Tässä lukujaksossa on yksi niitä mieleen jääneitä
kohtia. En tosin muista mistä on muistiin tarttunut vai onko sittenkin
omassa mielessä kehittynyt. Epäilisin kuitenkin televisiota.
Sellainen on mielikuva, että pulska pappa vilahtelee muurin yli näkyviin
ja taas pois, juuri niin kuin tässä kerrotaan Don Quijoten asian
nähneen. 'puesto Sancho en mitad de la manta, comenzaron a levantarle
y a holgarse con él como con perro por carnestolendas'. Ja sitten
on yksi kirjani runsaista selityksistä vähänkin harvinaisemmalle
tai vanhemmalle sanalle tai sanonnalle. Tässä tapauksessa se
on 'carnestolendas'. Sana sinänsä asetetaan synonyymiksi tutulle
sanalle 'carnaval' ja pojilla sanotaan olleen tällainen tapa 'peitotella',
'mantear' koiria.
Viidestoista luku. Kertomus onnettomasta seikkailusta, johon Don Quijote joutui kohdatessaan muutamia tunnottomia yanguesejaMutta ennen kuin päästään Sanchoa 'peitottelemaan' tapahtuu vielä yhtä ja toista. Viidennessätoista luvussa kohdataan matkalla 'unos desalmados yangüeses' - sieluttomia jenkkejäkö? Varmaan on muuten jenkki 'yanqui' samaa kantaa: eläköön amatöörin kielitiede, jolle kukaan mitään rajoja ei pysty esittämään paitsi mitä nyt unkarin opettaja kaikkein villeimmille johtopäätöksille. Käännöksestä pitää katsoa. Ihan kuin ei olisi käännöksen mestari J A Hollokaan tiennyt, mitä nämä yangüesit oikein olivat miehiään, sanaan sellaisenaan on tyytynyt, vain 'saksalaisen y':n on u:lla korvannut niin kuin kuuluukin, sillä espanjassa 'ü' ei suinkaan tarkoita y-kirjainta vaan nimenomaan korostetusti u-kirjainta, siinä mielessä korostetusti, että kirjainyhdistelmässä 'gue' u jäisi ääntämättä ja olisi vain sen merkki, että 'g' äännetään 'g' eikä karheana 'h'na kuten tavallisesti 'e'n edessä. Tästä voi saada sen käsityksen, että oho! onpas mutkikasta espanjan ääntäminen. Mutta sitä se ei suinkaan ole. Tämä nyt on vain harvinainen poikkeus. Säännöt ovat lopulta varsin yksinkertaiset, loogiset ja itse ääntäminen suomalaiselle vieläpä helpompaa kuin monelle muulle. Ihan kunnollista arkiespanjaa oppii varsin helposti, kuten niin monet siellä asuvat suomalaiset ovat todenneet. Itselleni on espanja ollut ilman muuta helpommasta päästä, liekö vain viro sukulaiskielenä helpompaa, kun sanoistakin on puolet tarjona omasta päästä. On kyllä yksi karvan verran edellä espanjastakin ja sen rinnalla sinnittelevästä italiasta. Se on yllättäen portugali, helppoa tosin juuri espanjan ansiosta. Naurattaa kun lukee portugalinkielistä kirjaa. Sanat samalla tavalla espanjan perusteella 'laidan yli kurkottamalla' siepattavissa kuin viron sanat suomen perusteella tai lähemmin verraten hollannin sanat saksan perusteella. Ääntäminen, puhuminen ja jopa puheen ymmärtäminen onkin sitten ihan toinen juttu - niin kuin on tanskassakin ruotsin perusteella.No mutta nämä 'desalmados yangüeses', mitä kumman
pahantekijöitä ovatkaan? kun meidän niin kilttejä sankareitamme
peittoavat - pahus - se sanahan on suomessakin aktiivikäytössä!
Ei 'peitottaa' vaan yksinkertaisesti 'peitota'. Mutta saivatko tässä
ollenkaan sankarimme itse köniinsä? Sehän on yllättäen
Rocinante, tuo luuskaksi luultu kaakki, joka mylläkän aiheuttaa.
Paljastuu, ettei Rocinante ole tamma eikä ruuna, vaan oikea orhi -
ellei nyt sitten hepolesbo! Joka tapauksessa näkee tammalauman ja
kirmaisee, arvatenkin 'letku letkeä' sojottaen, tulta päin. Ja
kun Sanchokin oli jättänyt hepan kytkemättä arvioiden
tämän niin raihnaiseksi, ettei mihinkään karkaisi,
vaikka pääsisikin. Lauma oli tammoja ja parikymmentä 'jenkkejä',
quijotelaiset siis selvänä mitättömänä vähemmistönä.
Siitä huolimatta puhutaan tammojen tulemisesta 'pahoinpidellyiksi'
ja sen vuoksi 'jenkit' - oli tosin Don Q:llakin osuutensa hänen hyökättyään
arvelematta ylivoimaa vastaan - 'kaappasivat karttunsa' ja löylyttivät
'meikäläiset' pahanpäiväisesti. Jättivät
maahan makaamaan 'de mala traza y de peor talante', taas kiinnostava käännösasia:
'huonoon kuntoon ja vielä huonommalle tuulelle' - sanamukaisuudesta
en osaa sanoa sitä enkä tätä. Tuskin jalkojaan saavat
liikutelluksi. Sancho ilmoittautuu 'rauhan mieheksi', jolla on vaimo ja
lapset huollettavinaan. Ei enää millään konstilla tarttuisi
miekkaan. 'Väärässä olet, Sancho veli', ei satu sellainen
vaeltavalle ritarille. Kysymyksestä kiistellään pitkään,
aina siihen saakka kun uusi seikkailu avautuu silmien eteen.
