18 Mitenkäs nämä murtoluvut... 

Krooklan nenänkärjestä tipahtaa kirkas rommiveden helmi parkkipapereille, Härkäniemi aprikoi Athanasiusta ja puoli parkkilaivasta tulee merkityksi, 235. Av Kråksens nästipp droppar en klar romvattenspärla på barkdokumentet, Härkäniemi begrundar Athanasius, och halva barkskeppet blir tecknad, 243.
Tämän luvun tärkein anti on hyvin henkilökohtainen, täysin yllättävä, odottamaton. Varmaan vähäinen yleisesti ottaen, mutta itselleni mieluisa. Olen nimittäin jo useamman luvun ajan puoliksi alitajuisesti, sanoiksi missään vaiheessa pukematta pohtinut, että miksi oikeastaan parkkiosien merkitseminen tapahtuu nimenomaan kaavan [1/2, 1/4,] 1/8, 1/16,1/32, ... mukaan. Härkäniemi antaa tähän ongelmaan vastauksen sitä itsekään nimenomaisesti niiksi oikeiksi sanoiksi pukematta ja asian varsinaiseen ytimeen puuttumatta pohtiessaan omaa erikoista merkintätapaansa "kahdeksasosa jakamattomasta parkkialuksesta" (245-6). Hän pohtii sitä mahdollisuutta, että laiva olisi ikäänkuin kolmesta yhdenvertaisesta osasta: 'keula, ahteri ja partaat'. Kun tarkoitus on saada aikaan [lastin] jako mahdollisimman samanarvoisiin osiin, herää kysymys: Miten tällä systeemillä rajat määriteltäisiin? Toisin on asia, jos lähdetään siitä, että laivassa on kölin suhteen symmetrisesti kaksi puolta, jotka on vielä pyrittävä lastaamaankin symmetrisesti, että tasapaino säilyy. Silloin on laivassa kaksi hyvin tarkasti samankokoista ja samanarvoista puolikasta. Sen jälkeen jako jatkuu luontevasti: puolet puolikkaasta eli neljännes jne. Tämäntapaisella ajatuksenjuoksulla Härkäniemi sitten ynnäsikin tähän saakka merkityt osat yhteen ja sai oikean lopputuloksen: puolet on parkista merkitty.
"...että Langholman ja Alastalon kaksi kahdeksannesta olivat selvä parkinneljännes yhteensä, ja kun siihen yhdisti hänen oman kahdeksanneksensa niin puuttui täydestä laivan puolikkaasta enää ainoastaan yksi kahdeksanneksen lohko, minkä vajan taas täsmillensä täyttivät se puolikas kahdeksanneksesta, jonka Pukkila oli kuudettatoista-osallansa merkinnyt ja ne kaksi kuudettatoista osan puolikasta, jotka vielä olivat pipanoina ja osapiloina kirjoitetut 1/32 osina paperille."
Näin konstikkaasti, mutta virheettömästi luisti Härkäniemen matematiikka. Eikö tuolla kurilla navigoinnissa tarvittavat auringonkulmien logaritmitkin olisi menneet? - Oikein omiakin älynystyröitä syyhyttää tämä sijainninmäärittämisoppi. Nykyäänhän sijainti tarjotaan, oliko 10 metrin tarkkuudella, satelliittipaikannuksena suoraan kännykkään. 

Laiva ositettiin siis tasaluvuin. Voitaisiin ajatella, että olisikin kehittynyt tapa, että koko ajan lasketaan vain 1/32 osia [tai 1/64 osia...]. Siis Langholma, Alastalo ja Härkäniemi kukin 4 eli yhteensä 12, sitten Pukkila 2 (= 14) ja Karjamaa ja Krookla kumpikin 1 eli yhteensä 16 eli puolet jaossa olevista 1/32 osista. Sitten kun laivan kokonaiskustannukset ovat tiedossa, summa voi hyvinkin olla 'epätasainen' luku, mutta se joudutaan jakamaan luvulla 32 ja sen jälkeen kirjoittelemaan kuitit isännille. Osakekauppaa käydään nykyään niin, että osakkeet myydään yksin kappalein. Jos minä päätän ostaa 10 000 markalla osakkeita, en siinä välttämättä onnistu, vaan saan rahasta takaisin tai joudun pulittamaan pikkuisen lisää. Rahasto-osuuksia sen sijaan myydään niin päin, että pannaan osuuksien perään tarvittavat desimaalit, niin että ostoksen hinnaksi tulee tasan 10 000 mk.

