11 Toti lämmittää ajatuksen otolliseksi 

Totivesi kannetaan saliin, ja Härkäniemi, niinkuin muutkin, ja varsinkin eräs, saavat taas mielikseen katsella Siviä-neitosta salissa, jopa peilin pohjilta. Muutakin mukavaa sattuu, kuten esimerkiksi sitä, että Krookla pelastaa itselleen rommilasin melkein sekoittamattomana ja että Pukkila pääsee liikkumaan komeasti. 2-7 Toddyvattnet bärs in i salen, och Härkäniemi, liksom de andra, och särskilt en bland dem, får på nytt av hjärtans lust betrakta Siviä i salen, till och med spegelbild. Även annat trevligt inträffar, som till exempel att Kråksen bärgar sig ett glas så gott som outblandad rom och att Pukkila får plats att röra sig som en pamp. 2-5
Tämä toisen osan ensimmäinen luku alkaa ehkä jo väsähtäneen lukijan kannalta lupaavasti. Kylän kunkku Langholma panee stopin kahden kuuma-Kallen kukkotappelulle. "Ovatkos täällä kaikki valmiit kirjoittamaan osansa, niin että saadaan kirjat selviksi ja parkki merkityksi täysiin?" oli lause kuin salama kirkkaalta taivaalta. ... ja sitähän se olikin, sillä ei se nyt sentään näin sähväkästi käy. Seremonia oli kesken. Miehen järkihän piti vielä kuumentaa. "Sopiskos tässä nyt ennen mitään totisia alkaa, ennenkuin totivesikään on pöydällä ja lasit höyryävät!" - Alastalo toppuuttelemassa! 

Ja niin pantiin piippuseremonia uusiksi: käveltiin yksityiskohtaisen selostuksen mukaan tavaran luo, otettiin tavara ja harkituin askelin ja tietyin miettein asteltiin takaisin omaan pilttuuseen sitä nautiskelemaan. Mitä tässä nyt hoppua nimen raapaisulla? Jos Savossa oltaisiin, niin se olisi: 'naatitaan, naatitaan ennenkuin laakastaan'. 

Ei tarvitse olla asiantuntija, kun seuraavia tämän luvun alkusivujen [s. 11 eteenpäin]  kohtia lukiessaan on ymmärtävinään Pekka Pihlannon mainion artikkelin pohjalta entistä paremmin mistä on kysymys. Eikö vain ole holistisen ihmisen kolmannesta ilmentymästä, kehollisuudesta - olemassaolosta orgaanisena tapahtumana? 

  • Alastalo teki kiireesti 'emäntä-manööverin' eli "Jokos teillä tuvan puolella pian tulee totivesi valmiiksi, että saadaan tänne lämmintä sisään!" ...ja  "Miks'ei manööveria olisi huomattu ja ymmärrettykin!: Härkäniemi veti tavallistakin syvemmän haikuhuokauksen piipustansa ja ummisti pari kertaa luomilautojansa..." 
  • "Myöskin Pukkilan silmät olivat Pukkilan kasvoissa tällä haavaa niin kaittuja karitsoja ja niin viattomia samarialaisia, että Alastalon itsensäkin täytyi takaisin keinutuolilleen itseään sovitellessaan ja vaivihkaa Pukkilaan vilkaistuaan epäturvallisesti vannoa sisuksissaan auttamattomaksi todeksi, että pahus ja kärpännuoli oli kuitenkin kerjennyt äkkäämään korjannut nokkaansa sen ..."
  • "Lahdenperä oli paikalla ja ensimmäisenä vilpastunut mies: 'Kutu käy ja kala parvii, koska pinnallakin jo pulahtelee...' sanoi hän ja kuljetti silmän siirtyvää niin merkitsevästi Alastalosta keinutuolilla kamarin ovelle ja kamarin ovelta takaisin Alastaloon.."
  • Samaan tapaan kehollisena signaalina Alastalon totitilaukselle, sen tärkeyttä osoittaen, oli Krooklan Mikkelin tuolin siirto...
