Enpä itse asiassa tiedä mitä se 'huumoileminen' tarkoittaa,
mutta eipä tunnu tietävään Wordikaan, kun punaisella
alleviivaa. Ei nyt varsinaisesti 'huumeilemistakaan', mutta miksi tätä
touhua nimittelisi: ritari ilman kalsareita, puolialastomana uneksimassa
elämänsä naisesta ja kaikki muut ihmettelemässä,
mitä voisivat ritarin hyväksi tehdä. Sattuvat kirkkoherra
ja parturi paikalle ja kokevat 'mieluisan seikkailun'. Juonta kehitellään
ritarin jujuttamiseksi kotitanhuvilleen.
Kahdeksaskolmatta
luku, missä käsitellään uutta ja mieluisaa seikkailua,
johon joutuivat kirkkoherra ja parturi samassa vuoristossa
Ukko on niin kovassa ekstaasissa, että ei tunne läheisiäkään,
jotka pienen naamioinnin turvin voivat esiintyä niin kuin haluavat.
Ja he suunnilleen tietävät mistä narusta on nykäistävä:
mitä kummallisempi tarina, sitä varmemmin puree. Ritarirunouteen
liittyvä tehoaa kuin häkä. Mutta ennen kuin päästään
pääasiaan eli ritarin muiluttamiseen, on vielä kaikilla
muillakin ihmettelemistä. Cardenion tarinasta tiedetään
vasta toinen puoli. Tässä tulee toinen. Minä menin lukiessani
sekaisin: kuka tässä nyt on kenenkin kanssa naimisissa, kun sukupuolen
kanssakin saa olla tarkkana. Edellä esitellyn Luscindan lisäksi
juoneen kuuluu toinenkin kaunotar, Dorotea. Molemmat naiset joutuvat tavalla
tai toisella kärsimään yli-innokkaasta naimahaluisesta Don
Fernandosta. Sikäli kuin oikein ymmärsin, Don Fernando oli Luscindan
kanssa vihillä ollessaan itse asiassa estynyt eli naimisissa tämän
Dorotean kanssa ja siis silläkin tavoin oli mitätön koko
toimitus, jossa Luscinda sanoi tuon Cardenion hulluksi tehneen myöntävän
sanansa. Dorotea kertoo avoimesti miten hän menetti neitseytensä.
Syyttää siitä petollista palvelijaansa, mutta pitkä
selitys tuo kyllä mieleen lauseen 'Vie sinä, minä vikisen'.
Niin siinä sitten kuitenkin kävi. Ja Don Juan Fernando menetti
mielenkiintonsa tähän naiseen saatuaan tekosensa tehdyksi. Hänellähän
oli rajattomasti uusia valloituksia edessä, tytöllä sen
sijaan ei. Ei muuta kuin pukeudu pojaksi ja hakeudu kauas vuoristoon paimenpojaksi.
Hiuksista nyt sitten naiseksi paljastui. Eikö nuo olisi voinut pätkäistä,
jos niin paljon siitä oli kiinni?
Yhdeksäskolmatta
luku, missä kerrotaan siitä hupaisesta juonesta ja keinosta,
jota käytettiin vapautettaessa rakastunutta ritariamme hänen
aloittamastaan ylen ankarasta katumuksenteosta
Nyt sitten käy selväksi Cardenion ja Dorotean tapausten liittyminen
toisiinsa, kun Cardenio tuntee Dorotean isän Don Clenardon nimeltä.
Oli siis estynyt avioliittoa solmimaan myös Luscinda, koska oli Cardenion
oma. Ja kun kuitenkin muka solmittiin liitto, aiheutettiin sekä Dorotealle
että Cardeniolle iso onnettomuus, häpeä ilman syytä.
Mitenkähän tästä selvitään? Kaksintaistelu
olisi ehkä ratkaisu. Taisi jäädä ilmaan, kun silloin
juuri sopivasti ilmestyy huhuillen näyttämölle pullea herra,
Sancho Panza, joka oli käynyt tutkimassa isäntänsä
vointia muille tiedoksi. Isäntä on aivan kurjassa jamassa ja
hänet pitäisi konstilla millä hyvänsä saada kotiin.
Konstit ovatkin nyt parantuneet, kun ei parturin tarvitse naiseksi pukeutua,
vaan on aitoa tavaraa tarjona: Doroteasta tulee mielikuvituksellinen Guinean
prinsessa Micomicona. Tarkoitus ei suinkaan ole ryhtyä kilpailemaan
Dulcinean kanssa, vaan tietenkin vedota Don Quijoten ritarihyveisiin vääryyttä
kärsineen hyvittämiseksi. Tämän syötin nielaisee
Sanchokin, mitä kirkkoherra hieman ihmettelee: on tainnut aseenkantaja
saada saman tartunnan kuin isäntänsäkin, vaikka on tähän
asti ollut jalat maassa täysjärkinen, joskin hieman yksinkertainen.
'Urhoollinen ja voimallinen ritari' aloittaa prinsessa puheensa, kun
Don Quijote vihdoin tavoitetaan. Ei ihan heti kuitenkaan Don Quijote suostu
antamaan apuaan prinsessalle, mutta Sanchon kuiskuteltua isäntänsä
korvaan lisätietoja Etiopian kuningaskunnan kuningattaresta, Don Quijote
lupaa seurata tätä, minne sitten onkin menossa. Sancho saa auttaa
varusteet herransa niskaan ja niin lähdetään. Eräiden
hupaisien käänteiden jälkeen myös kirkkoherra, parturi
ja Cardenio liittyvät saattueeseen. Ja niin jatketaan matkaa kohti
Micomicónin valtakuntaa, joka on kaukana, kaukana… Joukon pysymistä
kasassa varmistellaan vielä kertomuksilla täälläpäin
liikkuvista rosvoista, jotka joku hullu oli mennyt vapauttamaan, kun olivat
matkalla kaleereihin…
|