Asko Korpela 
06 Vuohet ja lampaat sotajoukkoina

Lukujakson tapahtumia merkittävämpi seikka minun kohdallani taitaa kuitenkin olla se, että arvokas, erikoisen kokoinen ja näköinen, vuonna 1965 avioliiton ensimmäisellä ulkomaanmatkalla ostettu kirjani alkaa hajota. Ei kyllä ihme. 1900 sivua, lukeminen vie pitkän ajan, neljäs lukukerta on meneillään, lukemattomia kertoja kirja otetaan käteen, avataan ja suljetaan. Mitenkähän tästä selvitään. Hento paperi ei mitään teippiä kestäisi. Olisi sittenkin pitänyt ostaa viimeksi Espanjassa käydessä uusi kappale kulutettavaksi. Täällä Sydän-Savossa ei ehkä onnistu, niin tai tietenkin: netti vie tilauksen ja posti tuo kirjan. Tämä on todellakin hoidettava. Pitikin lukea venäjäksi, ihan vain huvin vuoksi, mutta kun kirja, loistopainos painaa varmaan 2 kg ja minä vain sängyssä selälläni luen! - Asia hoidettu, Akateeminen auttaa. 
 

Kahdeksastoista luku, jossa esitetään Sancho Panzan ja hänen herransa Don Quijoten keskusteluja sekä muita kertomisen arvoisia seikkailuja 

Kuinka vähän tiedätkään ritariasioista! Vielä tulet omin silmin näkemään. - Niin kai sen sitten täytyy olla, huokaa Sancho. Mutta kyllä ne olivat ihan aitoja kepin iskuja ja se oli ihan aitoa 'peittoamista'. - Mutta ole huoleti, Sancho, vastedes hankin sellaisen miekan, ettei mikään noituus mahda mitään. Amadiksella, tulisen miekan ritarillakin oli miekka kuin partaveitsi (navaja). Mikään lumottu ei sille vetänyt vertoja. 

Näitä puhellessa matkalaiset näkevät äkkiä edessään kaksi pölypilveä, jotka lähestyvät toisiaan vastakkaisilta suunnilta. Mistä on kysymys? Ritarin mukaan tietysti toisiaan vastaan hyökkäävistä sotajoukoista. - Tänään on se päivä, Sancho, jolloin pääsen näyttämään käsivarteni voiman. Eli sekaan sotaan! Mutta kumman puolelle? Sanchokin kysyy, mitä meidän pitäisi tehdä. Tietenkin on autettava heikompaa. Siinä on nyt Ceylonin keisari Alifanfarón ja Pentapolín del Arremangado. Edellinen raivoisa pakana ja jälkimmäinen kristitty ja kauniin prinsessan isä. Ja Alifanfarón tavoittelee prisessan kättä, mutta isä ei haluaisi luovuttaa tytärtään pakanalle. Sanchokin tajuaa, että Pentapolínia on nyt autettava. Isäntä esittää taas tapansa mukaan mahtavan litanian ritareita, joiden täytyy olla näissä joukoissa. Koko Eurooppa tuntuu olevan edustettuna. Herranjestas! päivittelee Sanchokin. 

Olisikohan kuitenkin samanlainen lumottu sotajoukko kuin eilen oli linna? - Etkö kuule hevosten hirnuntaa, torvien törähdyksiä ja aseiden kalinaa? - No en muuta kuin lampaiden ja vuohien määkimistä. - Pelko, jota tunnet, estää sinua näkemästä ja kuulemasta asian oikeata laitaa. Nyt mennään! ja se puoli voittaa, jolle minä annan apuni. Alifanfarón saa kuulla kunniansa. …ja loppu on helppo arvata. Hampaitako siinä meni, kun punaista purskahtaa ritarin suusta juuri, kun Sancho rientää auttamaan. Onneksi oli vain ihmebalsamia, joka juuri teki tehtävänsä ja syöksyi vatsasta ylös. Isäntänsä hampaita kuitenkin Sancho joutuu laskemaan. Käsittääkseni jää epäselväksi oliko niitä nyt menetetty vai puuttuiko jo ennestään. Mutta mitä hampaista, kun ei ole syötävääkään! Sanchoa tämä seikka jo alkaa kovasti murehduttaa. 
 

Yhdeksästoista luku. Älykkäistä puheista, joita Sancho Panza ja hänen isäntänsä pitivät, kuolleen ruumiin kanssa sattuneesta seikkailusta ja muista merkillisistä tapahtumista 

Eivät ryhdy selittelemään oloansa ja menoansa, kun Don Q sitä tiedustelee. 'Meillä on kiire'. Jopa hävyttömästi vastaavat ritarin ystävälliseen kysymykseen. Ja taas isketään yhteen tai oikeammin Don Q hyökkää viattomien kimppuun. Tällä kertaa hyökkäyksen kohteeksi joutuneet pakenevat kiireen vilkkaa paikalta. Yksi kuitenkin jää eli Don Q onnistuu pudottamaan yhden kulkijan maahan. Uhkaa vielä tappaa tämän, ellei antaudu. - Säästäkää henkeni, en pysty liikkumaan. Olen pappi ja minun tappaminen olisi pyhäinhäväistys. Olemme viemässä ruumista määränpäähän, minulla se on ensimmäinen virkatehtäväni. Eihän Don Q tietenkään mitään pahaa tässä tapauksessa… Jatkakoon matkaa muiden perässä. Sancho saisi auttaa, kun on jalka jalustimen ja satulan väliin juuttunut. Sancho!! Mutta eipä inahdakaan Sancho, vaan verottaa parhaillaan ruumissaaton eväsvarastoa. 

Samalla Sancho keksii lentävän lauseen veroisen lisänimen isännälleen: 'Surullisen hahmon ritari' - 'Caballero de la Triste Figura'. Nimiä ja liikanimiä alkaa ritarillamme olla kuin kenraali Francolla myöhemmin. Muistuupa mieleen valtio-opin cum laude tentti. Tapahtui suuresti ihailemani Viljo Tarkiaisen ja Maila Talvion kulttuurikodissa Kruunhaassa, poikansa professori Tuttu Tarkiaisen toimesta. Ensimmäinen ja ainoa tentti professorin kotona. Ensimmäinen kysymys oli: Mitkä ovat Espanjan valtionpäämiehen arvonimet? - 'Su Excelencia El Jefe del Estado Español, Generalísimo del Ejercito Español, El Caudillo Francisco Franco. En suinkaan ole enää varma, että oliko ihan noin, mutta sinne päin kuitenkin. Muistan, että professorilta meni ikään kuin jauhot suuhun, kun litanian päästelin kuin apteekin hyllyltä. Mahtoiko silloinkaan mennä ihan oikein, mutta sujuvasti espanjalaisittain. Olin silloin jo suorittanut espanjan pron.

Palautetta 

Jokke Kinnunen: Don Quijote netissä espanjaksi, missä?

Lähetä palautetta!