  • Ja jatkoa Siviän tulo saliin selkosen selälleen lentäneestä ovesta "... norjajalka ja hivussorja, parmoilla (?) tarjottimen valtaisa kaari, silmissä sääty ja ilon virkeä viehke."
  • Ja lopulta "... kymmenien vakaitten silmäparien [Jaa'a, montako niitä olikaan? Katso tästä lukijakilpailu: Ketkä olivat Alastalon salissa?] jouten kantaessa ja turhanpäiten tuhlatessa kokeneen katsomisensa uskollista uhrilieskaa, kuka kirkkaammin loimottavaa, kuka sakeammin käryävää, kiitokseksi ja suitsutuksensavuksi nuoruudelle, joka selkääkin kääntäen vielä kukoisteli sorjiansa ja jakeli almunarmoja vartensa armailta solakoilta, .."
Ja niin sitten ryhdyttiin ottamaan mielenpiristettä, ettei tarvinut parkkikirjoja haukotellen unikekona allekirjoittaa [s.9]. Seuraa kymmeniä sivuja baarimestareiden unelmia eli totin tekemistä, mistä ei huvittaviakaan piirteitä puutu. Eräs sellainen on, että Pukkila saa niskoilleen muidenkin syntejä. Härkäniemi nimittäin pienen järkeilyn jälkeen ilman muuta pistää Pukkilan piikkiin sen, että tarjottimelta löytyy ikäänkuin juuri hänelle tarjolla totilasi, joka on melkein täynnä vettä, ei lainkaan tilaa itse aineelle. Se ei voi olla alunperin ollut näin: Pukkilan pentelellä on niin sakean näköinen lasi, että on varmasti ensin kaatanut veden pois ja pannut tilalle täyttä ainetta. No, asia korjataan työntämällä lasi viimeiseksi: sen sitten ottaa Pukkilan hunsvottipoika Evald, nuorin ja siksi viimeinen joukossa ottamassa. [ Todellisuudessa tämän vesitempun oli tehnyt kipakalle perso Lahdenperä, joka ensimmäiseksi heti Langholman jälkeen oli apajille ennättänyt. - vikaan meni. ] 

Oikein erinomaisen suora sovellus tunneälyn olemassaolon mieltämisestä on kohta [s 34], jossa Langholma hymähti itsellen ja tuumasi: "Mainio asia, että ihmisellä on otsakuori ajatusten peittona, ja sydämen kukkaro, paitsi omassa kopassansa, vielä nutunkin verkapielen suojissa, niin ettei tarvitse vieraan katsella kaikkia karitsan loikkia ja jokaista pässinhyppyä karsinoissa! - Ihan on kuin olisi koko tunneälyteoria suoraan Alastalon salista! ...ja Golemanin kirja on kuitenkin julkaistu 1995! Niinhän se on: ensin on käytäntö ja sitten vasta keksitään teoria luurangoksi ja selitykseksi jo ihan tutulle arjen asialle! 

Näin Langholma ikäänkuin tiedosti tunneälyn pettämisen mahdollisuuden. Ja Härkäniemi, tuo tunteiden hillitsemisen mestari, suorastaan potkaisi yli roolinsa aisan - ja vielä väärällä osoitteella Pukkilalle ihan luvun viimeisessä lauseessa: "Sinä olit valmistanut lasin jo Evaldinkin varalta pöytään ja minä siirsin sen puolemmas syrjään, ettei kukaan muu ota ennen kalpeata pöydältä ennenkuin hän sen saa! ..." 
Kommentteja, keskustelua ...
Odotuksen ihana kihinä Täyskymppi otsikosta. Tässä ollaan Kilven hengessä.
Ihantola: Valtavaa! Tavattoman kiinnostavaa. Höh!?
Kuka tekikään vesipaukun (Evaldille)? Itse panin syyn kokonaan Lahdenperän niskoille ja väitin vieläpä Härkäniemen muljautelleen väärään osoitteeseen Pukkilalle. Tytär näkyy havainneen syylliseksi Pukkilan. Kämärä mainitsee ahneimmaksi Krooklan ja Pukkilan kakkoseksi. Oikein pitää uudestaan katsoa. 