Paitsi että Härkäniemi tässä luvussa esiintyy mainiona matematiikan opettajana, hän myös passaa täydeltä laidalta 'päämiehelleen' Alastalolle, joka piikittelee kärpäsenkakan kokoisista osuuksista Krooklalle ja Karjamaalle. Nyt on varmistettava, että parkki tulee täyteen merkityksi. Tällä pelillä se ei ehkä tulisikaan. Sen vuoksi jo osansa merkinneiden huolen ymmärtää. Nooh, kyllä kai me voimme luottaa, että parkki lopulta luotsataan vesille kokonaisena. Olisi se aika pannukakku jos hienosti vedetty näytelmä lätsähtäisi murusia vaille 'jakamattomaksi parkkialukseksi'.
 
Kommentteja, keskustelua ...
Ihantola: ...Alastalo..ahdistunut pedantti... on kyllä minun mielestäni kovin pahasti liioiteltua puhetta samoin Kämärän tölväisyt Alastalon suhteen... väkivaltainen...ahne. Ei mallaa minun silmissäni.  Kuitenkin kiva juttu, että on pohdittu varsinaissuomalaisuutta Paavoineen ja Hietasineen ja koko tätä heimonäkökulmaa. Ei nyt kukaan sattuisi tietämään sopivaa Suomen heimojen luonnehdintaa. Laitettaisiin sivuille kaikkien luettavaksi. Salla-tytär tekee asiasta mielestäni varsin osuvat huomionsa vetäen tarkasteluun lisää väkeä ja savolaiset sekä päätyen siihen, että Kilven lurituksen lopputulos on kuitenkin tarkkaa ja täsmällistä kuvausta.
K ja I (samoin Salla) valittelevat Kilven otteen herpaantumista. Itse käytän tässä niinkuin pyrin tarkoituksella käyttämään muutenkin hyvin karkeata asteikkoa, enkä huomaa mitään. En myöskään arvaa suhtautua yhtä ankarasti kuin nämä muut vielä mukana olevat tähän Alastalon ja Härkäniemen papatukseen Karjamaan ja Krooklan pienistä parkinosista. Olen sen sijaan taipuvainen ymmärtämään sen aitona huolena ison asian lopullisesta onnistumisesta: etteivät nyt vain ottaisi muut esimerkkiä näistä kahdesta. No niin, näinhän Vesa Nuoliojakin asian oikeastaan näki todetessaan sen kuuluvan Härkäniemen pelinrakentajan taktiikkaan. Niin, oliko tietoista pelinrakentajan taktiikkaa vai oliko jotakin luontaista. Salla kun epäilee, etteivät  Härkäniemen puuhat lopulta ole niin laskelmallisia.
Muutama herkkupala suomeksi ja ruotsiksi 
248-9 Näkee hiirenkin jäljet lumessa, kun tarkkaan katsoo! tunnusti hän ja väänsi niskaa niin paljon, että ensin näki vasemmilta vieressänsä Karjamaan sohvan päässä ja senjälkeen oikeoilta sivuiltansa Krooklan uunin nurkassa: »miehen kokoisia te sentään kumpikin olette, ettekä mitään peipposen-västäräkkejä, vaikka jäljistä ja pirauksista voisi päätellä vaikka kärpäsiä kävelleen parkkikirjalla sillä aikaa, kun te olette osanne kirjoittaneet!»  257 "Visserligen syns ju också musspår i snön när man ser noga efter! erkände han och vred på nacken tillräckligt för att kunna se först till vänster om sig Karjamaa i hans soffhörn och sedan högeröver Kråks i kakelugnsvrån: "Karastora ärn ni båda två i alla fall, och inga sparvfinkar, fast man kunde tro av spåren och skvättarna att det hade traskat flugor på barkbrevet medan ni höll på och skrev dit era andelar!"
250. "... ja ottava törnit ja atlantin tyrmäykset sen läjämmällä potkolla vastaan kuin mitä Atlannin niitunalatkin ovat Pohjanmeren aitatahtoimia laveammat, ja puskijalla siellä selkälääniä ja niskamanttaalia rutommasti rynkäpäiden kyömysyöksyyn reilingin lankun roiskuville torjutörmille." 259 "... och ta emot Atlantens törnar och kast med lika mycket präktigare stuns som Atlantens vattenängar är vidare än Nordsjöns backgärden och där storsjön har ryggbredd och nackvidd till häftigare stört med dunderkammar mot relingsplankornas stänkande värn.
20000507-HS lainaus ruotsiksi
Varsanpotkun, kihelmöivän varsanpotkun olisi vissisti laukaissut takakaviosta siihen sääreen, joka varsanpotkun ansaitsi, jos sen huomaamatta ja viattomuuden vahingolta olisi saattanut tehdä. (2-238) ..en hästspark, en svidande hästspark var vad han heltvisst hade lämpat av sina bakhovar på den skank som förtjänade hästsparken, ifall att det oförmärkt och av ett oskuldsfullt misstag hade gått för sig.. (2-246)

Asko Korpela 20000504 (20000504) o o AJK kotisivu o AJK kirjasivu