20  Markkinatalouden ydin on piensijoittaja 

Luku, jossa ilmestyy jo muitakin ja uusia tuttuja pöydän viereen ja kirjoittelevat useatkin osansa parkkikirjaan, vaikkeivät vielä kaikki, 285. Ett kapitel, i vilket även somliga andra och nya bekantskaper dyker upp vid bordet och mestadels tecknar sina andelar i barken, dock ännu inte alla, 296.
Tämä on piensijoittajien luku. Oikeastaan piensijoittajat ovat koko markkinatalouden suola ja selkäranka. Heidän ansiostaan yritystoiminta pyörii. He ovat valmiita tekemään uhrauksia tämän päivän hyvinvoinnista huomisen hyväksi. Sillä mitä muuta on sijoitustoiminta eli investoinnit kuin sitä, että säästetään eli luovutaan kädestä suuhun kulutuksesta. Säästetään ja säästöihin liitetään omien resurssien lisäksi ulkopuolisia resursseja, otetaan lainaa tai liitytään yhteen jonkun toisen samanhenkisen kanssa ja perustetaan yritys: rakennetaan tuotantolaitos, hankitaan koneita, organisoidaan tuotanto, markkinointi, pannaan rattaat pyörimään ja järjestetään ihmisille töitä ja kuluttajille heidän kaipaamiaan hyödykkeitä. Ryhdytään pienyrittäjäksi. Piensijoittajan ja pienyrittäjän välillä on vissi ero. Sijoittajaksi kelpaa kuka tahansa, mutta yrittäjänä menestyy vain henkilö, jolla on siihen taitoa. Voitaisiin vaikka sanoa, että sijoittaja on passiivinen tai potentiaalinen eli mahdollinen yrittäjä. Molemmille on sijansa markkinataloudessa. Sellainen yritys on myös Alastalon salin aihe parkki. Alastalo ja muut puuhamiehet ovat varsinaisesti yrittäjiä. Tietenkin myös rahansa passiivisesti yritykseen sijoittavien panos on monessa tapauksessa täysin ratkaiseva. 

Voisivat Alastalon salin miehet tehdä toisinkin: kunnostaa rakennuksiaan, rakentaa uusia, panna rahat pankkiin kasvamaan korkoa, jolloin joku muu lainaisi ne pankista tarkoitukseen, joka lupaa niin hyvän tuoton, että laina kannattaa ottaa. Silloin joku muu olisi yrittäjä heidän asemestaan. Pahimmassa tapauksessa he voisivat myös yksinkertaisesti ryypätä ja hummata parkkiin varaamansa  rahat. Mutta näin he eivät tee, vaan valitsevat parkin. Tätä valintaa ei suinkaan tehdä eikä tarvitse tehdä mistään jaloista yhteiskunnallisista motiiveista, vaan rahojen paneminen parkkiin lupaa tuottoa. Paitsi että parkilla tuodaan ulkomailta tavaraa omiin tarkoituksiin, sitä tuodaan myös myyntiin, kahvia ja suolaa koko pitäjän ja naapuripitäjienkin tarpeisiin. Kysynnän ja tarjonnan tasapainossa määräytyvään hintaan on näillä tavaroilla kysyntää markkinoilla. 

Hinta on sellainen, että sillä pystytään kattamaan tavaran ostohinta ostosatamassa, merimiesten palkat ja yrittäjälle, siis parkin osakkaallekin, jää korvaus siitä, että hän luopui kulutuksestaan, pankkikorosta, muista projekteista, jotka saattaisivat nekin tuottaa jotakin. Hän uskoo parkkiin, vaikka se sisältää riskejä: joka niin ja niin mones jää joka vuosi perille tulematta, haaksirikkoutuu, meri vie laivan, miehet ja lastin. Tästäkin riskistä pitää saada korvaus. Vasta sitten ollaan valmiit panemaan rahat parkkiin. Ja ne kenellä on rahaa, eivät pane kaikkia rahoja yhteen parkkiin, vaan jakavat riskin pienentämiseksi useampaan. Siitäkään syystä 'nurkanvaltaajia' ei näy. Tänä päivänä tämä sama näkyy siinä, että kansa rakastaa rahastoja suorien sijoitusten asemesta. Rahasto palkkaa asiantuntijoita vahtimaan riskejä ja jakamaan 'munia moneen koriin'. 

