Tässä
muuan viestini, jonka lähetin HS:lle, joka sitä osittain
kommentoikin:
Ihantola kertoi (23.1) Kirjojen Suomi -teoksessa olevasta Hannu Taanilan
analyysistä. Hyvä vinkki. Taanila kirjoittaa selkeän viitekehyksen.
Siitä voi olla monta mieltä, mutta se selvästi auttaa ymmärtämään
Kilven teosta. Taanila väittää, että Kilpi on rakentanut
kirjansa barokkioopperan estetiikkasääntöjen mukaan.
Taanila: "Tämä affektitalousprosessi, joka on Kilvellä
melkein kuin suoraa lainausta myöhemmältä Norbert Eliasilta
(Ueber den Prozess der Zivilization), tuottaa suuren eeppisen muodon, joka
ällistyttävästi muistuttaa barokin retoriikan mukaan tehtyä
esitystä. Exordium (alkulause), narratio (taustan selostaminen), propositio
(aiheen esittely; olennaisena osana kertomus Vaasan Villestä), confutatio
(vastaväitteiden esittäminen ja kumoaminen), confirmatio (todistelu)
ja peroratio (lopetus)."
Taanila on myös sitä mieltä, että Kilpi on rakentanut
koko mestarillisen estetiikkansa kuvatakseen alkukapitalismin synnyn saaristossa:
"Jos siis Alastalon salissa on - kaiken maagisen taiteenvoimansa ohessa
- myös Kilven yhteiskuntafilosofian esitys, se on Snellmanin täydellinen
kielto: Alastalon salissa on Anti-Snellman. Sillä Snellmanhan se viime
kädessä työllään oli turmellut sen puhtaan kapitalistisen
idyllin, jonka Kilpi nyt takenevasti rakentaa, ja jo ennen parkkikokousta
ajatellut myös kaiken sen, mitä siellä ei ole eikä
voi olla."
Jos Taanila on vähänkään oikeassa -ja kyllä
hän on- on Kilven teos erittäin paljon muutakin kuin helskyttelyä
omaperäisellä kielellä. Kirjalla on kuin onkin juoni ja
vielä hyvin tarkkaan suunniteltu. |
| Nyt-liite
7/2000 kyseli 15 kirjailijalta, mikä klassikko heiltä on
jäänyt lukematta. Kärjessä olivat James Joycen
Odysseus ja Kilven Alastalon salissa. Kirjallisuustieteen professori H.K.
Riikonen neuvoo keskeyttäjiä nukkumaan yönsä rauhassa.
Perustelu: "Kummallakin kirjalla on vaikeatajuisen maine ja ne vaativat
hidasta ja paneutuvaa lukuprosessia."
Sillä lailla. Ei mitään vaikeaa kauniitten ja rohkeitten
katsojille. Pitäisikö Alastalostakin tehdä saippuasarja,
jossa on vain vähän lyhyitä sanoja, mutta loputon määrä
nopeasti vaihtuvia naamojen ja tissien lähikuvia? |
| V. A. Koskenniemi
arvosteli tuoreeltaan vuonna 1933 Alastalon salissa -teoksen. Koskennimen
mukaan Kilpi on sanonut: "Työhöni jouduin paetakseni apeata nykyisyyttä
terveempiin, täydempiin ihmisiin." Olisikohan niin, että lukupiiriläisetkin
pakenevat pirstaleista nykyisyyttä suurempiin ja ehjempiin kertomuksiin?
Meidän aikanamme jopa lintujen tarkkailijat ovat havainneet, että
stressattu citytiainenkaan ei enää laula yhtä melodisesti
kuin rauhallisen luonnon lintu, vaan säkättää hermostuneesti.
Kilpi kertoi kirjeessään Koskenniemelle myös tärkeimmät
kirjalliset vaikuttajansa. Ne olivat Aleksis Kivi ja suomenkielinen Raamattu. |
o AJK kotisivu o
Nuolioja