| Pukkila tulee sittenkin nyt käsketyksi lähinnä
Karjamaan jälkeen ja ennen Härkänientä ja Krooklaa
kirjoittamaan nimensä parkkikirjaan, 216 |
Pukkila blir trots allt kallad närmast efter Karjamaa
och före Härkäniemi och Kråks att skriva sitt namn
på barkavtalet, 223 |
|
|
Tässä
luvussa Alastalo nielee kylmästi karvoinen luineen päivineen
kaikki Pukkilaa kohtaan tuntemansa vihanmöröt ja veistää
Pukkilan itsetuntoa hyväilevän lauseen toisensa perään
niin ettei tämän tarvitse vähääkään
kyräillen parkkiosaansa merkitä.
-
"Nielen itseni ja käsken perhanan ensimmäisenä pöytään
ja parkkipaperien viereen, niin sillä hänestä pääsee
ja karvainen katin sylkevä on silitetty kehrääväksi
kissanseläksi!" (2-216)
-
»Sinä kaiketi nyt olet vuorossa ja ensimmäinen tropissa
pöydän viereen ja nimiriitinkeihin, niinkuin lukkari jouluvirteen
ja kirpun leikku prissen pälsyistä prinsessan sänkyyn!»
(2-218)
-
»Muita käsketään, mutta Pukkilaa pyydetään!»
(2-219)
-
»Sinä lähdet kirjoittamaan nyt, niin muutkin uskaltavat
jälestä eivätkä kursaile sillä aikaa kun paremmat
istuvat ja räätit jäähtyvät pöydällä!»
puheli hän nyt jo täytenä Alastalona ja kävellä
keinutteli kaikkine leivisköineen pöydän vieriltä sohvaa
kohden ja Pukkilaa päin taputellakseen kehoitusta ja rohkaisun tuttavallisuutta
olkapäihinkin ja selkähartioihin, koska sieltä oli parempi
vara ryhän taitse osoittaa Härkäniemellekin se pieni silmän
ummistus ja vasemman luoman hieno läpytys. (2-219)
-
»Kävele sinä, niin paperi tulee kirjoitetuksi ja neljäs
kulmakivi nurkan alle, neljäs sanon, sillä neljä on tasaparinen
luku ja neljä käpälää kehäkin tarvitsee allensa,
ennenkuin salvos seisoo jaloillansa!» (2-219)
-
»Kun sinä olet neljäs Eenokin ja meidän muiden mukana,
niin paalupuut ovat pystyssä ja papukaveja reisillänsä saralla!»
(2-220)
-
...ja totisesti oli Alastalollakin tällä erällä täysi
työ itsensä kanssa pysyäkseen vöissä ja vanteissa
sen ajan, kun oli tässä puheltava turhia ja jaariteltava kulmakivistä
ja peruspaaluista Pukkilaa kehoitellessa ja hartialuihin taputellessa
(2-220)
Nyt oli Pukkilan vuoro menuetissa ja teeriharpassa. Oikeastaan hän
kyllä haisti, että jää ei ollut niin vahva kuin miltä
kuori oli näyttänytkään, ja että Alastalon ystävällisyydessä
oli takaportteja, joita oli viisainta olla raoittamatta ja tarpeettomasti
ajatuksillansa karsinoihin kurkistelematta, mutta toisaalta: mihinkäs
astuu ihminen vetelältä mättään hyllyvältä
suossa, ellei sille jään kalteelle, joka kuitenkin on kovana
tarjolla vieressä, ja joka kukaties sittenkin kannattaa miehen, kun
varohiljaa hiivaa askeleensa ja kevittää itseänsä tarpeeksi
anturoillansa? Ei surmiksensa hän saanut salia nykytäpärissä
jättää, vaikka tapaturmaisesti äsken oli semmoisia
ajatellutkin: sitä ja semmoista äkkipäätä ja mielen
jyrkkää olisi jälestä käsin ja järkiinsä
tullen katunut koko elämänsä ajan ja raadellut sydämensä
verilihalle joka kerta, kun heidän parkkiansa olisi täytynyt
katsella ja silminensä nähdä! (2-220)
Tässä menivät asiat selvästi ihmisten edellä.
Ja mitä tässä ihmistenkään välille ylenmäärin
korkeata aitaa rakentamaan. Vaikka on Pukkila 'jokapaikan känkkäränkkä'
ei hän sitä edes tarkoita olla ja ymmärtää jatkuvasti
katua kielensä lipsahduksia ja 'aisan yli potkivia orivarsoja' ja
ehdottomasti haluaa osallistua muiden rientoihin. Oikein kauhukuvaksi näkee
sen mahdollisuuden, että joutuisi sängyssään kuuntelemaan
parkin vesillelaskumetakan, seinään päin pitäisi kääntyä
ja kuitenkin kuuluisivat kanuunan laukaukset. Ei, tällaista osaa ei
Pukkilan itsekään halua! Mukana ollaan ja miksi ei oltaisi, eihän
tämä mikään huono ja turmioon tuomittu pisnes ole,
vaan päin vastoin: parkki on sampo, joka jauhaa kultaa omistajilleen.