Tämän 'epistolan' henkeä toteutetaan Alastalon salin luvussa 20. Palkolliset, omalla työllään, ilman metsä- ja peltopääomaa toimeentulevat miehet, merikapteenit panevat vähäiset säästönsä parkkiin. He ovat eläneet meren armoilla ja meren tuotolla. Siihen he uskovat edelleen, siksi sijoittavat parkkiin. Nämä korkeintaan 1/32 osan merkitsijät eivät jätä osuuksiaan näin pieniksi sen takia, että he pelkäisivät. He ovat harkintakykyisiä ja kokeneita miehiä, eivätkä holtittomasti myöskään ylimerkitse, niin että joutuisivat puille paljaille, kun maksun aika on käsissä. Ja se on ennen kuin parkki on merta maistanutkaan, saati sitten lastia tuonut. Rakennustarpeet ja monet työpalkat on maksettava huomattavan pitkältä ajalta, ennenkuin köli on vedessä. 

Tällaisia parkkimiehiä, vaikea sanoa, ovatko suorastaan yrittäjiä vaiko vain sijoittajia, ovat merikarhut Söröpäri ja Syöpäri (2-286). Sen sijaan Haukisten Franssi, Langholman henttuvainaan pitkäselkäinen mutta heikkopäinen poika, tuskin on sen enempää vakavasti otettava yrittäjä kuin sijoittajakaan. Hän kylläkin uhoaa neljänneksen merkitsemisellä ja aiheuttaa Alastalollekin pelon väristyksiä, että mitenkä tämän hullun kanssa oikein pärjää, ettei mene ja pilaa vielä aikaisempia töhertäjiäkin pahemmin koko arvokasta parkkikirjaa. Huojennus tulee yllättäen samalta taholta kuin oli edellinen töherrys tullut, numeropuolen vaikeuksista. Ei ole pojalla numeronkirjoitukseen tarvittavaa taitoa, rehvastelu kompastuu käytännön ongelmaan. Ja niin Franssi jättää sen puolen Alastalon hoidettavaksi. 'Eno' sitten harkitsee sopivaksi 1/32. Siihen poika tietenkin tyytyy. Uhota on vain ollut tarkoituskin. Ehkä olisi pojalla alunperin varoja isompaan osuuteen ollutkin, mutta kun on tullut juopoteltua, käytettyä rahat vaihtoehtoiseen tarkoitukseen!

Sitten vielä kolmas kippari, piensijoittajan ja pienyrittäjän mallikuva, Adolf Petter Nordevall merkitsee oman 1/64 osuutensa. Vakaasti sen tekee, vaikka Pukkila ärhämöi ympärillä, oikein on asettunut parkkikirjan kylkeen katsomaan ja vahtaamaan muiden merkitsemisiä. Sille tekisi mieli näyttää, mutta näin on sentään parasta vaikka kotona on 1/32 osuutta kaavaillutkin. Puolet tästä kirjoittaa ja puustavipuolella sekä aamenella perään vahvistaa (kuuDES-gymmänesNÄljesOSA [- en sexTionDEfiernDEL -] AMEN). Näin seisoo kirjassa eikä se aiheuta mitään  mukisemisia niinkuin lautamiehen kynänjälki aikaisemmin.

Kommentteja, keskustelua ...
Kämärä ja Ihantola senkuin parantavat. Pelkkää asiaa ja hienoja oivalluksia nälvimisen asemesta. Yleisö loistaa kokonaan poissaolollaan. Harmi. Sinänsä täsmälleen oikea ratkaisu, jos ei muita ole tarjolla kuin N, K [ja K]. Kun kuitenkin sivuilla kävijöitä riittää, esitän tämän lukijalle vakavan vetoomuksen: kirjoita ihmeessä Kämärälle ja Ihantolalle. Vaikka oma mielipide tuntuisi tarkemmin ajatellen jotenkin vaatimattomalta, ei se sitä ole. Sitä on hauska tuhertaa paperille tai ruutuun ja katsella pällistellä siinä. Mitä omaperäisempi, sen parempi. Muutkin sitä mielellään lukisivat ja vertaisivat siihen omaansa. On hauskaa nähdä kuinka samasta asiasta voidaan nähdä niin erilaisia puolia ja olla niin monta mieltä. Ja mielipiteitä on mahdoton laittaa paremmuusjärjestykseen. Kaikki ovat hyviä ja arvokkaita. Ties mitä ajatuksia herättävät lukijassa. Esimerkkejä löytyy runsaasti näillä sivuilla, tälläkin. 

