| Tässä lukujaksossa tapaamme uudelleen jo kerran esitellyt
kirkkoherran ja parturin. Voisikohan melkein pateettisuuteen lipsahtaen
sanoa, että ilman kirkkoherran ja parturin osuutta kirjasta puuttuisi
paljon. He edustavat inhimillistä lämpöä ja 'kaveria
ei jätetä' henkeä. Vaivojaan säästelemättä
haluaisivat 'pelastaa' naapurinsa pulasta.
Ensin kuitenkin kuvaillaan hidalgomme hullutuksia hänen jäätyään
yksin sen jälkeen kun Sancho Panza lähti toimittamaan isäntänsä
ratsulla tämän asioita.
Kuudeskolmatta
luku, missä jatkuvat ne hienot rakastuneen temput, joita Don Quijote
teki Sierra Morenassa
Tässä luvussa Don Quijote ikään kuin on tietoinen hulluudestaan
tai ainakin tahallaan tavoittelee sitä, taaskin ritariromaaneista
lukemiensa esikuvien mukaan. Roldán eli muistaakseni Orlando Furioso
ja se kaikkein suurin eli Amadis de Gaula - mikä olikaan suomennos
- mainitaan. Jälkimmäisellä on rakkausongelmia señora
Orianan kanssa. Niiden takia hän lähti vuoristoon itkemään.
Sopii hyvin. Don Quijotella on Dulcineansa, jota myös voi vuoriston
yksinäisyydessä muistella esim lukemalla murheellisia säkeitä.
'Puut, ruoho ja kasvit, kuulkaa pyhää valitustani…' Tätä
sitä riittäisi niin kauan kuin Sancho on asioillaan, olkoonpa
kolmen päivän asemesta vaikka kolme viikkoa.
Sancho on liikkeellä ja nälkä ja jano alkaa vähitelleen
ahdistaa. Onkin lähestymässä sitä samaa majataloa,
jossa sai löylytyksen eli kirjaimellisesti 'peitottiin'. Mitenkähän
tuo on, uskaltaisiko sinne mennä uudelleen? Juuri silloin majatalon
portista tulee kaksi miestä, jotka heti tuntevat Sanchon. He ovat
kirkkoherra ja parturi. Hämmästyvät kun näkevät
Sanchon yksin ja vielä liikkeellä isäntänsä ratsulla.
Mitähän on tapahtunut? Sanchokin tunnistaa miehet. Päättää
olla paljastamatta isäntänsä sijaintia ja sieluntilaa. Jos
et paljasta, kuvittelemme että olet isäntäsi tappanut ja
ryöstänyt tämän hevosen. Uhkaus puree Sanchoon, joka
heti kertoo totuuden isännästään: katumusharjoituksissa
tässä vuoristossa. Rakastunut 'hasta los higados'. Mitä
mahtaa olla suomennos? Ei ole tällä hetkellä suomennosta
käytettävissä. Sananmukaisesti olisi 'maksaan asti'. Minä
panisin 'sydänjuuriaan myöten', mitä mahtoi Hollo laittaa?
Sancho kertoo myös kirjeestä ja 'aasiosoituksesta' ja että
tarkoitus olisi saattaa muistikirjaan merkityt tekstit asianmukaiseen kirjalliseen
muotoon heti kun tapaa toimeen kykenevän kirjurin. Kirkkoherra tässä
nyt olisi sellainen. Sancho alkaa etsiä muistikirjaa tavaroistaan.
Ei löydy. Muoto mustaksi muuttuu. Miten nyt käy palkkion? Jäävätkö
aasit saamatta? Mutta niistähän on 'varmistus', nehän piti
osata myös ulkoa. Sancho murtaa suuta, vääntää
päätä ja täräyttää itseään
kymmenkunta kertaa nyrkillä päin kuonoa, niin että veri
tirskuu. Ja kas, vähitellen muistuu mieleen jotakin sen tapaista.