Kuudestoista luku. Mitä mielevälle hidalgolle sattui majatalossa, jota hän piti linnanaIsäntä näkee edessään nousevan linnan, palvelija tavallisen majatalon. Mitä mahtaakaan tapahtua täällä? No täällä nyt vaikka mitä: Don Q seuraa ratsuansa ja näkee seksiunta, vai oliko se vain unta? Joka tapauksessa selvä syrjähyppy ritarin tieltä valtiattarensa Dulcinean ylivertaisuuden puolustamisessa. Sattuivat vaeltajat sikäli hyvään paikkaan, että majatalon emäntä on todella vilpittömästi palvelualtis ja laupias samarialainen ja heti ryhtyy hoitamaan ritarimme haavoja. Ihmettelee, mistä moiset saatu. Sancho sanoo isäntänsä röntyilleen kallioilla ja kiven järkäleen häntä murjoneen, kylkiluita rusentuneen. Uskottava selitys vuoristoisessa maassa. Entä miten Sanchon ruhjeet, samalla tavoin vai? Eikä kun isäntää auttaessa. Kovin tarkkaan utelee isäntäväki kumppanusten olemiset ja tekemiset. Sancho vastailee parhaansa mukaan, varoen puhumasta itseään pussiin, kun ei kaikissa asioissa ihan tarkalleen totuuden mukaankaan voi puhua, olisi liian mielikuvituksellista. Asetutaan yöpuulle. Seuraa sen verran meluisa sänkypaini, erehdysten komedia ja kolmiodraama, että isäntä alakerrassa herää ja tulee pitämään järjestystä. Mutta tumultti sen kuin yltyy, ketjussa mäiskitään. Mutta sattuu myös niin, että majatalossa yöpyy tänä yönä ihan oikea lain koura, Pyhän Veljeskunnan jäsen, joka vielä panee lusikkansa soppaan. Hän puhaltaa pelin poikki esivallan nimissä ja nimessä. Vetäytyvätkin loukkoihinsa ne jotka pystyvät. Meidän sankarimme ovat niin pahasti peitottuja, että jäävät liikkumatta makaamaan lattialle. Ovatko henkensä heittäneet? Kirjan jäljellä olevasta paksuudesta arvaamme, että eivät. Mutta sitä ei tiedä oikeuden palvelija, vaan ryhtyy etsimään syyllisiä.Seitsemästoista luku. Lisää niistä lukemattomista vaivoista, joita miehuullinen Don Quijote ja hänen kelpo aseenkantajansa Sancho Panza saivat kestää majatalossa, jota ensinmainittu onnettomuudekseen piti linnanaSiitä vähitellen virkoavat jaloilleen sankarimme. Vaivojaan kovasti valittavat, mutta jaloilleen kuitenkin nousevat. Noiduttuja voimia täytyy taaskin olla liikkeellä, ei muuten näin surkeita seurauksia… Sancho saa mennä vaatimaan isännältä öljyä, viiniä, suolaa ja rosmariinia. Niistä isäntä tekee ihmebalsamia haavoihin. Raaka-aineet toimitetaan tilauksen mukaan ja ritari ryhtyy lientä keittelemään. Aikansa keiteltyään toteaa sen valmiiksi. Pannaan vanhaan öljyastiaan. Don Q kulauttaa siitä aika moukun, valahtaa kalpeaksi ja oksentaa koko sisuskuntansa tyhjäksi, mutta myös paranee! Ihme mikä ihme. Myös Sancho päättää uskaltautua. Hänkin ottaa lääkettä. Muuten samat seuraukset paitsi, ettei parane, vaan menee entistä surkeampaan kuntoon.Tulee myös lähdön ja maksun aika. Taaskin vaeltava ritarimme selittää, ettei maksaminen kuulu vaeltavien tapoihin. Selittää, selittää, puhua pälpättää korkealentoisuuksiaan. Isäntä siitä vähät välittää, maksettava on. Minulle ei ritarien asiat kuulu, minun on pidettävä huolta taloudestani. Don Q suorittaa äkkilähdön ja karkaa isännän käsistä portista ulos. Mutta Sancho jää. No, yhtä hyvä maksumies kuin isäntänsäkin. Niin myös yhtä huono. Tästä sitten seuraa se kuuluisa peitotus eli peittoaminen. Miestä löytyy sängynpeiton joka laidalle ja kulmalle. Sisällä olisi katto liian lähellä. Siirrytään pihalle ja ukko alkaa lentää. Ilmassa räpyttelee ja huutaa. Ei mahda mitään, kyytiä saa. Isäntä vain vilauksia näkee, kun palvelija niin korkealle lentää, että muurin yli näkyy. Onneksi sentään väsyvät ennen pitkää riepottelijat. Jonkinmoisten lisäkiekuroiden jälkeen päästään lähtemään, näennäisesti aikomusten mukaan, maksamatta, mutta suluissa todetaan, että isäntä saa maksun siinä muodossa, että hänen haltuunsa jäävät matkalaisten haarapussit ('alforjas', sana tuttu myös Kiven Seitsemästä veljeksestä) sisältöineen.
|
||
PalautettaAsko Korpela: öljyä, viiniä...
|
||
Lähetä palautetta! |
Korpela Asko 20060604 (20060604) o Asko.Korpela@nbl.fi o WebmasterCervantes