Että kehtaakin Alastalo vinoilla neljästä tai viidestä
neljänneksestä, kyllä kuudestoistaosa saa riittää,
vaikka nimi onkin neljäntenä listalla, siis kuitenkin ennen Härkäniemeä
ja Lahdenperää muista puhumattakaan. Pukkila on ja pysyy nokkamiesten
kastissa.
- "Meidän Evaldin saat kyllä minun puolestani perämieheksi
parkkiisi, niin ei tarvitse sitä asiaa ajatella!" (2-226)
- "Parkki, sanon, pahus, sanon, ja sen olen aina sanonut, parkki meidän
on rakennettava pitäjään!" (2-226-7)
- "Mutta muistakin: riitinkeissä on vika! Jalkaa soukempi, jumaliste,
ja kaksi jalkaa pitempi, niin laiva on kaunis kuin aluksen mieli ja liukas
kuin kieli käärmeen suussa!" (2-227) |
|
|
|
| Kommentteja, keskustelua
... |
|
|
| Taas kävi vanhanaikaisesti. Ymmäsin vitsin vasta pari viikkoa
sen jälkeen kun se kerrottiin. Viimeksi moitiskelin Kämärää
ja Ihantolaa siitä että pitävät taiteilija Myllymäen
piirroksia omana tietonaan. Pidin nimittäin selvänä, että
Myllymäki on lukija, joka osallistuu piirroksillaan lukutalkoisiin.
Mutta sehän on tämä mainio Pena, tuttu jo vuosien takaa
Origon kuvittajana. Heh, heh! |
|
| Veljeksille taas kutakuinkin täysi kymppi palstasta - ja tietysti
myös Penalle, Myllymäelle siis. Ennustan, että näin
tulee myös jatkumaan. Homma on opittu ja hallitaan. Harmi, että
lukijat näyttävät luopuneen! Hesarin ylivoimasesti paras
osasto on yleisönosasto. Voisi odottaa, että tässäkin
yleisö voittaisi pääkirjoittajat. Ja niinhän se alkuun
kävikin. Eivätkö ottaisi loppukiriä? Tämän
lukija: hys, muista viestillä Ihantolan ja Kämärän
kautta lukutalkoolaisia! Me muut odotamme näkemyksiäsi. |
|
Jotenkin juoni on kiertynyt Pukkilan ja Alastalon kaksinkamppailuksi
ja välimiestuomari Härkäniemi ja ylituomari Langholma jääneet
taka-alalle. Veikkaan, että he vieläkin antavat panoksensa, kun
sentään parisataa sivua on jäljellä. Nyt on kuitenkin
Pukkilan ja Alastalon vuoro. Ja niin kai siinä käy, että
me itse kukin joudumme määrittelemään kantamme heihin.
Kämärä ja Ihantola ovat ehkä jo nimimerkkejään
valitessaan valinnet myös puolensa ja tarkoituksella vastakkain ihan
niinkuin pitääkin. Nyt Kämärä suosikkinsa tapaan
ärhentelee 'päämiehensä' Pukkilan lällärimäisestä
äkkikäännöksestä ja pelkää, että
meni jännite koko hommasta. Ennen pitkää nähdään.
Muistelen kuitenkin jostakin lähteestä lukeneeni, että huippu
on toiseksi viimeisessä luvussa ihan ennenvanhaisten aihekirjoitusohjeiden
mukaan. Tässä kuitenkin Ihantolakin alkaa epäillä,
että miten loppuun selvitään. Muuten tässä Pukkila-Alastalo
kysymyksessä kaikki mitä Ihantola sanoo, voisi olla minunkin
sanomaani.
- 'Ilman Alastalon toimeliaisuutta Kustavissa olisi eletty silakalla'
- '.. onko Alastalon toiminnassa jotain eettisesti kyseenalaista?'
- 'En kyllä ole huomannut Alastalon ajatuskuluissa mitään
vilpillistä.'
Kämäräkin myöntää, ettei 'järkevä
taloudenpito rikos ole'. Itse olen täysin Alastalo-fani, vatsaa myöten,
valitettavasti. |
|
Mutta loppujen lopuksi tämän viikon - kun ei olisi koko kirjan
- paras sana tulee Langholman suusta. Ilman päivän palstaa olisi
jäänyt huomaamatta:
Mutta mitäs me menneitä pengomme ja mennäminuuttisia!
