17 Alastalo nielee ja Pukkila jää koukkuun 

Pukkila tulee sittenkin nyt käsketyksi lähinnä Karjamaan jälkeen ja ennen Härkänientä ja Krooklaa kirjoittamaan nimensä parkkikirjaan, 216 Pukkila blir trots allt kallad närmast efter Karjamaa och före Härkäniemi och Kråks att skriva sitt namn på barkavtalet, 223
Tässä luvussa Alastalo nielee kylmästi karvoinen luineen päivineen kaikki Pukkilaa kohtaan tuntemansa vihanmöröt ja veistää Pukkilan itsetuntoa hyväilevän lauseen toisensa perään niin ettei tämän tarvitse vähääkään kyräillen parkkiosaansa merkitä. 
  • "Nielen itseni ja käsken perhanan ensimmäisenä pöytään ja parkkipaperien viereen, niin sillä hänestä pääsee ja karvainen katin sylkevä on silitetty kehrääväksi kissanseläksi!" (2-216)
  • »Sinä kaiketi nyt olet vuorossa ja ensimmäinen tropissa pöydän viereen ja nimiriitinkeihin, niinkuin lukkari jouluvirteen ja kirpun leikku prissen pälsyistä prinsessan sänkyyn!»  (2-218)
  • »Muita käsketään, mutta Pukkilaa pyydetään!» (2-219)
  • »Sinä lähdet kirjoittamaan nyt, niin muutkin uskaltavat jälestä eivätkä kursaile sillä aikaa kun paremmat istuvat ja räätit jäähtyvät pöydällä!» puheli hän nyt jo täytenä Alastalona ja kävellä keinutteli kaikkine leivisköineen pöydän vieriltä sohvaa kohden ja Pukkilaa päin taputellakseen kehoitusta ja rohkaisun tuttavallisuutta olkapäihinkin ja selkähartioihin, koska sieltä oli parempi vara ryhän taitse osoittaa Härkäniemellekin se pieni silmän ummistus ja vasemman luoman hieno läpytys. (2-219) 
  • »Kävele sinä, niin paperi tulee kirjoitetuksi ja neljäs kulmakivi nurkan alle, neljäs sanon, sillä neljä on tasaparinen luku ja neljä käpälää kehäkin tarvitsee allensa, ennenkuin salvos seisoo jaloillansa!» (2-219)
  • »Kun sinä olet neljäs Eenokin ja meidän muiden mukana, niin paalupuut ovat pystyssä ja papukaveja reisillänsä saralla!» (2-220)
  • ...ja totisesti oli Alastalollakin tällä erällä täysi työ itsensä kanssa pysyäkseen vöissä ja vanteissa sen ajan, kun oli tässä puheltava turhia ja jaariteltava kulmakivistä ja peruspaaluista Pukkilaa kehoitellessa ja hartialuihin taputellessa  (2-220) 

  •  

     

    Nyt oli Pukkilan vuoro menuetissa ja teeriharpassa. Oikeastaan hän kyllä haisti, että jää ei ollut niin vahva kuin miltä kuori oli näyttänytkään, ja että Alastalon ystävällisyydessä oli takaportteja, joita oli viisainta olla raoittamatta ja tarpeettomasti ajatuksillansa karsinoihin kurkistelematta, mutta toisaalta: mihinkäs astuu ihminen vetelältä mättään hyllyvältä suossa, ellei sille jään kalteelle, joka kuitenkin on kovana tarjolla vieressä, ja joka kukaties sittenkin kannattaa miehen, kun varohiljaa hiivaa askeleensa ja kevittää itseänsä tarpeeksi anturoillansa? Ei surmiksensa hän saanut salia nykytäpärissä jättää, vaikka tapaturmaisesti äsken oli semmoisia ajatellutkin: sitä ja semmoista äkkipäätä ja mielen jyrkkää olisi jälestä käsin ja järkiinsä tullen katunut koko elämänsä ajan ja raadellut sydämensä verilihalle joka kerta, kun heidän parkkiansa olisi täytynyt katsella ja silminensä nähdä! (2-220) 