Kämärä: "... koominen eepos tarjosi traagisen tuokion... nyt astuu kuvaan synti..." Siinäpä se, ote säilyy loppuun saakka ja värikkäät tapahtumat seuraavat toisiaan. Minusta hienosti nappiin kohdalleen Kämärä tämän viinasynnin vakavuuden määrittelee: "..jotka saadaan saman tien anteeksi". Ihan pitäisi Dantesta tarkistaa, että miten siellä, mahtaako olla edes noteerattu. Mutta liika on liikaa siinä niinkuin monessa muussakin. Kun viinankäyttö saavuttaa Fransin mittasuhteet, ollaan raja selvästi ylitetty, etupäässä omaksi turmioksi. Ei siihen todellakaan enää oikein leikinteko mahdu. - Ihan on nappiin myös linkkuveitsi Syöpäri luonnehdittu, Penakaan ei siihen paljon tarvitse, vähän kynää pyöräyttää ja saa sanotuksi niin selkeästi, mikä on miehiään.

Ja entä sitten Langholma Pukkilan silmin: "... ottaa suoriltansa asia edestänsä ja selviltä sarviin, niinkuin ne saapuvat sakaroinensa kouriin". Siinä on aihetta ihailuun ja kateuteen. Kukapa ei sellainen haluaisi olla, jos vain osaisi.

En ensikään allekirjoita jutun loppupuolella esitettyä ajatusta, että 'uljas eepos olisi monta lukua jauhanut paikoillaan'. Tapahtunut on vaikka mitä koomista ja traagista, vaikka parkkikirja ei olekaan niin kovin vilkkaasti täyttynyt. Ulkoiset puitteet muuttuvat kieltämättä jähmeästi ja siitä ehkä syntyy mielikuva, ettei mitään ylipäänsä tapahdu, mutta niinhän ei asia ole, vaan aina uutta ja uutta tulee milloin kenenkin kopasta. Minun mielestäni riemastuttava on Ihantolan toteamus: "Vaikka ei tässä vielä olla lähelläkään Waltarin historiallisten romaanien puuduttavaa tarinointia." Tavallaan pitää minunkin mielestäni paikkansa, mutta itselleni Waltarin vauhti riittää loistavasti. Hyvänen aika! Ettei vain olisi heti tiukasti Kilven kannoilla monikin Waltarin romaani 'Suomen itsenäisyyden ajan parhaan romaanin' arvosta kisattaessa? Nämä on tullut luetuksi: kaikille täydet kolme pistettä. 

Aprikoinnin aihe on tämäkin: Voidaanko Nordevallin (ruotsinkielinen?) parkinosamerkinnästä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdä sivistyksen ohuudesta tai paksuudesta. Voi hyvinkin olla kuten Ihantola arvelee, kirjastomiehen pukinsorkasta kysymys. Aivan pöyristyttävä loppulause: "Kilpi vääristelee!" Vielä 'tutkimustuloksena' esitetty. 'Malli (teoria) on todellisuuden karkea, suorastaan karrikoitu kuva, jossa oleelliset piirteet korostuvat ja epäoleelliset jäävät vaille huomiota.' Siis tutkimustuloksen pitääkin olla raju yksinkertaistus, ymmärtämätön on taipuvainen nimittämään sellaista epärealistiseksi käsitykseksi tai vääristelyksi. - No, meikäläisen on näköjään mahdonta hyväksyä yhtäkään poikkipuolista sanaa Kilvestä. Ja muinoisen 'Pravdan' tyyliä, pelkkä hymistystähän Kämärä ja Ihantola taas eivät missään tapauksessa tavoittele. Se on selvä se.
 

