22 Parkki, korko, metsä ja riski 

Vaihtoehto on, että tehdään iso lovi metsään, siihen Vaarniemen metsään, joka on melkein Lahdenperän metsän veroista ja melkein kelpaisi parkin rakennuspuiksi. Ei, siihen ei pykälää tehdä, ei millään. Ja talokin on rempallaan, vähän niinkuin kitupiikki Krooklan huonekalut, joihin ei maaliakaan ole riittänyt. Krooklan surkeus on peräisin itaruudesta, Pukkilan taas tuhlaavaisuudesta ja yli varojen elämisestä. Taloutta on pidettävä kieli keskellä suuta ja ahkeruus ja yritteliäisyys ovat menestyksen parhaita enteitä. Napamiehenä olisi ylvästä kulkea, mutta Pukkilalla on siihen edellytyksiä vain suuvärkkinsä puolesta. Korkeintaan jossakin sukulaisissa naapuripitäjässä, virstojen päässä ja tiedontihkujen ulottumattomissa voi Pukkila enää rehvastella isona isäntänä. Täällä hänen todellinen arvonsa paistaa kenen hyvänsä nähtäville talon ja rakennusten rempallaan olevista nurkista. 

Parkkikirjassa Krooklan nimi on ensimmäisessä radissa Härkäniemen edellä ja sarakkeessa on ylen vähäinen osuus, 1/32 ikäänkuin mitättömän miehen merkki. Mutta tässä luvussa paljastuu, että Krookla ei olekaan niin mitätön osakas, vaan eräässä mielessä ovelin kaikista. Hän ottaa parkista osuutensa vain osaksi riskitulona ja osa on kiinteätä, nimittäin Pukkilan lainojen korkotulo, joka esim 10 vuoden paperista ja 10 prosentin korolla (kirjassa ei ole ehtoja määritelty) vastaa summaa, joka on yli puolet (55 %) pääomasta eli kun Pukkila poikineen merkitsee 1/16+1/32 eli 3/32 parkin hinnasta ja kaikki rahoitetaan Krooklalta otetulla lainalla, merkitsee tämä Krooklalle samaa [varmaa] tulonlisää korkoina kuin 3/64 parkkiosuus (siis vähän enemmänkin), eli oma 1/32 plus puolikas sen määrästä vielä varmana. Miksi varmana? No ei tietysti ihan varmana, mutta varmempana kuin parkin tuotto, sillä Krookla ei anna muuta kuin 'saveen' sidottuja lainoja, kiinnityksenä pitää olla kiinteää eikä veden varassa lilluvaa omaisuutta. - No, ei tämä yhden parkkiyrittäjän osoittautuminen itse asiassa pankkiyrittäjäksi suinkaan parkin arvoa alenna. Raha kuin raha, pääasia, että saadaan rakennuskustannukset maksetuksi ja parkkisampo kunnolla tehtynä vesille jauhamaan siihen uhrattuja rahoja korkoineen takaisin omistajille. 

Se seikka, ettei parkkia saatu ihan täyteen merkityksi, onkin tuottava pikku yllätyksen merkitsijöille. Tekstistä ei varmuudella [ainakaan tähän mennessä] ole selvinnyt neljän osakkaan osuuksien suuruus: molemmat Simut ja Nordberg ja Nordblom. Heidän osaltaan ei ole mainittu osuuksien suuruutta. Mutta koska he olivat näitä vähäisempiä, voidaan olettaa, että merkitsivät kukin vain 1/64. Siten laskien ja ottaen vielä huomioon, että Alastalon tietämin eräs Järvelin saattaisi merkitä, ehkä hänkin kuitenkin vain 1/64, saadaan parkista laskelmieni mukaan merkityksi 55/64 eli 86 prosenttia. Ajatellaan, että kuitenkin rakennetaan sellainen parkki kuin oli alun perin suunniteltu. Sanotaan, että sen kustannukset olisivat sattumoisin 64 000 'riikintalaria'. Silloinhan jokainen 1/64 osa tulee maksamaan 1000 rahaa. Mutta koska parkki on kokonaan maksettava, oli merkitsijöitä enemmän tai vähemmän, käykin niin, että 64 000 on jaettava, ei suinkaan 64 osaan vaan 55 osaan, jolloin kunkin 1/64 osan merkinneen osuudeksi tuleekin 64 000/55 = 1164 rahaa, siis kaikki osuudet on kerrottava luvulla 1.164. Tarvittava satsaus on siis 16 prosenttia suurempi kuin alun perin kuviteltiin. Saattaa jollakin muullakin olla koronkiskurin luo asiaa. Ja siten Krooklan todellinen osuus parkista kasvaa vielä entisestään. - Älähtäköön, ken huomaa, että olen jotenkin väärin laskenut tai pohtinut.

