomen 'perkele' tai
englannin (amerikan) 'bastard'. Sen, että se on jopa tarkka käännös
jälkimmäiselle ja siis olisi suomeksi 'huoran penikka' oivalsin
vasta nyt. Sen että 'puta' on 'huora' olen aina tiennyt. Mutta vihdoin
välähti mieleen se joka Gran Diccionario Oxfordissakin on sanottu
'hideputa' = 'hijo de puta', 'huoran poika' (tai miksi ei voisi olla myös
'hija de puta' 'huoran tytär') - siis joka tapauksessa 'huoran penikka'.
Mikä se olikaan muu, johon lukiessa tulin kiinnittäneeksi
huomiota? Kun sillä silmällä lukee, huomaa aika helposti
sellaisia yksityiskohtia, joissa arvaa käännöksen joutuvan
pikantisti poikkeamaan sanamukaisesta alkuperäisestä.
Yhdestoista
luku. Merkillisestä seikkailusta, joka sattui urhoolliselle Don Quijotelle
hänen kohdatessaan Kuoleman valtiopäivien vaunut eli rattaat
Herää kysymys: Onko ritarimme hulluus meltoutunut niiden - oliko
kymmenen vai kahdenkymmenen - vuoden aikana, jotka erottavat teoksen ensimmäisen
ja toisen osan toisistaan? Tässä nyt ollaan jo ties monettako
päivää matkalla ja kohdattu muutama vastaantulija, mutta
yhtään kunnon tappelua ei ole syntynyt, vaan vastaantulijoita
on kohdattu 'salem aleikum'- hengessä. Niin nyt tämäkin
'Las Cortes de la Muerte' eli 'Kuoleman valtiopäivät' teatteriseurue.
Onpa siinä karmea näytelmän nimi. Piruja vilisee ja jekkuakin
tekevät ja ritarimme on saamassa aihetta sännätä 'tulta
päin', mutta siihen se sitten jää. Eräs pikku piru
nimittäin nappaa Sanchon aasin ja karauttaa matkaan, mutta se retki
päättyy lyhyeen ja 'harmo' rientää takaisin isäntänsä
luo ennen kuin Don Quijote ennättää hätiin. Ja niin
joudutaan lähtemään eteenpäin etsimään parempia
seikkailuita.
Kahdestoista luku. Merkillisestä
seikkailusta, johon urhoollinen Don Quijote joutui pelottoman Peiliritarin
kanssa
Yllätys, yllätys: kolleega tulee vastaan, vaeltava ritari. Taitaa
olla yhtä hullusti muissa maailmoissa kuin meidänkin herramme.
Vähän väliä toistuu lause: 'En estas y otras pláticas…'
- 'Näissä ja muissa keskusteluissa…' - niin tässäkin.
Yötä myöten viisastelevat, tällä kertaa puhe on
hevosista. Mistäpä muusta miehet kuin hevosista ja naisista,
nykyään kylläkin autoista ja naisista. Aamulla heräävät
outoon ääneen. Sielläpä on kaksi hevosmiestä.
Sancho, meillä on seikkailu! Mitä vielä, se on vain toinen
rakastunut ritari ja hänen aseenkantajansa. Sonetti rakastetun kunniaksi
kumpuaa ritarin rinnasta ja huokaus perään. Osoittautuu samanlaiseksi
surullisen hahmon ritariksi kuin on Don Quijote. Sopuisasti istutaan vaihtamaan
kokemuksia. Mutta tässä on sitten myös pahaenteinen lause:
'… ollenkaan aavistamatta, että aikoisivat päivän koittaessa
rikkoa toistensa pääkuoren' - espanjassa jälleen Cervantesin
ahkerasti harrastama sanaleikki: 'al romper del día no se hubieran
de romper las cabezas', käännös kuitenkin täsmälleen
oikea. - No, näiltä veitikoilta tietenkin tuskin muuta voi odottaakaan,
ja arvaisinko, että naisen kunnia tai kauneus on kallopelin aihe.
Luetaan niin nähdään.
Kolmastoista
luku, jossa jatketaan kertomusta seikkailusta Metsän ritarin kanssa
ja esitetään molempien aseenkantajien välille sukeutunut
järkevä, harvinainen ja miellyttävä keskustelu
Sinne jätetään ritarit kehittelemään yhteenottoaan,
Sancho ja hänen kolleegansa siirtyvät syrjemmälle oman ammattikuntansa
asioita pohtimaan. Mutta tässäpä onkin mainio mies, tämä
Sanchon virkaveli! Hänellä on nimittäin aivan mahtavat ruokavarastot
satulalaukuissaan. Eikä hän kitsastele, vaan tarjoaa veljelleen
parasta. Pientä väärinkäsitystä syntyy, kun Sancho
ymmärtää liian kirjaimellisesti tämän kirjoituksen
pääotsikossa olevat sanat, joita kolleega käyttää
Sanchon tyttärestä puhuttaessa. No, ei hän sitä tarkoita,
että tytär olisi huora sen enempää kuin äitikään.
Onpahan vain tällainen sanontatapa. Sancho leppyy, ryhtyy herkuttelemaan
ja kirjailijan mukaan vetelee vartin ajan viinileilistä, lopulta itsekin
käyttää otsikon sanoja viiniä kehuessaan, samoin toista
itse asiassa ehkä näin suomalaisen mielestä vielä vaarallisempaa
sanaa 'católico'. Miten viini voi olla 'católico', 'katolinen'?
Mitä itse asiassa koko sana merkitsee? Katolinen kirkko, mitä
se oikeastaan merkitsee? GDO antaa hassusti kielteisen lauseen mukaisen
esimerkin: 'no es católico', ei ole parasta mahdollista, on tason
alapuolella. Sancho puhuu myönteisesti. On siis ymmärrettävä,
että on parasta mahdollista, keskitason yläpuolella. Sanalla
siis on muukin kuin kirkollinen merkitys. Kirkollisessa yhteydessä
merkitys on 'oikeaoppinen' eli 'ortodoksi', siis lännen kirkon nimi
on lopulta täsmälleen sama kuin idän.
Aseenkantajat aikansa puhuvat, mutta sitten nukahtavat. Merkillistä
nyt ehkä on se, että vasta äsken oli päivänkoitosta
puhe ja jopa niin, että ennen päivänkoittoa ritarit kallojansa
olisivat halkomassa. Täytynee siis aseenkantajien katsoa olevan siestaa
viettämässä.
|