Tässä menivät asiat selvästi ihmisten edellä. Ja mitä tässä ihmistenkään välille ylenmäärin korkeata aitaa rakentamaan. Vaikka on Pukkila 'jokapaikan känkkäränkkä' ei hän sitä edes tarkoita olla ja ymmärtää jatkuvasti katua kielensä lipsahduksia ja 'aisan yli potkivia orivarsoja' ja ehdottomasti haluaa osallistua muiden rientoihin. Oikein kauhukuvaksi näkee sen mahdollisuuden, että joutuisi sängyssään kuuntelemaan parkin vesillelaskumetakan, seinään päin pitäisi kääntyä ja kuitenkin kuuluisivat kanuunan laukaukset. Ei, tällaista osaa ei Pukkilan itsekään halua! Mukana ollaan ja miksi ei oltaisi, eihän tämä mikään huono ja turmioon tuomittu pisnes ole, vaan päin vastoin: parkki on sampo, joka jauhaa kultaa omistajilleen. Että kehtaakin Alastalo vinoilla neljästä tai viidestä neljänneksestä, kyllä kuudestoistaosa saa riittää, vaikka nimi onkin neljäntenä listalla, siis kuitenkin ennen Härkäniemeä ja Lahdenperää muista puhumattakaan. Pukkila on ja pysyy nokkamiesten kastissa. 
- "Meidän Evaldin saat kyllä minun puolestani perämieheksi parkkiisi, niin ei tarvitse sitä asiaa ajatella!" (2-226) 
- "Parkki, sanon, pahus, sanon, ja sen olen aina sanonut, parkki meidän on rakennettava pitäjään!" (2-226-7) 
- "Mutta muistakin: riitinkeissä on vika! Jalkaa soukempi, jumaliste, ja kaksi jalkaa pitempi, niin laiva on kaunis kuin aluksen mieli ja liukas kuin kieli käärmeen suussa!" (2-227)
Kommentteja, keskustelua ...
Taas kävi vanhanaikaisesti. Ymmäsin vitsin vasta pari viikkoa sen jälkeen kun se kerrottiin. Viimeksi moitiskelin Kämärää ja Ihantolaa siitä että pitävät taiteilija Myllymäen piirroksia omana tietonaan. Pidin nimittäin selvänä, että Myllymäki on lukija, joka osallistuu piirroksillaan lukutalkoisiin. Mutta sehän on tämä mainio Pena, tuttu jo vuosien takaa Origon kuvittajana. Heh, heh! 
Veljeksille taas kutakuinkin täysi kymppi palstasta - ja tietysti myös Penalle, Myllymäelle siis. Ennustan, että näin tulee myös jatkumaan. Homma on opittu ja hallitaan. Harmi, että lukijat näyttävät luopuneen! Hesarin ylivoimasesti paras osasto on yleisönosasto. Voisi odottaa, että tässäkin yleisö voittaisi pääkirjoittajat. Ja niinhän se alkuun kävikin. Eivätkö ottaisi loppukiriä? Tämän lukija: hys, muista viestillä Ihantolan ja Kämärän kautta lukutalkoolaisia! Me muut odotamme näkemyksiäsi. 
Jotenkin juoni on kiertynyt Pukkilan ja Alastalon kaksinkamppailuksi ja välimiestuomari Härkäniemi ja ylituomari Langholma jääneet taka-alalle. Veikkaan, että he vieläkin antavat panoksensa, kun sentään parisataa sivua on jäljellä. Nyt on kuitenkin Pukkilan ja Alastalon vuoro. Ja niin kai siinä käy, että me itse kukin joudumme määrittelemään kantamme heihin. Kämärä ja Ihantola ovat ehkä jo nimimerkkejään valitessaan valinnet myös puolensa ja tarkoituksella vastakkain ihan niinkuin pitääkin. Nyt Kämärä suosikkinsa tapaan ärhentelee 'päämiehensä' Pukkilan lällärimäisestä äkkikäännöksestä ja pelkää, että meni jännite koko hommasta. Ennen pitkää nähdään. Muistelen kuitenkin jostakin lähteestä lukeneeni, että huippu on toiseksi viimeisessä luvussa ihan ennenvanhaisten aihekirjoitusohjeiden mukaan. Tässä kuitenkin Ihantolakin alkaa epäillä, että miten loppuun selvitään. Muuten tässä Pukkila-Alastalo kysymyksessä kaikki mitä Ihantola sanoo, voisi olla minunkin sanomaani. 
- 'Ilman Alastalon toimeliaisuutta Kustavissa olisi eletty silakalla'
- '.. onko Alastalon toiminnassa jotain eettisesti kyseenalaista?' 
- 'En kyllä ole huomannut Alastalon ajatuskuluissa mitään vilpillistä.' 
Kämäräkin myöntää, ettei 'järkevä taloudenpito rikos ole'. Itse olen täysin Alastalo-fani, vatsaa myöten, valitettavasti. 
Mutta loppujen lopuksi tämän viikon - kun ei olisi koko kirjan - paras sana tulee Langholman suusta. Ilman päivän palstaa olisi jäänyt huomaamatta: 