Kämärä ja Ihantola Mieluisia suussa pyöriteltäviä: 'rakentava rahanhimo', 'amerikanahne'... 

• Hauskasti liittyvät K ja I Vesa Nuoliojan [seuraavassa] esiin nostattamaan Kilven luonnonläheisyyteen: Vesalla eläimet, veljeksillä hajut. Varmaan on vielä monia muitakin kiinnekohtia luontoon. Epäilemättä 'fyysisiä' aisteja ärsyttävä teksti saa lukijasta ikäänkuin väkevämmän otteen kuin pelkkä psykologisilla käsitteillä viisastelu. 
• Ai, taasko asiamoka? 'Pukkila hylkää ajatuksen lainan pyytämisestä...' Oliko siis niin, että Pukkilan rahkeet kestävät tällaiset vaatimattomammat osuudet ilman lainaa, mutta isompi osuus vaatisi sellaisen. Jos ei lainaa, oma tekstirakennelmani rojahtaa tietenkin eräiltä osin nurin. 
• Hyvä uusi näkökulma: 'Tavallaan koko tilaisuus tuntuu olevan järjestetty Pukkilan kesyttämiseksi.' Muiden mukanaolo on ollut selvää ilman muuta. - No, tietysti osuudet pitää myös käytännössä merkitä, tehdä paperi. Mutta todellakin: Pukkila tuntuu olevan ainoa, joka kaipaa pehmitystä. Ja kyllä hänet mielipiteenmuodostajana ilman muuta nokkamiehiin on laskettava, ei parkkia ilman Pukkilaa. 
• Aivan mainio: Pukkilan muisti palaa pätkittäin: 10 minuuttia, höpinät ja kaikki - ylpeyden väärtti nimen jatkaja. 
• 'Metkaa sinänsä, että he sosiaalistuvat eristyksissä, Impivaarassa' painetaanpa mieleen!
• Pukkila käyttäytyy tahdikkaasti - osoitus Pukkilan sosiaalistumisesta. Osaamisestahan se ei Pukkilan kohdalla kiinni ole ollutkaan. Kysymys on luonteesta ja tahdosta.
• 'Kilpi syrjäyttää etiikan ekonomian tieltä'. - Melko rankasti sanottu, mutta kyllä se vähän näin on. Ainakaan eivät Jukolan veljeksillä missään vaiheessa ekonomiset näkökohdat perimmäisenä motiivina olleet, vaikkei niitä kokonaan unohdettukaan. Hyvä talonpito oli tärkeä asia heillekin.
• Tässä noteerattuina Kämärän ja Ihantolan hienot näkökohdat. Penan piirros on paljon puhuva kuten aina. Varmaan kannattaisi ottaa uuteen Alastalon painokseen nämä hienot kuvat lukujen alkuvinjeteiksi. 

