Kyllä hulluista huolta pidettiin jo 400 vuotta sitten. Systemaattisesti
tätä meidänkin hullua hoidetaan ja ollaan huolissaan hänen
terveydestään. Häntä yritetään varjella kaikelta
kosketukselta ritariromaaneihin ja kirkkoherra ja parturi pysyttelevät
ihan tarkoituksella taka-alalla, ettei turhaan muistuisi mieleen vanhat
tapahtumat.
Ensimmäinen
luku. Kuinka kirkkoherra ja parturi keskustelivat Don Quijoten kanssa hänen
sairaudestansa
Näyttäisikin Don Quijote ainakin ajoittain olevan ihan
järjissään. Ja kun hän on järjissään,
hän tekee hyvin sivistyneen vaikutuksen, on perillä historiasta
ja maailman tapahtumista. Kirkkoherra päättää testata
potilaan henkistä tilaa. Hän kertoo kuulleensa, että turkkilaiset
ovat hyökkäämässä Espanjaan. Mitenkä mahtaa
vanha ritari ottaa vastaan tällaisen tiedon? Yksi vaeltava ritari
lyö 200 000 miehen armeijan kuin olisi vain yksi kurkku katkaistavana
tai olisivat miehet pelkää sokeria. Mitä ovatkaan paavin
puheet tähän verrattuna! Kyllä on ukko edelleen hullu, sen
toteaa veljentytär. Parturi kertoo tämän jälkeen opettavaisen
tarinan Sevillan hullujenhuoneesta. Siellä oli hoidettavana tärähtänyt
pappismies. Oli ollut niin pitkään, että arveltiin, josko
olisi jo parantunut ja voitaisiin päästää kotiin. Hänenkin
tilaansa tutkittiin: puhe kääntyi taivaankappaleisiin ja oitis
paljastui potilaan onneton tila. Oli jo siviilivaatteisiin puettu, mutta
ne riisuttiin ja mies suljettiin takaisin laitokseen.
Ja niin Don Quijote alkaa puhua Amadis gallialaisesta ihan entiseen
tapaan. On muka tämän tavannutkin, kuvailee tämän piirteitä
yksityiskohtaisesti. Sitten puhutaan jättiläisistä. Don
Quijote muistuttaa, että Raamatussakin mainitaan filistealainen Goljat,
kyllä niitä on. Ja niin joudutaan täysin entisiin juttuihin.
Ei ole ritari lainkaan parantunut.
Toinen luku, jossa
kerrotaan Sancho Panzan merkillisestä riidasta Don Quijoten sisarentyttären
ja emännöitsijän kanssa sekä muista hupaisista seikoista
Mutta mitä ihmeen meteliä kuuluu portilta? Eikö vain
siellä ole se toinen hullu tai paremminkin ymmärtämätön,
joka ottaa hullun täydestä, aseenkantaja Sancho Panza. Hän
on tullut peräämään saataviaan, mutta joutuu melkein
käsikähmään emännöitsijän ja veljentyttären
kanssa. Nämä kun eivät haluaisi päästää
Sanchoa sisään villitsemään potilasta ties mihin uusiin
juoniin. Saari on luvattu ja saari pitäisi saada. On jo tarpeeksi
odotettu. Mitä sinä saarilla, senkin suursyömäri?
Katsokaa vain, uusi seikkailuretki on tekeillä, toteaa kirkkoherra
parturille. Ei epäilystäkään. Entisistä tulee
puhe. Sanchoa vaivaa aivan hirveästi se pompotus eli kirjaimellisesti
peittoaminen majatalon pihalla. Don Quijote näkee tapauksen noituuden
ilmentymänä, muuten olisi Sanchokin valmis se uskomaan, mutta
kun ne kivut olivat ihan todellisia. Olen muuten tavannut Bartolomé
Carrascon pojan Simsonin. Haluttaisiko tavata? Mielihyvin. Ja niin Sancho
lähtee etsimään neropatti Simson Carrascoa, joka sitten
liittyykin seurueeseen omine metkuineen.
Kolmas luku.
Don Quijoten, Sancho Panzan ja kandidaatti Simson Carrascon hauskasta keskustelusta
Kiintyypä taas huomio käännösseikkaan: suomennoksessa
otsikossa puhutaan 'hauskasta' keskustelusta. Alkuperäinen sana on
'ridiculo', joka tavallisesti tarkoittaa naurettavaa vähän eri
merkityksessä kuin 'hauska'. Eipä ole käytettävissä
tällä kertaa espanjalaissuomalaista sanakirjaa, mutta sen sijaan
loisteliaat espanjalainen Sopena ja Gran Diccionario Oxford. Kumpikaan
niistä ei tunne adjektiiville muuta merkitystä kuin 'naurettava'
- 'laughable'. Mielestäni se ei kuitenkaan oikein sopisi tähän
otsikkoon, kun ei luvussa kuvattu keskustelu mitenkään naurettava
ole, jos ei juuri nimenomaan 'hauskakaan'. Keskustellaan Don Quijoten ja
Sanchon tähänastisista edesottamuksista ja kirjan ensimmäisen
osan asioista sekä taiteesta yleisemminkin. Lopuksi päätyvät
viettämään siestaa. Sancho menee kotiin, mutta palaa takaisin
siestan jälkeen.
|