Mies on aina viisas, kun vaihtaa anturattomiksi tallatut kenkärajat
vereksiin varsisaappaisiin ja viskaa varhemman tyhmyytensä myöhemmässä
sanassansa tunkiolle! (2-231)
Nimitettäköön miksi tuuliviiriksi hyvänsä, niin
tämä kelpaa vaikka motoksi minulle. Parhain päin selitettynä
kysymys onkin siitä, että aina on oltava valmis oppimaan uutta
ja myöntämään omat erehdyksensä. - Kerran olen
eronnut puolueestakin, kun aina vetosivat johdonmukaiseen linjaansa. Liberaalien
säännöissä ei saisi olla kuin yksi pykälä:
"Ole vapaamielinen!" |
|
| Tämä Vesa Nuoliojan välähdys nurkanvaltaajista
on todellinen makupala. Epäilen, että tämäntapaisia
on monen muunkin otsaluun takana. Toisivat vain esiin meidän muidenkin
iloksi! Kaunis kevätsää ja puutarhapuuhat taitavat verottaa
kynänkäyttöä. Tietääkseni Vesakin on innokas
puutarhamies, mutta silti panee ajatuksiaan paperille. Tiedän yhden
toisenkin, jonka Alastalo-harrastusta puutarha verottaa - tytär on
juuri hankkinut siirtolapuutarhapalstan. |
|
|
|
| Muutama
herkkupala suomeksi ja ruotsiksi |
| 230 Hyvätuuli ja mielenjänteiden ilmeinen vapahtuminen varhemmilta
pingottumisiltaan oli siis nyt yleinen salissa Alastalon valtoimen naurukerran
ja löysäpartaisen jutunpidon jäljiltä sekä... |
238 En godlynthet och en uppenbar avslakning i själasenorna efter
anspänningen nyss rådde alltså nu allmänt i salen
efter Alastalos lössäppta omgång av skratt och småsnack
samt även ... |
| 231.. ja nauramisen puolesta kesken Härkäniemen uljaat äskeiset
polskat permannolla ja miehuulliset tepastelut totivesikannu polttamassa
kuumanviholaisena kouran pohjissa. |
238 ... och ännu inte färdigskrattat minne Härkäniemis
tappra polkasteg över golvet och manligt oberörda trippande med
toddyvattenkannans helvetesbränna i nävarna. |
| 231 Langholmakin keinutuolilla piti sopivana pienen naurahtamisen,
ja Ristikylän tuomarivainaan vanha piippu suoritti hänen kuljetuksellaan
aika avoimen ja vakaan ebenholtsivartensa veroisen kaariliikkeen, kun se
nyt siirrettiin suulta, ja ... |
239 Även Langholmarn i gungstolen fann det passande att småskratta,
och salig salig Korsnäsdomarns gamla pipa beskrev förd av hans
hand en rätt vidlyftig och allvarsam båge i rang med sitt ebenholtsskaft
då den nu flyttades ut ur hans mun och ... |
| 232 "Missäs pukki, ellei kallion törmällä päkisemässä,
kun luodon rantaa soudetaan, ja missäs Pukkila, ellei ylimpänä
kanttorina peräpakalla, kun pitäjän pisin köli laulaa
läksiäisiänsä suopatulla varvipetillä!" naurahteli
Alastalo Langholman myötäpuheisiin... |
240 "Var ska bocken stå, om inte bräkandes på bergsklacken,
när man kommer roende längs holmen, och var någonstans
Pukkila, om inte som överstta kantor på akterskeppet, när
längsta kölen i socknen sjunger adjö på sin såpade
stapelbädd!" småskrattade Alastalo Langholmarn i följe... |
|
|
| 20000430-HS
lainaukset ruotsiksi |
|
|
| Parkki, sanon, pahus, sanon, ja sen olen aina sanonut, parkki meidän
on rakennettava pitäjään! (2-226-7) |
"Bark ja, säger jag, anamma, säger jag, och det är vad
jag alltid har sagt, en bark är vad vi borde bygga i våran socken!"
(2-234) |
| Mutta mitäs me menneitä pengomme ja mennäminuuttisia!
Mies on aina viisas, kun vaihtaa anturattomiksi tallatut kenkärajat
vereksiin varsisaappaisiin ja viskaa varhemman tyhmyytensä myöhemmässä
sanassansa tunkiolle! (2-231) |
Men vi ska väl inte rota i gammalt och bry oss om den snön
som föll i förra minuten! Den karln är alltid klok som byter
ut sina uttrampade kängvrak mot nya skaftstövlar och slänger
sin gamla dumhet på sophögen med senare ord!" (2-239) |
|
|