Vesa Nuoliojalla: on mielestäni aivan ytimeen osuva havainto: 

• Sillä eikö juuri tuo konkreettinen kuvakieli, runsaat eläinvertaukset  sekä "tunnon ja veren väilymät" ole sitä Kilven kielen "tihuvinta" ydintä, joka tekee kielestä lähes maagisen kiehtovaa? Eiköhän meillä suomalaisilla elinympäristön urbanisoitumisesta huolimatta ole kuitenkin jäljellä tietynlainen "tuntokaikkeus", jonka avulla pääsemme kiinni myös kielen avulla suoraan  kiinni luonnonympäristöön. 
• Omalta kohdaltani koen tämän saman aivan muussa yhteydessä. Olen maanviljelijän poika ja lähdin kouluun toiselle paikkakunnalle jo 12-vuotiaana, kesät kuitenkin vietin kotona, mutta vain 19-vuotiaaksi. Kaiken järjen mukaan minun olisi siitä ympäristöstä jo pitänyt irrota, mutta ei: olen todennäköisesti loppuun saakka maalaispoika. Selvimmin ilmenee siinä, etten voi ajatellakaan äänestäväni vaaleissa muuta kuin Keskustapuoluetta. Ja maanviljelijän ammattia (vielä erikseen maanviljelijää yrittäjänä) [ja opettajan ammattia] arvostan eniten (opettajan käänteisessä suhteessa lasten kokoon). Tämä on mielestäni myös selitys näiden  ammattien asettumiselle tuloasteikon alapäähän. Ne ovat yleisesti niin arvostettuja, että niihin tulijoita on pienelläkin palkalla. Ns. intellektuaalisten kykyjen rahalliseen arvoon en oikein usko, tietysti poikkeukselliset kyvyt palkitaan ja siten ehkä nekin osansa tuloeroista selittävät. 

Salla Korpela: On lukemisen arvoinen juttu tyttärelläkin. 

• Voin todistaa, että tätä 'itte'-kasvatusmenetelmää todella käytetään. Pikku Aino, 11 kk, syö usein 'itte' ja hämmästyttävän hyvin onnistuu.

Matti Tuhti o matti.tuhti@boyden.fi 
1. Parkkiosuuksista. [Parkkiasiaa on kottu sivulle Parkkipohdinnat]

En saanut kirjasta ihan samaa käsitystä kuin  22 luvun kommentissa esittämäsi. Epäilen, ettei lisämerkintävelvoitetta osakkaille tule vaan osakaspohjaa laajennetaan myöhemmin. Alastalo vaikutti tyytyväiseltä, että oli vielä joitakin vapaita osuuksia myöhempiä tarpeita varten ts. maksuvälineiksi ja tavarantoimittajien sitouttamiseksi. En usko että merkitsemätön osuus on 15 % , pikemminkin 5% ( 3...4 x 1/64 ), ehkä kaikkia osakkaita ei olla mainittu tuntemattomien osuuksien lisäksi. Kirjasta saa käsityksen, että yhtenä syynä Jannen ison osuuden järjestämiselle oli Karjamaan ja Krooklan odotettua pienemmät merkinnät, jotka selvisivät vasta perustamiskokouksessa, jonka jälkeen  Alastalo piti omia sivupalavereita Langholman ja Härkäniemen (?) kanssa.

AJK

• Niin, parkkikirjassa on laskettu olettaen, että osuudet, joisen suuruutta ei ole kirjassa ilmoitettu, ovat kaikki 1/64 ja Järveliniä ei 86 prosenttiin ole laskettu. Jos lasketaan tuntemattomat osuudet 1/32 mukaan ja Järvelin lasketaan mukaan samoin 1/32 mukaan, saadaan merkintöjen yhteismääräksi 61/64 eli 95 prosenttia. Todellakin se mitä parkkikirjan täytymisestä puhutaan 'melkein täyteen merkittynä' useammassa kohdassa ei olisi sopivaa, jos osuuksista olisikin merkitty vain 86%. Ottaen huomioon Kilven yksityiskohtaisuuden yleensä, tuntuisi, että näin tärkeä asia olisi tarkasti ja jokainen merkintä mainittu piirulleen. Mutta kun ei, niin ei. Ja edelleen: tämähän on vain kirja... Voitaisiin myös ajatella, että Kilpi on esikuvana olleesta parkista kertonut 'ihan kaiken, minkä on tiennyt', mutta näitä yksityiskohtia ei ole tiennyt, vaikka onkin tiennyt, että parkki oli [melkein] täyteen merkitty.
• Sitten tämä lisämerkintävelvoite: Mitenkä asia sitten hoidetaan, jos osuuksista ei kerry koko parkin hintaa? Tietysti voidaan ajatella, että otetaan yhteinen laina puuttuvalle osalle tai sitten rakennetään aiottua pienempi parkki. No, tässä ei ehkä ollutkaan etukäteen tietoa siitä kuinka paljon tulisi maksamaan. Missään vaiheessa ei hintaa olekaan mainittu ja mahdotonta sitä onkin etukäteen tietää. Suurin osa, käytännöllisesti katsoen kokonaan parkki tehdäänkin itse. Mutta kun sitoudutaan tietty osuus maksamaan [ja saadaan sitten voitostakin], niin osuuksien summan täytyy minun järkeni mukaan olla yksi, oli rahasumma suurempi tai pienempi. 