Sivulla 36 nimenomaan Krookla kehtaa jopa moittia emäntää, ettei ole häntä varten sopivaa lasia ladannut kuten Lahgholmaakin varten. "Ei miehen housuja muut ylemmäksi nostele kuin mies itse! arveli hän tämän jälkeen vain ja tyhjensi lähimmästä lasista puolet vedestä viereiseen: tottamar tynnyristä sotkut tyhjennetään, kun lahnaa sijaan suolataan!" - Siis Krookla! Sivu 44: "miksen minäkin niinkuin Krooklakin hyvällä esimerkillä edellä! rohkaisi hän mielensä ja tilkka Eevastiinan kuumaa vettä hulahti taaskin nopeasti taitavasti kaadettuna, tällä kertaa Pukkilan hoitelemilta, siihen lasiin, jossa ennaltaankin oli vesiaineen siunausta riittämiin." - Siis myös Pukkila. Samat ovat ruotsinkielisessä sivuilla 37 ja 45. - AJK:lle huonot pisteet luetun ymmärtämisestä!
Pierulla, paskalla, kusella ja perseellä hekumointia ihan esikuvaansa mainiota Uutisvuoto-Tervoa tapaillen. Ehkä on nyt siis ajan trendi tai ilmiö. Perässä juoksijat eivät ole kovin vakuuttavia, mutta ei niin pahaa - tai mitä tämä nyt varsinaisesti paha, ehkä tyhjänpäiväistä, ettei jotakin hyvää: On siis olemassa romppu, jolla on koko Alastalo? Täytyypä selvittää [herroilta K ja I taitaa olla turha odottaa tietoa siitä, että mistä saa ja mitä maksaa; tällaisen tiedon pihtaaminen kuulunee lehdistön etikkaan, toisin kuin p,p,k ja p]. Sopisi minulle. Olisi helppo selvittää epäselvät kohdat. Helpottaisi monessa. -  Tässä se on: CompOpus
Ihantola: ... katsohan miten Kilpi kuvaakaan tuota autuasta hetkeä: 
... on kumma tunto, sanon,...		 Varmaan tähänastisista upein lainaus, on tunnelmaa, on runollisuutta, on äkshöniä. Tässä joutuu itsekseen jupisemaan ja toteamaan, että juuri niissä kohdissa, missä naisväki on mukana, on myös vauhtia tapahtumissa: näin oli kahvituksessa ja näin on totihommassa. Siviä ja Eevastiina viuhtovat sen kuin kerkiävät. ...vaikka "ei sopinut vaimoihmisen päästää kieltensä liekoilta, eikä emännän miespidoissa muuta kuin säädyiltänsä niksata helmojensa niian,..." [Eläköön Unioni!]  Papoille sen sijaan kiire tuntuu olevan tuntematon asia.
Kämärän 'malmiläppä' lienee ilman muuta tahallista 'ymmärtämättömyyttä' ja hyvä niin, sillä se on hyvä aasin silta Ihantolan tulkintaan, joka on upea. Lisää tällaista! - 'Rainer, sinä säteilet' 
Tytär Salla:  "idem d:o. Mitä mitä???? En tunne tällaista sen enempää suomalaista kuin
 latinalaistakaan ilmaisua vai onko mystinen painovirhe?" 		 Oho, tytär, kyllä ovat ihan käypiä! Ehkei isäsikään tietäsisi, ellei ikäisenäsi olisi joutunut lukemaan esimiehensä väitöskirjan oikovedosta. Siellä oli joka sivulla 'Idem', ettei muuten ollut 'Ibidem' ja lyhennyskin 'Ibid.'? - Ja kas, kuin tilauksesta: venäjänkielisestä O. von Schoultzin 'Valoisa, elämäniloinen Dostojevski' löytyy alaviitoista lyhenne 'Ib.'! 
