Parkkisitaatit 

Langholma:

""Efram Eframsson Langholma", isot kirjaimet painopaikoiltaan siten vapaasti sujautettuina lavean avoimiltansa paisuville kaarillensa ja hienot kohdat niin keviälti johdettuina silmuksiensa siroille kiekuroille kuin vain ja ainoastaan hanhensulan taipuisa veistokynsi juoksemiltaan saattoi levältään ja liukuviltaan piirrellä notkevia paperille..."(VN s. 161).
 

Alastalo:

"Teräskynän varren siis Alastalo vain nosti telineen vaajapitimiltä ja kirjoitti nimensä muissa ajatuksissa parkkipaperiin Langholman nimen alle niinkuin muuhunkin mihin arkin liuskaan, ja hivahduksenkaan tavallisiltaan paksentamatta edes sitä kaulaa, jonka kynä tottumiltaan veti nimen alle kirjoituksen vahvistukseksi."(VN s. 163-164).
 

Karjamaa:

"...piippu oli siirretty tieltä ja kiusaamasta hampaista taskuun, kynänvarsi sovitettu puupideltävältään tanakasti kouraan, peukalon ja etusormen näppiin, ja huulten, nyt piipun riisumisen jälkeen, vapaa ja
joutilas hörppä järjestetty siihen nuikuun ja kouruun, että sitä voi tarpeenmukaisesti ja juoksevasti edeltä venytellä ja väännellä malliksi niille kiskomille, joita kunkin kirjaimen vaiva ja erillinen vedontaito vaati, jotta piirto syntyi kädenkuljetukselta ja muodostui paperille niinkuin Taalruut oli opettanut ja niinkuin nimenkirjoituksen lailliseen täydellisyyteen kuului." (VN s. 167-168).
 

Pukkila:

""Petter" vielä, se meni, ja miksei "Pihlmankin" ja "Pukkila"...ne lähtivät ranteimista kuin kieka kukon kurkusta ja vesi toron suusta, ja ne kirjoitti päästä ulkoa kirjasta keviästi samaan loiroon kuin pisun nurkan takana, mutta "Filemon", sen pahuksen kohdalla katinselkä katkesi..." (VN s. 222).
 

Krookla:

""Mikkel Mikkelinpoika Krookla" siis syntyi paperille yhteen vetoon ja samalla kuivalla hartaudella, jolla se aina kirjoitettiin..." (VN s. 236).
 

Härkäniemi:

""Malakias Afrodite Härkäniemi" oli siis rivin mitalta yhtä sujalti paperilla kuin selkäneliskantin sovittaminenkin oli tapahtunut tuolin telineihin pöydän edessä, ja "kahdeksasosa jakamattomasta parkkialuksesta" vahvisti seuraava rivi vakaasti ylärivin yhtävakaisen nimiradin, ikäänkuin kaiun myöhempi laveneva raiku talvi-ilman pielillä nuijan varhaisemman pamauksen kehähirren mäikätyillä honkaniskoilla." (VN s. 245). 
 

Lahdenperä: 

Taavetti Taavetinpoika Lahdenperä muodostui lautamiehen varman käden kuljetukselta vakuuttavasti paperille, jopa puhtaastikin ja sujuvalla käsialan juoksulla huolimatta kirjoittamisen vaivannäöstä ja hikihelmistä punakalla otsakupuralla. - Samaan menoon ja hengenvetoon jatkoi nyt sulka pysähtymättä ja kerta raville ja alkuun päästyään työtänsä paperilla saran päähän asti, ja sekä Pukkila että Alastalo saivat nopeammin kuin kumpikaan oli odottanut ja äkkipiraukselta lukea parkkikirjasta ja Lahdenperän nimensä jälestä '16/1 osaa'. Numeromäärä oli kirjoitettu niin nopeasti ja ilman pitempiä syynäilyjä, kuinka muut ennemmin olivat osansa kirjoittaneet paperille senvuoksi, että Lahdenperää kismitti Pukkilan kyttäileminen vieressä, ja että hän tahtoi uhallakin ja vaikka Pukkila kuinka katseli, näyttää hänelle ja nopeasti, että hän oli tällä haavaa mies siihen mihin Pukkilakin ja kirjoitti parkkiosan niinkuin joku toinenkin (AJK s. 277-8).
 

Frans Emil Söderberg, "Söröpäri", 1/32.

"Juuri 1/32 osan, niinkuin odotettu olikin, Söröpäri merkitsi parkkikirjaan
nimikirjoituksen jälkeen, leukajänkän löksähtäessä jännityksen jäljiltä
löysemmäksi naamassa, niinkuin puomipuu höllemmän heitoille tuulen kynnen
hellittäessä pultaanin pingoilta." (VN s. 287).
 
 

Alfred Erland Sjöberg, "Syöpäri", 1/32.

"...,otsa toimen tolkkua ja elon tirkettä vävähtelevänä, sellaiset silmät
ja tällainen otsa olivat nyt kallistettuina pöydän ylitse ja parkkikirjan
paperiin ja "Alfred Erland Sjöberg" seisoikin lehdellä luettavana melkeinpä
melkeinpä ripeämmällä nopeudella kuin itse Pulkkilakaan ennätti oikein
äkätä ja silminensä seurata,..." (VN s. 289).
 
 

Haukisten Franssi, 1/32.

"Kyllä hanhensulallakin nimensä paperille saa, kun vain osaa kirjoittaa
nimensä!" hammasteli Alastalo kuitenkin alkamaansa nuottiin ja pinnoiltansa
levollisena, kun hän olan ylitse silminensä seurasi, ja tarkasnakin,
Haukisen toimia ja hieman hintaanpuolista työnvähtiä pöydän edessä:
kirjoittaminen ei ollut Franssin vahvoja puolia." (s. 296).

Franssi kirjoittaa itse vain nimensä ja antaa "blankon" Alastalolle:
 "Kirjoita sinä itse sitte: oma paperisikin on!" (s. 296).

Langholma lähtee Franssin osuudesta takuuseen:
"kirjoita kolmaskymmenestoinen osa hänelle, niin se järjestetään!" (s. 297).
 
 

Adolf Petter Nordevall, 1/64.

"Vasemman käden peukalon hari merkitsikin pian paperille sen ratirivin
alkupään ja kohdan, jolta sulka sai lähteä kursseilleen, eikä senjälkeen
enää muita valmistuksia tarvittu, kuin että sileäksi ja parrattomaksi
raakattu ylähuuli vedettiin kokoon kuivaan kurttuun ja järeä alahuuli
lykättiin puolentuumansa ulkotoroon johtamaan kynän kuljetusta ja venymään
aina sille kurille, ylävinoon tai alavinoon, joille sulkakin oli
kouranhoimissa holhottava ja ohjattava." (s. 308).

""Adolf Petter Nordevalla" komeana niinkuin mies itsekin ja hänen
alahuulensa tana ja niinkuin nimen kaikukin." (s. 309).

"Varovasti siis ja vähän epäselvin ja hyppelevin vedoin muodostui kankean
kouran vaivoilta vähitellen paperille kirjoitus, josta hyvällä tahdolla
luki seuraavan: "kuuDes-gymmänesNÄljesOSA"". (VN s. 311). 

Asko Korpela 20000518 (20000426) o o AJK kotisivu o AJK kirjasivu

20000429-16 o 0506-32 o 0513-44 o 0520-63 o 0527-73 o 0603-78 0610-86