2. Laivaluettelo 

Piippuluvun lopussa Härkäniemi muistelee Avio nimistä alustaan ( luultavasti kuunari ), jonka hän Skagenissa  myrskyssä laski vendaa tehdessään lennossa kiinni karin kärjessä keikkuvaan hollantilaiseen kuffiin ja pelasti 8 merimiestä. ( On täytynyt miehen tuntea paikka tosi hyvin, että uskalsi. ) 

3. Taloudellinen ajattelu Suomessa 

• Sivujuonteena Alastalo- keskustelussa mielestäni näkyy tämänkin päivän vasemmistolaisesti suuntautuneiden keskustelijoiden taloudellinen välinpitämättömyys, tietämättömyys, ujous, haluttomuus tai mitä se nyt sitten voisi olla. Tavallaan oman aikansa Nokiaa ihaillaan, toisaalta nähdään siinä hyvää tai huonoa ahneutta, kapitalismin siemeniä, osattomien ainakin tulevaa polkemista jne. Varauksellinen kiitos tai tunnustus sentään saattaa juuri ja juuri tulla. Ilmeisesti "tasa-arvo" ja "oikeudenmukaisuus" ovat pohjoismaisessa hyvinvointivaltio- mielessämme tärkeämpää kuin arkinen ulkolaisten asiakkaiden ( muitahan ei Kustavissa ollut ) palvelu ja sillä elannon ansaitseminen.
• Yleistilanne 1865 oli aika selvä: vesikuljetukset olivat miltei ainoa vaihtoehto, rautatietä, autoja, höyryvoimaa tai rautarakenteisia laivoja ei ollut, kustavilaiset pystyivät mobilisoimaan ja kehittämään niukkoja resurssejaan, kirvesmiestaidollaan rakentelemaan puisia laivoja sodasta toipuvan Itämeren alueen kuljetustarpeisiin ja täysin kilpailukykyisesti osallistumaan Euroopan kuljetusmarkkinoille. Teknologian kehittyessä heidän mahdollisuudet loppuivat noin I maailmansodan aikoihin. Kirjassa kuvataan kunnioittaen tarvittavan tietotaidon määrää ja hankintatapoja sekä miesyhteisön yhteistoimintakykyä vaikka sen jäsenet ovat kilpailuhenkisiä ja erilaisia omine osaamisalueineen,  heikkouksineen ja toiveineen. 

AJK

Mielestäni tässä on Alastalon parkkiyritystä tarkasteltu erittäin hienolla tavalla  kansainvälisten kuljetusmarkkinoiden näkökulmasta taloudellisine ja teknisine syineen ja seurauksineen! Näin koko teos saa ennestäänkin avaraan perspektiiviinsä vielä uuden lisän. Matti Tuhdille huomioistaan iso plussa!

Ari Sihvola o ari@parsifal.hut.fi

minua häiritsi eilisessä HS:n palstassa saiturien luokittelu, tai oikeastaan yksi yksityiskohta siinä. Kun Alastaloon liitettiin käsite "amerikanahne", niin Krooklan tyyppi taas oli "antisemitistinen juutalaishahmo". Miksei "juutalaisahne"? Siksi tietysti, että ollaan poliittisesti korrekteja ja täytyy pyydellä anteeksi. (On selvää, että amerikanahneeksi voi sanoa, eikä kyse ole kai pelkästään alkusoinnusta.)