Tarkoittaa joka tapauksessa 'sama', siis viittausta samaan teokseen kuin oli edellinen (ja edellinen ... kunnes tullaan siihen että teoksen nimi mainitaan). Näyttäisikin ikävältä, jos olisi 10 viittausta samaan teokseen ja joka kerta pitkä rimpsu viimeisen päälle ikävystyttävää tekstiä, teoksen nimi,  ilmestymisvuosi painopaikka,... d:o on uskoakseni lyhenne latinan kielen sanasta 'ditto' eli 'sanottu' eli tässä tarkoittaa samaa kuin idem. - Ei missään tapauksessa painovirhe. Samantapainen 'loppuheitto' kuin Aleksis Kivellä 'Ammen ja plottis' tai 'amen' ellei nyt sitten todella ajatella sen merkitystä. 
Salla. Olenhan minäkin niin monta tieteellistä julkaisua lukenut, että  tunnen ibidemin, juoka lyhennetään ibid. Ja tiedän mitä se tarkoittaa ja samoin ditto. Mutta idem d:o? Ja mitä ihmettä tällainen latinankielisyys tekee talonpoikaisessa 1800-luvun Alastalossa ja jos tekeekin, niin lyhennettynä? Kun ei sanojen säästelemisen tarvetta muuten ole ollenkaan
eikä suomen kielen sanoista, olemassaolevista ja keksityistä, ole mitään puutetta??? Onko Turun yliopiston kirjastonhoitajalta livahtanut vahingossa leipätyöilmaus keskelle kaunokirjallisuutta?
AJK: Tämä piti jo lisätäkin: ihan tavalliset ihmiset joutuivat kauppakirjojen (ym virallisten
papereiden, en tiedä. oliko lopulta muita kuin kauppakirjat) yhteydessä näiden kanssa
tekemisiin. Niissä oli luetteloita, joissa näitä käytettiin. Joka tapauksessa noteeraamisen
arvoinen asia. - Idempotent - matematiikassa 'samaan potenssiin'.
D:o. Todin teko. AJK: Onko todin, eikö totin?
Salla. Näin taivuttaa Kilpi ja arvelen, että jos kielitoimistolta kysyttäisiin niin hyväksyttäisiin
molemmat muodot kuten äiti, äidin. 
 
D:o. Montako miestä ja keitä kaikkia Alastalon salissa lopulta onkaan?  AJK: Huh! Edellisessä luvussa esittämäni geeniepäily alkaa muuttua klooniepäilyksi! >Lukijakilpailu.
D:o Tuo väkimäärän arvailu on aidosti kirjoitettu ennen kuin vilkaisinkaan sivujasi.  AJK: Niin pitäisi teksteistänikin ymmärtää (edellisessä [10] sanotaan selvästi). Ja niin kannattaa edetäkin. Klooni - ei 'tekstiklooni', vaan 'geeniklooni' 
Muutama herkkupala suomeksi ja ruotsiksi 
38 Pukkila oli niitä venyviä miehiä, jotka kasvavat tilapään vaatiessa ja tärkeässä paikassa ohi oman mittansa, ja korkeassa hatussa kävellessään astuvat jalkopäältäänkin varpaisillaan! 39 Pukkila hörde till de tänjbara karlar som kan växa enligt stundens krav och utöver sitt eget mått då det gäller, och som till och med går på tå när de har höghatten på!
49 Engström ovenpielessä, jahti-Engström toisella puolella tampuurin ovea, kun toisella puolella istuu uunin nurkassa Krookla, lykkää toimittaa lakkia kädestänsä tuolin jalan nojoon laattialle, Nordblom vieressä, kala-Nordblom oijentelee jalkovarsiaan ja koettelee, koska tässä kohta saa kävelläkin, liikkuvatkos jäsenet vielä, pitkästä istumisesta kangistuneet, Haukisten Hannu, huuditon, jo meriseinältä saapasmarssissa puolilaattiassa päin sinne, josta todin haju lemuu sieraimiin: ... 50 Engström vid dörren, jakt-Engström på andra sidan tamburdörren, mitt emot Kråksen i ugnvrån, skuffar och ställer sin mössa på kant på golvet mot ett stolsben, Nordblom bredvid honom, fisk-Nordblom sträcker på vristerna och prövar, eftersom man snart skall få gå upp, om han ännu är rörlig i lemmarna, styva av långsittandet, Huukais-Hannu, hutlösningen från sjösidans vägg, är redan på stövelmarsch ute på halva golvet åt det håll där toddy doften söker sig till hans näsborrar; ...
