Teoksen toisen osan syntymisen logiikka: Cervantesin teos Don Quijote
oli niin suosittu, että sille ilmestyi jatkoa, mutta se ei tullut
Cervantesin kynästä, vaan jonkun muun. Tästä Cervantes
sai aiheen kirjoittaa itse jatkoa, toisen osan. Mahtoiko alkuperäinen
teos ilmestyäkään ikään kuin teoksen ensimmäisenä
osana, se ehkä oli vain 'Don Quijote'. Tätä voidaan kuvata
teoksen syntymisen 'ulkoiseksi logiikaksi'. Oli myös 'sisäinen
logiikka'. Don Quijoten ja Sancho Panchan vaellus oli niin järjetöntä
'hullun puuhaa', että se vaivoin saatiin 'kunnialliseen päätökseen',
ritari härkävankkureilla kotiin toipumaan. Kun nyt sitten kuitenkin
jatkoa piti saataman, ei lähtö uudelle retkelle ollut ihan yksinkertainen
juttu. Kotipiirissä ja jopa kotikylän piirissä (kirkkoherra
ja parturi) on ankaraa vastarintaa. Vastarinta vaatii juonia. Niitä
on kehittämässä jopa konsultti: Sanson (Simson) Carrasco.
Sancho saa kyllä ylipuhutuksi Teresan, mutta emännöitsijä
ja sisarentytär on voitettava tempulla, kirkkoherrasta ja parturis
ta puhumattakaan. Tehdään 'vanhanaikainen', lähdetään
näiltä kaikilta salaa vain konsultin saattelemana. Hän toimii
niin kuin konsultti toimii, laulaa maksajan lauluja. Tai jos ei maksusta
ollut kysymys, ainakin toimeksiantajan mieltymyksien mukaan.
Neljäs luku,
jossa Sancho Panza hälventää kandidaatti Simson Carrascon
epäilykset ja vastaa hänen kysymyksiinsä sekä esitetään
muita seikkoja, joita kannattaa tietää ja kertoa
Tässä varsin nokkelasti 'konsultti' Carrasco on laitettu kertomaan
teoksen (ensimmäisen osan) menestyksestä ja referoimaan jopa
sen yksityiskohtien saamaa vastaanottoa 'kansan keskuudessa'. On puhe mm.
Sanchon pahennusta herättäneestä epärehellisyydestä.
Tämän todetaan varastaneen aasin. Mutta Sancho 'miettii yön
yli' ja esittää (lähes) uskottavan selityksen, mielikuvitukselliset
paalut (tolpat), joiden päältä heräsi. Sitten on puhe
sadasta dukaatista. Sancho sanoo ne hyvin ansainneensa. Ei sitä tällaisia
retkiä korvauksetta tehdä, mitä Teresakin olisi sanonut?
- Toiseen painokseen korjataan!
Ei muuta kuin tulta päin, uusiin seikkailuihin. Saa konsultti taitavana
sanankäyttäjänä sepittää jopa omaperäisen
sonetin, jonka säkeiden alkukirjaimista muodostuu ritarin palvonnan
kohteen nimi Dulcinea del Toboso. Omalaatuista on 'sonetin' rivien luku
17. Ei ole sellaista ennen ollut. - Mielestäni aivan mahtavan mielikuvituksellinen
ja tyylikäs alku: soitellen sotaan!
Viides luku.
Sancho Panzan ja hänen vaimonsa Teresa Panzan henkevästä
ja hupaisesta keskustelusta sekä muista autuaan muistamisen arvoisista
tapahtumista
Selvitellään taustaa Sanchon osalta. Ei pidä järkihommana
tällaisia seikkailuja Sanchon vaimo Teresakaan. Sancho puhuu niin
viisaita, että koko lukua voidaan pitää vaikka parodiana,
jossa Sancho ottaa isäntänsä roolin ja Teresa Sanchon roolin.
Sancho puhuu 'ylimaallisia' ja Teresa pysyy jalat maassa. Sancho sotkeutuu
sanoissaan niin pahasti, että joutuu toteamaan, että 'riittää,
kun Jumala minua ymmärtää'. Ei millään saa Teresaa
hyväksymään retken yleviä tavoitteita: ei kelpaa, että
Teresaa itseään ryhdytään retken jälkeen nimittämään
Doñaksi, ei että poika pääsisi kouluun, ei että
tytär voitaisiin naittaa parempiin piireihin. Mikään ei
saa Teresan päätä kääntymään.
Lopulta kuitenkin Teresa myöntyy: 'tee niin kuin hyväksi näet,
sillä naiset saavat jo syntymästään kannettavaksi taakan,
että heidän täytyy totella miehiä, vaikka nämä
olisivat oikeita pölkkypäitä'. Hurraa! Tässäkö
ovat naisasialiike Unioinin syntysanat? Sancho pehmoilee niin pitkälle
kuin epookki antaa myöten: 'tulisi kyllä tekemään tyttärestään
kreivittären, mutta niin myöhään kuin suinkin mahdollista'.
Ja niin Sancho on valmis matkaan!
Kuudes luku.
