19 Lahdenperän äänetön puheenvuoro 

Mutta kun on näin kauan kuitenkin jo uurastettu ja tunnelma alkaa lopahtaa, tarvitaan hyvät saatesanat Lahdenperän mielen nostattamiseksi. Ja niitähän Alastalon varastosta löytyy ja Härkäniemi on aina valmiina avustamaan. Isännän metsää sopii aidosti kehua ja kun kehutaan isännän metsää samalla kehutaan isäntää. "...humisee havun karvaa niin tihuvalti, että variskin kaartaa virstan kierrot Pukkilan puolille, kun tietää, ettei istumasijaa saa tunkemallakaan latvoissa Lahdenperän puolella aitaa ja variksen pursto puskemallakaan persettä sopimaan mäntyvillojen havukuppiin" (259). Tällainen puhe jo lautamieheenkin puree. Mitä vaikka istumapaikka onkin perin juurin epämukava kahden napamiehen välissä, luirun ja alati sinne tänne sinkoilevan Pukkilan ja hirvittävän leveäharteisen juntturan Härkäniemen välissä. Ole siinä sitten isoa isäntää! Paremmin onnistuisi vähäisemmässä seurassa meriseinällä esimerkiksi Nordbergin vieressä.

Kun on luku omistettu metsänomistajalle niin se pitää sisällään myös metsänomistajan ajatukset. Ja jopa onkin taas uutta ja värikästä, dramaattista, suorastaan traagista tarinaa Lahdenperän mielessä. Mielessä ovat ja mieleen jäävät. Ei tarvitse kertoa kuten Härkäniemi aikaisemmin, sillä kaikki tuntevat Friisi-jutut, muut paitsi tämän kirjoittaja, joka arveli, että on tulossa juttua matkoilta Friisien saarilta Hollannista. Ei, oli mies nimeltä Friisi [saattaa tietysti suku olla peräisin Friisien saariltakin!]. Ja Friisi oli sellainen mies, että tarinaa riitti, riitti vielä kauan sen jälkeenkin, kun mies oli traagisella tavalla pelastanut monia tässä salissa nyt istuvia ja itse vajonnut kevätkylmiin aaltoihin aivan urakkansa viimeisillä metreillä. Kouraisee tottunuttakin lukijaa. Peto oli uimaan, koiranleuka, tempun tekijä, arvonsa tunsi eikä pehtoorien kanssa asioinut. Herroiksi kolme poikaansakin koulutti. 

Näitä mietti Lahdenperä, sai vihdoin kynänvarren sovitetuksi kouraansa eikäpähän tuo nimenkirjoittaminenkaan mikään uusi asia lautamiehelle ollut, niin että Taavetti Taavetinpoika Lahdenperä 'muodostui lautamiehen varman käden kuljetukselta vakuuttavasti paperille'. Mutta sitten tapahtui törönen: parkkiosaksi lirahti 16/1, minkä Pukkilan perhana heti huomasi ja sorvasi jos jonkinlaiseksi vinoiluksi. Kauniista ja virheettömistä muodoista tarkan Alastalon tämä pääsi yllättämään kuin unta häiritsevä kärpänen: ei millään herännyt ajoissa sitä nitistämään. Mitenkäs tästä nyt selvitään? Ei voida parkkikirjaan tällaista jättää, eikä passaisi korjailemaankaan mennä, ettei voitaisi sanoa, että jäljestäpäin on muutettu. Tiukalle otti, mutta kuitenkin pokkansa säilytti Alastalo ja lopuksi neuvoi Lahdenperää: "Koetas sinä omakätisesti ja muiden tässä todistaessa, Pukkilankin, joka katselee, vetää uusi tanko 1:n siffran alle ja tämän tangon alapuolille toinen varmempi kerta 16-numeroinen luku, niin lukevat ja ymmärtävät kukaties merimieshuonekonttorissa sinun ylimmän kirjoituksen vain käsiala-korennukseksi ja krummeluuriksi, elleivät luule sitä sinun kirjoituksessasi leiviskän ja lispundin merkiksi ja naura, että lautamies on jo arvellut ajatuksissaan olevansa retarina provianssimaksujen kannoilla ja läskileivisköjen kuittauksilla." Tähän lauseeseen Alastalo sai vimmansa puretuksi ja kun vielä varmuuden vuoksi vahvistettiin kirjaimilla 'yksi-kuudettatoistaosaa' niin eikö tuo mene.