Mutta mitäs me menneitä pengomme ja mennäminuuttisia!  Mies on aina viisas, kun vaihtaa anturattomiksi tallatut kenkärajat vereksiin varsisaappaisiin ja viskaa varhemman tyhmyytensä myöhemmässä sanassansa tunkiolle! (2-231) 
Nimitettäköön miksi tuuliviiriksi hyvänsä, niin tämä kelpaa vaikka motoksi minulle. Parhain päin selitettynä kysymys onkin siitä, että aina on oltava valmis oppimaan uutta ja myöntämään omat erehdyksensä. - Kerran olen eronnut puolueestakin, kun aina vetosivat johdonmukaiseen linjaansa. Liberaalien säännöissä ei saisi olla kuin yksi pykälä: "Ole vapaamielinen!"
Tämä Vesa Nuoliojan välähdys nurkanvaltaajista on todellinen makupala. Epäilen, että tämäntapaisia on monen muunkin otsaluun takana. Toisivat vain esiin meidän muidenkin iloksi! Kaunis kevätsää ja puutarhapuuhat taitavat verottaa kynänkäyttöä. Tietääkseni Vesakin on innokas puutarhamies, mutta silti panee ajatuksiaan paperille. Tiedän yhden toisenkin, jonka Alastalo-harrastusta puutarha verottaa - tytär on juuri hankkinut siirtolapuutarhapalstan. 
Muutama herkkupala suomeksi ja ruotsiksi
230 Hyvätuuli ja mielenjänteiden ilmeinen vapahtuminen varhemmilta pingottumisiltaan oli siis nyt yleinen salissa Alastalon valtoimen naurukerran ja löysäpartaisen jutunpidon jäljiltä sekä...  238 En godlynthet och en uppenbar avslakning i själasenorna efter anspänningen nyss rådde alltså nu allmänt i salen efter Alastalos lössäppta omgång av skratt och småsnack samt även ... 
231.. ja nauramisen puolesta kesken Härkäniemen uljaat äskeiset polskat permannolla ja miehuulliset tepastelut totivesikannu polttamassa kuumanviholaisena kouran pohjissa.  238 ... och ännu inte färdigskrattat minne Härkäniemis tappra polkasteg över golvet och manligt oberörda trippande med toddyvattenkannans helvetesbränna i nävarna. 
231 Langholmakin keinutuolilla piti sopivana pienen naurahtamisen, ja Ristikylän tuomarivainaan vanha piippu suoritti hänen kuljetuksellaan aika avoimen ja vakaan ebenholtsivartensa veroisen kaariliikkeen, kun se nyt siirrettiin suulta, ja ... 239 Även Langholmarn i gungstolen fann det passande att småskratta, och salig salig Korsnäsdomarns gamla pipa beskrev förd av hans hand en rätt vidlyftig och allvarsam båge i rang med sitt ebenholtsskaft då den nu flyttades ut ur hans mun och ...
232 "Missäs pukki, ellei kallion törmällä päkisemässä, kun luodon rantaa soudetaan, ja missäs Pukkila, ellei ylimpänä kanttorina peräpakalla, kun pitäjän pisin köli laulaa läksiäisiänsä suopatulla varvipetillä!" naurahteli Alastalo Langholman myötäpuheisiin... 240 "Var ska bocken stå, om inte bräkandes på bergsklacken, när man kommer roende längs holmen, och var någonstans Pukkila, om inte som överstta kantor på akterskeppet, när längsta kölen i socknen sjunger adjö på sin såpade stapelbädd!" småskrattade Alastalo Langholmarn i följe...
20000430-HS lainaukset ruotsiksi
Parkki, sanon, pahus, sanon, ja sen olen aina sanonut, parkki meidän on rakennettava pitäjään!  (2-226-7) "Bark ja, säger jag, anamma, säger jag, och det är vad jag alltid har sagt, en bark är vad vi borde bygga i våran socken!" (2-234)
Mutta mitäs me menneitä pengomme ja mennäminuuttisia!  Mies on aina viisas, kun vaihtaa anturattomiksi tallatut kenkärajat vereksiin varsisaappaisiin ja viskaa varhemman tyhmyytensä myöhemmässä sanassansa tunkiolle! (2-231)  Men vi ska väl inte rota i gammalt och bry oss om den snön som föll i förra minuten! Den karln är alltid klok som byter ut sina uttrampade kängvrak mot nya skaftstövlar och slänger sin gamla dumhet på sophögen med senare ord!" (2-239)

Asko Korpela 20000427 (20000427) o o AJK kotisivu o AJK kirjasivu