Siekailematta marssittaa mestari näyttämölle yhä
uusia henkilöitä. Ja kaikki liittyvät saumattomasti Don
Quijoten suureen perheeseen. Tällä kertaa jo ennestään
neljän niin ihanan kauniin nuoren naisen lisäksi tulee vielä
yksi ja hänen mukanaan nuorukainen, joka osaa laulaa aivan upeasti.
Oikein Romeo ja Julia nämä Don Luis ja Doña Clara. Ja
heidän perässään vielä neljä miestä
heitä etsimässä, tai varsinaisesti vain Don Luisia etsimässä.
Kahdesviidettä
luku, jossa kerrotaan mitä majatalossa vielä tapahtui sekä
muista tietämisen arvoisista seikoista
Hassu pikku 'virhe' heti alussa. Espanjalaisessa sanotaan: 'Y en diciendo
esto, don Fernando…', mutta suomennoksessa 'Hänen niin sanottuaan
Cardenio ja kaikki muut…'. Tarkistetaan muista painoksista. Haa! Ruotsinkielisessä
kolmas muoto: 'När han sagt detta, erbjödo sig kyrkoherden…'
Entä minun vanha ja arvokas 'raamattupainokseni'? Siellä seisoo:
'Y en diciendo esto, Cardenio y todos…' Kuvittelen, että tämä
olisi 'se oikea'. Lauseen alkua: 'Hänen niin sanottuaan' ei voisikaan
jatkaa 'Fernando…', sillä Fernando on juuri se 'hän'. - Siinä
sokean kanan nokkaan sattunut jyvä. Ei voida mielestäni pitää
tärkeänä. Ja jos tästä syntyy mielikuva, että
minä olen pedantti, niin se on sataprosenttisesti väärä.
En tarpeeksi ainakaan, sen todistavat jatkuvat virheet tietokoneohjelmissa.
Oikea pedantti ei niitä tee.
Tässä luvussa on eräs toinenkin hauska yksityiskohta,
jonka huomasin samasta syystä kuin edellisenkin: luin suomalaista,
kun korvat tahtoivat kiintyä radion uutisiin ja espanjankielisen luettavan
juoni karata. Vähän jälkeen luvun puolivälin on kohta,
jossa suomeksi sanotaan, kappale alkaa: 'Kirkkoherra jatkoi kertomustaan
mainiten vielä lyhyesti mitä ylituomarin veljelle oli sattunut
Zoraidan kanssa, ja ylituomari kuunteli tätä kaikkea niin tarkkaavasti,
ettei ollut tuomarin virassaan milloinkaan ollut niin tarkkaavainen.'
Lihavoitettu on espanjaksi sanaleikki: 'estaba tan atendo el oidor que
ninguna vez había sido tan oidor como entonces.' Tässä
ensimmäinen 'oidor' on substantiivi ja tarkoittaa 'ylituomaria', siis
virkanimike. Toinen 'oidor' on adjektiivi - vai onko se nyt partisipin
preesens, mikä mahtaa olla espanjalainen nimi? Joka tapauksessa tarkoittaa
'kuulevainen', ehkä voidaan sanoa myös 'tarkasti kuunteleva'.
'Raamattupainoksessa' tehdään asia korostetun selväksi,
kun virkanimike on aloitettu isolla kirjaimella, mutta 'adjektiivi' pienellä.
Mielestäni tämä lause ei ole vahinko, vaan Cervantes on
tahallaan ja huvikseen huumorimielessä laittanut tähän tällaisen
sanaleikin. On muuten hauska virkanimike: kuuntelija (kuten sana myös
voidaan ja pitääkin kääntää). Mitä sanoo
Pirjopäivi tästä? Viron kielessäkin on hauska sana
ümmardaja eli ymmärtäjä. Mitä onkaan suomeksi?
- 'palvelija'. On virossa muitakin hauskoja pikku eroja: 'opetaja' on sellaisenaan
'pappi', vasta 'kooliopetaja' on opettaja. Niin ja 'issand' ei taida ollenkaan
olla isäntä vaan sitä on 'peremees'. 'Issand' sen sijaan
on 'jumala'.
No nyt toden totta jouduin taas ihan hakoteille. Mutta ei kai se nyt
niin vakavaa ole? Eikö kirjallisuuden sovi laukaista vaikka mitä
assosiaatioita, ei vain juuri juonen mukaisia. No tässä kirkkoherra,
ei suinkaan ensimmäisen ja ainoan kerran, osoittaa diplomaatin kykynsä,
kun ottaa hoitaakseen arkaluontoisen tehtävän eli selvittää
miten arvokas aatelismies suhtautuu löytyneeseen veljeensä. Nätisti
asia hoidetaan ja kyyneleet tulvivat paitsi asianomaisilta itseltään,
myös tapahtuman todistajilta. Selvästä informaatiokatkoksesta
on kysymys. Jos kännykkä olisi ollut, ei tällaista olisi
päässyt tapahtumaan… Yksi veli muuten asui ja kokosi rikkautensa
maassa, jonka nimi on espanjalaisissa teksteissä 'Pirú', suomeksi
sentään 'Peru' tai minun laitoksessani tarkkaan ottaen 'Perú'.
Levolle lopulta asetutaan. Makuualustat vähän ihmetyttävät.
Ylituomari tekee matkaa oma sänky mukanaan, heh, heh. Ja sitten se
jaetaan ja osa pannaan naisten siskonpetiin. Minkähänlainen kapistus
mahtaa olla sellainen sänky? Ja Sancho Panza 'asettui mukavimmin kaikista'
sobre los aparejos de su jumento' 'aasinsa valjaiden päälle'.