Muutama herkkupala suomeksi ja ruotsiksi 
295 "Odotetaan nyt maksupäivää ensin ja datumia, jolloin laivaosan on oltava pöydässä selvänä rahana ja parkinneljännyksen setelikultana, ja katsellaan sitte vasta ja senjälkeen, minkävartisilla kynätikuilla minun on kuitattava sinun likviidisi, kultapännän kiiltävilläkö vai siimaa hutkivilla!» virkahti Alastalo siis vain kuivankarmeasti Haukisen ylvästelyihin ja huudittomiin isotteluihin, mutta rypisteli samalla silmäkulmiaan, kun ajatteli, mitä peliä tässä oli pidettävä, ettei hullu mennyt merkitsemään järjettömiä ja koko paperi tullut pilkaksi ja ihmisten nauruksi.  306 "Kanske att vi först ser förfallodagen an och datum när skeppsparten skal ligga på bordet i reda pengar och barkfjärndedelen i sedel och gull, innan vi sedan ser efter med vad slags skaft jag skal kvittera din likvid, ett som är förgyllt eller ett som har snärt på ändan!" nöjde sig alltså Alastalo att svara mera torrt på Gäddasens högmodiga och hutlösa vräkighet, men rynkade samtidigt på ögonbrynen, då han undrade hur han skulle se till att inte den idioten gick och skrev någonting vettlöst och gjorde hela dokumentet till narrverk och allmänt åtlöje.
305 Pukkilan heltesi silmäinkynsi hervottomana Langholmasta niinkuin meren rynkä rynnistyksiltänsä kalliorannan siirtymättömään vastatörmään: keinuttele siinä, koska keinuttelet ja minkä keinuttelet, en kaiketi minä tuomiolla sinun isosuuksistasi vastuussa ole enkä jumalan palkoilla sinun asioittesi tähden, niinkuin sinä joskus näytät luulevan olevasi asetettu muitten vahdiksi ja Haukistenkin valvojaksi, ja minunkin silmänpitäjäkseni välistä! huokasi hän ja palasi lannistuneena silminensä ja ajatuksinensa lähempiin ja pöydänviereisiin tapauksiin takaisin.  317 Pukkilas ögonklo släppte maktlöst sitt hak i Langholmarn som havets störtande bringa glider av en strandklippas orubbliga mothåll: sitt där och gunga då så mycket du behagar gunga, jag ska väl inte svara för dina storaktigheter på domens dag och gud har inte lejt mig att sköta dina affärer, som du själv ibland ser ut att tro dig vara ställd att vakta andras och hålla ett öga på Gäddas med, och nångång på mig också! suckade han och lät helt undergivet sina ögon och tankar vända tillbaka till de närmare händelserna kring bordet.
310 ... raittiina knupiltaan kuin kellon viisari taulussa ja selvänä päästään kuin ahvenen poika pranttipaikan syltäsyvissä vedenvilppaissa, ja semmoinen ankerias kirkossakin ja kalanliukas kirkonpenkissä, että saavatkos papit ja pastoritkaan parempaa otetta Adolf Petterin sielunkiduksiin kuin kalamatamit Tukholman rannassakaan Nordevallin riksilantteihin ja äyrikopekkoihin, vaan kieputtaa itsensä suomusporvari saarnastuolinkin edessä manauksen verkonsanan silmuitse vapaille vesille kuin eho autuas pelastunut lahna, ja lunastaa puijaa pelkän kolmen vaivaisen tunnin niskahartauden hinnalla ja partahurskauden maksulla karvaiselle sielulleen aneen pesut ja anteeksiannon pyykit täysviikon täyshuminoista ja seitsenrikisestä seilauksesta! 322 ... och klar i skallen som en abborre i kalla brådddjupet, och en sån ål i kyrkan med och hal som en fisk i sin bänk, att inga präster och pastorer får bättre tag om Adolf Petters själagälar än fiskdammerna i Stockholm får om Nordevalls riksdalrar och kopekören, utan också framför predikstolen slingrar sig den fiskfjällsborgaren genom maskorna i alla förmaningar ut på vidare vatten som en saligt rymmande braxen, och lurar till sig med blotta usla tre timmars ödmjuk fromhet i nacke och skägg en avlatens tvagning och förlåtelsens tvätt av sin lurviga själ för en full veckas fulla festrummel och sjuriggade långseglatser! 
20000521-HS lainaukset ruotsiksi
Mokomakin penska ja viinasieni, joka oli täytynyt laahata tänne vanhan rikkaan nimensä ja mahtavan isävainajansa maineennäön vuoksi, vaikka oli itse tyhjä mies kuin seipääntanko alastomana saralla senjälkeen kuin variksen peljätys on riisuttu sen yltä sätkimästä! (2-295) En sån där valp och brännvinstratt, som man varit tvungen att släpa hit för hans gamla förmögna namns och hans salig far storpampens anseendes skull, fast han själv var barskrapad som en skrämma på åkern efter det man klätt rockflakset av stören! (2-306)
Se juuri on Langholmassa niinkuin noiduttua, ja kiukuttaa syyttömän lähimmäisenkin syntiseksi, että hänen pysyvät kätensä niinkuin ajatuksensakin tekemisissäkin puhtaina, koska hän ei kuljeta niitä ennen rupeamisia ensin taka- ja sontapuolilla ruumistansa ja tarkoituksiansa, vaan ottaa suoriltansa asiat edestänsä ja selviltä sarviin, niinkuin ne saapuvat sakaroinensa kouriin! (2-304) Just precis det är som förgjort med Langholmarn, och det kan reta hans oskyldiga nästa intill syndlighet, att han håller sig ren om händerna och också i sina tankar till och med företagen, därför att han inte rör vid bak- och skitusidfan av sin kropp och sina avsikter, utan tar sig an saker rätt frammifrån som de kommer för honom med hornen till handtag! (2-316)

Asko Korpela 20000519 (20000518) o o AJK kotisivu o AJK kirjasivu