'Jotakin sen tapaista' sillä ainakaan minä en saa espanjankielisestä
tekstistä selville en niin 'hölkösen pöläystä'.
Mutta kirkkoherra ja parturi ylistävät Sanchon hyvää
muistia ja paperille saadaan säädylliset versiot.
Sancho kertoo myös isäntänsä toiveista päästä
keisariksi, jolloin hän sitten voi palkita Sanchon hyvät työt
ruhtinaallisesti. Kirkkoherra hengen miehenä toteaa, että jos
ei keisariksi niin ainakin arkkipiispaksi voisi Sanchon isäntä
päästä. Sancho heti huolestuu. Mikä se sellainen arkkipiispa
on ja mitä niillä on tapana antaa aseenkantajilleen palkkioksi.
Kyllä Sancho hyvän palkkion siinäkin tapauksessa saisi.
Tärkeätä on nyt pelastaa isäntä pulasta. Sitä
on mentävä miettimään ja samalla aterioimaan tähän
majataloon. Mietinnän jälkeen tullaan siihen tulokseen, että
on lähdettävä etsimään ja tapaamaan Don Quijotea,
mutta varmuuden vuoksi täytyy naamioitua. Sitä varten hankitaan
naisen vaatteet. Idea on se, että vaeltava nainen on pulassa ja tarvitsee
urhean Don Quijoten apua. Olisi etsittävä roistomainen mies ja
näissä etsinnöissä liikuttaisiin siten, että tullaan
lopulta kotikylään, missä taas mietittäisiin keinoja
isännän hulluuden parantamiseksi.
Seitsemäskolmatta
luku. Kuinka kirkkoherra ja parturi toteuttivat aikomuksensa ynnä
muita seikkoja, kyllin arvokkaita kerrottaviksi tässä mainiossa
historiassa
Härän hännästä saadaan parturimestarin toimesta
mahtava parta. Samoin saadaan majatalosta muutakin rekvisiittaa. Kun kirkkoherra
sitten kysyy paljonko tavarat maksavat ja samalla kertoo muutamin sanoin,
mistä on kysymys, majatalon isäntä tunnistaa äskettäisen
asiakkaansa ja kertoo tämän ja Sanchon edesottamuksista huomattavasti
enemmän kuin Sancho oli kertonut. Naamiointiin käytetään
mustaa ja vihreätä samettia. Yömyssy pannaan kruunuksi päähän,
eikä auringonvarjoa eikä viuhkaakaan unohdeta. Rukousnauha on
myös välttämätön varuste syntiselle.
Sitten ei muuta kuin matkaan kohti Don Quijoten lymypaikkaa. Seuraavana
päivänä sinne saavutaankin. Nyt on tärkeätä,
ettei tämä tunne ketään tulijoista, ettei ala kysellä
Dulcineasta ja pyytää vastausta kirjeeseensä. Sancholle
syötetään ennen tapaamista sanat suuhun ja hyvin hän
ne oppiikin. Sitten lähestytään katumuksenharjoittajaa.
Kuuluu yllättäen soittoa ja kaunista laulua. Sehän onkin
vanha tuttu, Cardenio. Nyt hän on tolkussaan ja lopulta kertoo kulkijoille
ilman ehtoja koko tarinansa. Tarina huipentuu siihen, että rakastettu
Lucinda on alttarilla päättämässä antautuuko don
Fernandon puolisoksi, kuten hänen isänsä toivoo, vai sanooko
'ei' ja siten pidättää itsellään mahdollisuuden
jatkaa Cardenion seurassa. Neito vastaa 'kyllä' ja pyörtyy. Cardenio
katkeroittaa mielensä ja tulee hulluksi. Tilanteeseen liittyvät
kätketyt tikarit ja miekat jäävät käyttämättä.
Nyt on sitten Cardenio täällä metsässä laulelemassa.
Saapa nähdä jatkuuko tämä tarina vielä edelleen
uusin kääntein.
|