Mahtoi olla mukava peti! Mutta nukkui ainakin 'kalliisti' kuten tässä
luvataan ja vihjataan, että asiasta myöhemmin kerrotaan lisää.
Don Quijote - kuinkas muuten - katsoi tarpeelliseksi lähteä yöksi
vartioon 'linnan' ulkopuolelle, jos vaikka jättiläisiä olisi
liikkeellä. No ei mennyt sekään toimi kommelluksitta.
Kolmasviidettä
luku, jossa kerrotaan nuoren muulinajajan sievä tarina sekä muita
majatalossa sattuneita merkillisiä tapauksia
Niin, nuori muulinajaja oli todellakin Väinämöisen veroinen
laulumies. Ei nyt ehkä muuten nuoresta olemuksesta Väinämöinen
mieleen muistu. Oli tosin myös ensi luokan oppinut, tai ainakin 'oppiva',
'studente', isänsä silmäterä, suurten omaisuuksien
ainoa perijä, jolle vain paras oli kyllin hyvää. Myös
puolisoksi. Sen takia oli epäilyksiä, riittäisikö naapurin
tyttö, joka kylläkin oli kaunis, mutta oliko kyllin varakas tai
muuten kyllin ylhäinen - isän mielestä. Pojalle kyllä
kelpaisi. Poika oli silmittömästi rakastunut, sonetteja viritteli
ja mestarillisesti niitä esitti siten siis selväsanaisesti tunteensakin
ilmaisten, kun ne itse sommitteli. Suomessahan yleensä homman hoitavat
iskelmänikkarit. Lavatansseissa sitten ammattimiehet laulavat ne pääsylipun
hinnalla lemmityn korvaan. Näin on moni pitävä liitto saanut
alkunsa. Don Luis laulaa, mutta niin tehokkaasti, että Doña
Clara ei siedä kuulla vaan panee kädet korville, ei suinkaan
kielteisesti suhtautuen vaan siksi että se niin syvältä
riipaisee…
Tässä luvussa palvelustyttö Maritornes tekee myös
'practical joken' eli ilkeän tempun Don Quijotelle, ripustaa tämän
toisesta kädestä marhamintalla ikkunanpieleen. Oikein pahalta
tuntuu tätä lukiessa. Turkkilaisten temppuja varmaan. Mutta tässä
sittenkin ainakin yhtä paljon askarruttaa tämä sana 'marhaminta'
(esp cabestro). Word ei sitä tunne, vaan pistää punaista
aaltoviivaa alle. En tuntenut sanaa minäkään ennen kuin
yli kuusikymmpisenä erään ystäväni kotimuseota
luetteloidessani siihen törmäsin. Juu, kyllä se on ihan
käypä sana. Minä vain en ollut kuullut, vaikka hevoset nuoruuteeni
kuuluivatkin. Olisikohan isä tiennyt? Ehkä olisi, mutta ei käyttänyt.
Jos olisi, olisi tietysti jäänyt mieleen. Sana esiintyi muistaakseni
myös Iliaassa, siis suomenkielisessä. Askarruttaa nyt sen takia,
että en ole varma enää, mitä se tarkoittaa. Onneksi
netti tietää, vaikka sielläkin horjutaan. Ei ole talutusremmi
vaan länkien kiinni kiristämisessä käytettävä
ohut nahkasuikale, ylitalon Kustun mukaan 'rinnusnauha' tai 'rinnusremmi'
kuten Vanha rakuuna sanoo. Meillä siitä käytettiin vain
ja ainoastaan sanaa 'rinnustin'. Tässä on nyt sellainen pikku
juttu, että minun käsitykseni mukaan rinnustin ei kyllä
normaalimiehen painoa kestäisi, mutta ehkä laiha kuikelo Don
Quijote juuri ja juuri menee… Kyllä vieläkin puistattaa, että
ranteesta vanha mies rinnustimessa riippuu…
Neljäsviidettä
luku, jossa jatkuu kertomus majatalossa sattuneista ennenkuulumattomista
tapahtumista
No ja vielä puidaan sitä tapausta, että viisitoistavuotias
aatelismies on aasinajajaksi pukeutuneena rakastettuaan kuuloetäisyydellä
jo pitkään seurannut. Kyllä tämä nyt jotenkin
pitää saattaa onnelliseen päätökseen. Sinnikkään
nuoren miehen henkilöllisyys paljastuu Don Fernandolle. Hänellä
ei mitään olisikaan nuorten liittoa vastaan. Hänhän
saisi todella rikkaan ja älykkään vävypojan. Mutta
kuinka olisi toisin päin? Hyväksyisikö Don Luisin isä
Doña Claran? Pappa pystyy tarkastelemaan asioita viileästi
ja joutuu hämmingin valtaan. Asia ei tältä istumalta lopullisesti
selviä.
Sillä välin kaksi veijaria yrittää livistää
maksamatta ja isäntä joutuu tappeluun. Urhea ritari Don Quijote
olisi nyt oikea mies auttamaan. Mutta ei, kaikenlaisia tekosyitä käyttäen
kieltäytyy tehtävästä ja siten osoittautuu pelkuriksi.
Ritari ei muka tappele aseenkantajien kanssa, homma kuuluu Sancholle. Sancholla
on huolia omastakin takaa, sillä paikalle saapuu nyt se parturi, jonka
partavaahtolautanen Don Quijoten kypäräksi, Mambrinon kypäräksi
otettiin ja jonka aasin valjaat Sancho omi. Kypärä joutuu tarkastukseen.
On tehnyt arvokkaan tehtävän ja pelastanut isännän
hengen. Mutta kuinka tässä omistuskiistassa lopulta käy,
se nähdään vasta jatkossa - kuvittelisin…
|