51 ... poikaa polki sääripuhdissa... niinkuin kesyksi totutettu lammasparvi koko laidunaitauksen avarolta laumajuoksussa karaa ja tiimeltää saman veräjän avaamille, kun on tuttu kutsuja puolainpuiden takana ja leivänpala rukiisiltaan luvassa jokaisen turpaan, ... 52 ... raska fötters fart ... liksom en tam och tillvand fårskock från hela den vida hagen i flocksprång rusar och knuffas fram mot samma öppnade grind, då en välbekant lockerska står bakom slanorna och en rågdoftande brödbeta finns för varje mule att hoppas på, ...
51 ... kun joukolla painoi janoista tulijaa toistensa takana hartiaväellä väljien tyhjyviltä tihuvien ahtimiin tienoilla tavoitellun, kutsuvan pöydän, laseilla kuormatun ja jalojansa välkkyvän. 52 ... som med trycket  av törstiga sent anlända bakom de främstas skuldror fördes ur lediga svängrum till tätnande trängsel i trakten av det åtrådda, kallande bordet, lastat med glas och lysande under sin börda, den ädla.
55 Evald varmasti saa hörppiä isän vesiklutut poskiinsa, ennenkuin väkevän tippaakaan mahtuu valeltavaksi lasiin! 56 Då får väl Evald sörpla in sin pappas vattenklattar först, innan han får plats för en enda droppe av det starka i sitt glas!
20000319-HS lainaukset ruotsiksi
miten pieru karkaa kirkonpenkkiin sihdiltänsä ämmän hameista ja kusi suihkuna tallin lauteille valakan saparosuorasta? (40) ... som en käringsfis i kyrkbänken!...som ett valckpiss med kringelpitten...(41)
... ripa koska hyvänsä voi krapahtaa, (13) ...när det skulle knäppa till dörren... (12)
... on kumma tunto, sanon, kun sieraimiin koskee tuoreeltansa tuulen heräävä haju, purjeen lasko huomaa virkistyksekseen, että ilma elää, laitojen laulamalla havahtuvat aallot ilakoiviksi ja keula alkaa maistella, onkos tosikin, että merellä on entinen märkyytensä ja suolan roiske! Se sama humaus ja helluntaihuomenen ruohon halu lemahti saliinkin nyt seinäilmojen täydeltä, kun todella etukamarin ovi lensi selkoselälleen aukija kamarin puolelta kuului askeleiden juoksua, hameiden kiireistä kahinaa ja kilkkuvan lasitavaran lupaavaa helinöimistä. (15) ... sällsam är känslan, säger jag, då vindens färskvaknande dofter tränger sig fram, slakseglet till sin förkvickning märker att luften lever, vågorna kring sjungande bord spritter till av glädje och stäven begynner att smaka på om det stämmer att havet har sin forna väta i behåll, sitt stänkande salt! Detta samma vädrens sus och doften av en pingstmorgons gräsströmmande nu genom all salens och väggarnas luft, då verkligenmellankammarsdörren flög upp på vidaste gavel och inifrån kammaren hördes skyndande steg, kjolars brådskande fras och klirrande glasvarors löftesrika klang. (14)
Posliinia oli, ja säälintietoa vailla se kaarekas kannuntorokin, jonka tunnoton kuro nyt valkumiltaan syöksi suun täydeltä suitsuvaa kihaa ja kiehuvaa kimmeltä kuumiensa viluja virviville hopeavarsille laseissa ...(21) Gjord av porslin, och okunnig om vad medkänsla vill säga, var även den buktande kannpip, vars okänsliga ränna nu envist ur fullaste gap störtade ett ångande bubbel och kokande stänk över de kallhett knittrande silversdkaften i glasen, ...(20)

Asko Korpela 20000319 (20000316) o o AJK kotisivu o AJK kirjasivu