Kaikkeen oli Alastalo varautunut, mutta ei tällaiseen. Jos olisi tullut ajatelleeksi, olisi helposti voinut tällaisten tapausten varalta kirjoitta useita kappaleita parkkikirjan tekstejä - eipä tuo pitkä olisi ollut kirjoitettavaksi vielä tässäkin - ja sitten miehissä olisi revitty vikakappale ja uusi uudestaan allekirjoitettu. Vaikka olisihan siinä aikaa tuhraantunut ja olisiko se edes näiltä jämeriltä onnistunut. Minkä kirjoitin, sen kirjoitin! Eikä näiden isäntien nimikirjoituksia tukkukaupalla heru.

Muu ei tämänkertaisessa lehtijutussa pänni kuin se, että jatkuvasti potkivat sankariani Alastaloa kuin vierasta sikaa. Kehtaavat vielä odottaa viimeistä tuomiota ennen kirjan loppua! Kun lukevat ensimmäistä kertaa, eivät sitä tiedä. En minäkään muista, vaikka olen aikaisemmin lukenut. Melkein kuitenkin uskallan ennustaa, että K ja I lopulta joutuvat vaikka mutisten myöntämään, että Alastalo on sankari eikä roisto. Pian nähdään.

Sen sijaan erityisen lämpimästi suhtaudun siihen, että Vesa Nuolioja saa heiltä hyvin ansaitut kiitokset jatkuvista mainioista oivalluksistaan. Tällä kertaa oli tämä kylähulluus, aikaisemmin on ollut Iso-Masa ja Alastalo, nurkanvaltaajat, Härkäniemi pelinrakentajana ... Vesalla on tarkka silmä ja hän osaa nousta ylös lattian tasolta, niinkuin kyllä melkein joka kerta myös K ja/tai I. Eipä olisi pahitteeksi, vaikka olisi Vesan sivutkin mainittu ja linkattu. 

Tämä oli mukava asia, että Kämärä noteeraa Friisin tragedian ja osaa antaa siihen vielä hienon lisän puhuessaan Aristoteleen hybriksestä, kuinka sitä aina seuraa rangaistus ja tässä niin perin juurin kouraisevan kova: Friisi sortuu vahvimmassa lajissaan muiden elämää pelastaessaan. Mahtoiko olla Kilpi perillä Aristoteleen näkemyksestä vai ihanko vaistonvaraisesti rakensi klassisten oppien mukaisen asetelman? Voisi hyvin kuvitella, että perilläkin oli. Siihen aikaan klassinen kulttuuri oli huudossa. Minunkin kansakoulunopettajani sijaisena toiminut opettaja-isä Heikki Arpiainen lateli ulkomuistista pitkät pätkät Homerosta kreikaksi joskus ehkä 1947, helmiä sioille tai sanoisiko kuitenkin - porsaille. Muistuupa mieleen, että on minullakin Aristoteleen runousoppi luokkatoverini lahjoittamana, mutta lukematta on toistaiseksi jäänyt. 

Hienosti on käsitelty myös tämän luvun päähenkilö, metsänomistaja ja lautamies Lahdenperä. Siinä on ihmisen raadollisuus saanut kuvauksensa: turhamaisuus, sivistyksen pinnallisuus, itsekseen jupisemaan tyytyminen... Kämärä vielä säestää heittämällä perään suomalaisen itsemurhaajan profiilin ja vieläkin raadollisempaa: "lähinnä ne pohtivat sitä kehtaako käydä ottamassa lisää totia." ...ja entäs Pena: Lahdenperän otsan mataluus ei jää keneltäkään huomaamatta! - "Millaisia huikaisevia näköaloja salin hiljaisuus kätkeekään!" - Kämärän loistava yhteenveto.