Siitä, mitä tapahtui Don Quijoten, hänen sisarentyttärensä
ja emännöitsijänsä kesken; koko tämän historian
tärkeimpiä jaksoja
Jaa, jaa, siinä sitä onkin ritarilla selvittämistä,
niin tiukkaa on emännöitsijän ja sisarentyttären vastustus
koko ajan ollut. Emännöitsijäkin uhkaa huutaa ja valittaa
suoraan Jumalalle ja kuninkaalle, ellei isäntä pysy aloillaan
kotona. Don Q välttää vastauksessaan tähän yhden
pahan sudenkuopan, ei ollenkaan antaudu väittämään,
että Jumala ja kuningas olisivat hänen puolellaan, vaan viisaasti
sanoo, ettei tiedä mitä nämä voisivat vastata. Toteaapahan
vain, että kuninkaan tehtävä on vastata järkeviin ja
järjettömiin vetoomuksiin.
Sitten taas lipsahdetaan ritaritarinoihin. Sisarentytär yrittää
kääntää niitä pelkän mielikuvituksen tuotteiksi.
Eno tästä kovasti vihastuu ja sanoo, että ellei sanoja olisi
sisarentytär kurittaisi tätä tästä pyhyyden häväistyksestä
niin että koko maailma siitä saisi kuulla. Joutuu sisarentytär
päivittelemään enon samanaikaista tietojen runsautta ja
sokeutta ja järjettömyyttä. Ja niin eno selittää
ja selittää… ja lopuksi pistää pienen runonpätkänkin.
'Enoni on runoilijakin! Hän tietää kaiken, hän osaa
mitä hyvänsä; lyönpä vetoa, että hän,
jos tahtoisi ruveta muurariksi, osaisi rakentaa talon yhtä helposti
kuin linnunhäkin.' Eno myöntää, että ellei olisi
tätä ritarihommaa, niin kaikki kävisi, erityisesti linnunhäkit
ja - hammastikut.
Samassa kuuluu ovelta koputus: se on Sancho Pancha. Emännöitsijä
juoksee piiloon. Tätä pahan ilman lintua hän ei halua edes
nähdä. Sisarentytär avaa oven, isäntä ottaa vieraan
avosylin vastaan.
Seitsemäs luku.
Don Quijoten ja hänen aseenkantajansa keskustelusta sekä muista
erinomaisista tapahtumista
Helppo arvata, mistä on kysymys, kun Sancho Panza tulee taloon. Hätäpäissään
emännöitsijä pakenee, menee tapaamaan 'konsulttia'. Saisiko
tämän avulla asian vielä käännettyä kuntoon?
Emännöitsijä hädissään. Hengenlähdöstäkö
on kysymys, kun lähdöstä puhuu? Ei sentään, mutta
vakavasta asiasta kumminkin. Isäntä lähdössä retkilleen.
Sitten ei hätää. Carrasco lupaa tulla käymään.
Emännöitsijä laittaa vähän murkinaa, lukee vähän
rukouksia, ja saa nähdä ihmeitä. No, Carrasco kyllä
tiedetään, hän liikkuu ketunhäntä kainalossaan.
Tällä välin ritari ja aseenkantaja käyvät omaa
keskusteluaan, jonka luonne sivistyneen miehen ja oppimattoman aseenkantajan
välillä tehdään selväksi käyttäen yhä
edelleen 'halpaa' kikkaa: sivistyssanoja Sanchon suussa. Isäntä
korjaa. Sattuupa tässä keskustelussa siten, että Sanchon
suuhun löytyy mielestäni suomennoksessa mukavammat sanat kuin
alkuperäisessä. Sancho ilmoittaa suostuvansa palkkion huojennukseen,
jos alkuperäisessä arvioinnissa sattuisi selvä virhe. Palkkiota
voitaisiin pienentää 'pro rotta parte'. Tätä Don Q
oikaisee: toisinaan on 'rotta' todella yhtä hyvä kuin 'rata'.
Espanjalaisessa tekstissä ei ole koko kauppausansseihin kuuluvaa termiä
'pro rata parte', vaan Sancho sanoo 'gata por cantidad' sen sijaan että
sanoisi 'rata por cantidad', joka olisi ihan vain normaalikieltä,
merkitys kyllä juuri 'pro rata parte'. Sanaa 'gata' ei Gran Diccionario
Oxford tunne muuta kuin Etelä-Amerikan kielenkäytössä,
ei missään yhteydessä tässä tarvittavaan ilmaisuun,
niin kuin ei tietysti 'rottakaan' ole.
Ja niin lyödään korvalle kaikkia selityksiä ja perusteluita
ja luvan saamisia. Don Quijote ja Sancho Panza lähtevät kolmannelle
retkelleen eräänä päivänä illan suussa 'konsultti'
Carrascon saattelemana. Ensimmäinen määränpää
on 'gran ciudad del Toboso' joka mielestäni on aika pahasti väärin
käännetty 'kohti Toboson suurta kaupunkia'. Syntyy mielikuva,
että kysymyksessä olisi suurkaupunki kun melko varmasti tarkoitus
on sanoa, että lähdetään 'kohti Toboson suurenmoista
kaupunkia' mikä ei kaupungin koosta sano yhtään mitään.
|