Asko Korpela
01 Ritarin varustautuminen

• Teoriat koetukselle
• Uljas ratsu ja sydämen valittu
• Matkaan, ratsu uljas
• Varustautuminen
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Teoriat koetukselle

Siitä ei liene epäilystä eikä erimielisyyttä, että eräänlainen hullu, sanan varsinaisessa merkityksessä, on liikkeellä. Tavallista kylähullua ärhäkämpi hullu on. Yleensä kai ajatellaan niin, ettei hullu erota toisistaan arkitodellisuutta ja omaa mielikuvitusmaailmaansa. Hän elää vain omaa kuviteltua todellisuuttaan. Mutta tässäpä yllättäen todetaan, kylläkin sen jälkeen, kun on ensin todettu, että tällä hullulla, Don Quijotella, on mielessään maailman merkillisin ja hulluin tuuma, ryhtyä kierteleväksi ritariksi ja lähteä asein ja hevosella varustettuna maailmalle etsimään seikkailuja ja 'harjoittamaan itseään kaikessa sellaisessa, josta on lukenut' ritariromaaneissa. Siis on tällä hullulla erikseen teoria ja käytäntö, niin kuin teekkareilla: 'teoria eli lässyn lässyn ja käytäntö eli temput'. Mitä ne sanovat, että Bacon ja Locke empirismin aloittivat…

Uljas ratsu ja sydämen valittu

Ei ritaria ilman ratsua, sehän on selvä. Aleksanteri Suurellakin oli Bukefalos. Että el Cidin ratsun nimi oli Babieca, sitä en tiennyt ja tuskin kauan muistan tämän jälkeenkään. Mutta Don Quijoten ratsun nimi Rocinante on syöpynyt tiukasti aivokuoreeni jo aikoja sitten. Muistan myös, että tuskin jaloillaan pysyväksi luuskaksi kuvaillaan. Ratsu kumminkin. Uutena vaikkakin pakosta sekin jo aikaisemmin luettuna asiana panen merkille, että nimelle annetaan selityskin: espanjan sana 'antes' tarkoittaa 'ennen', 'edessä'. On siis ratsu ennen muita ratsuja. Rocin tarkoittaa nimittäin ratsua. Herääkin uteliaisuus, että miten tämä käännöksissä on selvitetty. Ei tietenkään mitään vaikeuksia sinänsä, mutta espanjan kieleen joudutaan tietenkin viittaamaan. Vai katsotaanko niin vähäiseksi, että jätetään selittämättä. Se tässä lähinnä kiinnostavaa on. En pysty tarkistamaan, koska käännökset ovat Helsingissä ja minä Nilsiässä.

Sitten on vielä nimikysymys. Tapana on, että ritari liittää nimeensä isänmaansa nimen tälle kunniaa tuodakseen. Niin oli itsensä nimittänyt suuri esikuva Amadis de Gaula, Gallian Amadis. Niin on siis Don Quijotekin oleva Don Quijote de la Mancha. Patria ei tässä yhteydessä tarkoita missään nimessä 'valtiota' vaan paremminkin 'kotiseutua'. Ja sitten vielä yksi välttämättömyys: mitä olisi ritari ilman valtiatarta, jota palvotaan ja jonka kunniaa puolustetaan vaikka viimeiseen veripisaraan saakka. Sellainenkin pitää olla ja jos ei ole sellainen on kuitenkin nimettävä. Niinpä Don Quijotekin nimittää sydämensä valitun. Hän on oleva Dulcinea del Toboso. Myöhemmin käy ilmi mitä kummallisempia seikkoja tästä Dulcineasta. Ei ole ritari ikinä häntä tavannut, lieneekö edes olemassa. Jos on, on vähän arveluttava olemus aatelisnaiseksi. Mutta hiis hänestä. Tuskin huonompi naiseksi kuin Rocinante ratsuksi!

Matkaan, ratsu uljas

Don Quijote ei toimissaan kauan siekaile, vaikka toisaalta mihinkään ei ryhdy ilman syvällistä etukäteispohdintaa. Kaikelle toiminnalle on vankka etukäteinen ajatusperusta. Se tullaan näkemään hulluimpiakin tuumia toteutettaessa. Niin nytkin. On maailmassa vääryyksiä oikaistaviksi, järjettömyyksiä korjattaviksi ja väärinkäytöksiä parannettaviksi. Niinpä eräänä heinäkuun aamuna lähtee ritari liikkeelle. Päivän vaeltaa, illalla saapuvat ritari ja ratsu kiviportille väsyneinä ja nälkään kuolemaisillaan. Mikä mahtaa olla päivämatkan pituus eli missä on portti kotiin verrattuna. Sitä en huomaa enkä jaksa ryhtyä uudelleen niin tarkkaan lukemaan. Epäilen, ettei ole sitä sanottukaan. Kunhan ei vain olisi oman kaupungin portti, kun ei maisemiakaan ole kuvailtu. Majataloa kuitenkin on aika etsiä. Löytyykin, mutta ei oikein tunnu ystävälliseltä vastaanotto tässä linnassa, joksi ritari paikan kohta saavuttuaan ylentää.

Vihdoin saa vaeltaja nenänsä eteen palan turskaa, tuota yhä suurimpiin kuluvaa espanjan herkkua. Tulee siihen vielä porsaiden kuohitsijakin paikalle, torvea neljä kertaa töräytetään. Päättelee ritarimme, että on hieno paikka kun ateria elävän musiikin kera tarjotaan.

Varustautuminen

Keihäs, kypärä ja haarniska kuuluvat ritarin varusteisiin. Mutta tässäkö kolmannessa luvussa ritarimme ne varusti vai tapahtuiko tämä myöhemmin, vai suorastaan aikaisemmin. se jää nyt hämärän peittoon, kun en nopeasti silmäillen huomaa eikä ensimmäisestä kunnon lukemisesta mieleen jäänyt. Sen kuitenkin muistan, että kypäränä on parturin lautanen, se jossa partavaahto sekoitetaan. Vai lieneekö ollut se kappale, joka riippuu ovella ammattikunnan tunnuksena. Aina olen tästä kypäräasiastakin tämän verran tiennyt ja aina on jäänyt mieltä kaihertamaan, että jo on oltava syvä lautanen, että edes jotenkin päässä pysyisi ja että mitenkä tuo leuan alle kiinnittynee. Vai vääntelikö ritari sitä korvilta alas, että vähän enemmän kupuraa kypärään saisi. No pitkään se isäntäänsä palvelee, mutta sitten kuitenkin jossakin seikkailussa häviää. Sellaista muistuu mieleen aikaisemmilta lukukerroilta. Muistaakseni sitten uutta hartaasti etsittiin.

Vielä kuuluu tähän jaksoon ritariksi lyönti. Majatalon isäntä saa se toimituksen suorittaa. Siinä vaiheessa on isännälle täysin selvää, että hullu tässä hohkaa, mutta hohkatkoon, kunhan ylöspitonsa maksaa. Mutta maksaako? Ei ritari koskaan rahaa mukanaan kuljeta. Niin kuin ei Englannin kuningatarkaan. - On siinä meillä hupia!

Palautetta 

Lähetä palautetta!