10 Hevonen kukkotappelussa 

Pukkila ja Alastalo kilpasilla, 1-388. Pukkila och Alastalo kappas, 1-397.
Tässä luvussa ei nyt sitten enää mikään pystynyt pidättelemään Pukkilaa, vaikka hän kuinka oli päättänyt, että pitää suunsa kiinni. Eikä sitten Alastalokaan sanojaan säästellyt, eivät olleet esteenä isännän velvollisuudet eikä mikään mukaan. Oikein kunnon kukkotappelu tuli. Muut katselivat ja kuuntelivat, kun nämä kaksi punakkuuteen saakka retuuttivat toisiaan. Tiedä miten olisi käynyt, jos tämä näytelmä olisi esitetty muutama sata kilometria pohjoisempana. Nyt ei käynyt lopulta kuinkaan. Vanhoihin haavoihin heitettiin kunnon mäiskäys arvatenkin merisuolaa ja lopuksi nuoltiin pois.

Kun tässä nyt on kirjan lukuja erilaisin perustein nimitelty, niin tätä lukua sopisi nimittää vaikka 'naapurikateuden ylistyslauluksi', sillä siitä tässä on ytimiltään kysymys. Perimmäinen syttykypenä on naureskelu Pukkilan 'silmäterälle', rakkaalle Uskolle, sille että Pukkila tieten tahtoen rakensi Uskonsa pikkuisen pitemmäksi kuin on Alastalon Siwiä. Vielä oli Pukkilan kengässä kivenä hiertämässä se seikka, että se osa Vaarniemen metsästä, josta masto- ja kölipuut parkkiin saataisiin oli naapurin, Lahdenperän puolella. Jos olisi ollut Pukkilan puolella, ei istuttaisi tässä, vaan muualla ja Pukkila määräisi tahdin.

Nyt oli kuitenkin Alastalo ohjaksissa eikä piiskaa säästelty. Äityi Alastalo Jukka Puotilaksikin ja mäkätteli Pukkilan tyyliin niin että itseäänkin nauratti. Hihasta vedettiin Pukkilan rehvastelu Kielin satamassa, enemmän ja vähemmän onnistuneet pitkät luovit Itämerellä, kaupat vuotavilla aluksilla, Alastalon iso vatsa, Pukkilan ripakintut ja lopulta tultiin hevosiin. Hevoskisassa näytti Pukkila väkisin ottavan niskalenkin, kun kaikki olivat tahtomattaan todistajina kuinka Pukkila Mustallaan Maijastiina kyydissä pöllytti yksi kerrallan koko joukon ohi Mannoisten Anderssonin häistä tultaessa. Tarvittiinkin Alastalon riski navettapiika Teija-Tiina ja ikänsä laiskana tunnettu Teemu valakka, siis Alastalon tallin heikompi hevonen, joka oli edellisenä päivänä kuitenkin näyttänyt kavionsa Pukkilan Mustalle. Oli vielä Teemu iskenyt hampaansakin 'siihen paikkaan Mustan ruumista, jossa selkä loppuu ja häntä alkaa ja joka oli kuin lautasilla tarittuna keikkumassa vierillä harmissa hälväistäväksi? Sen Teemu tekikin ja Mustan juoksulle tuli lyhyt loppu samalla kuin Teemu itse sieppasi kaksi paria alleen ja lykkäsi kuninkaan ravia Huuskerin akkunain alitse niin hartaasti, että Huuskerilaisilla oli ollut nauramista koko ehtoopuoleksi pitkää pyhäpäivää:.."

Näin veisteltiin: toinen sivalsi ja toinen pani nokkiin, enemmän oli lopulta kysymys siitä kumpi kertoi mehevämmän jutun kuin siitä kävikö siinä omasta ansiosta niin tai näin. Naurajia tässä haalittiin ja kummankin puolelle niitä riitti. Ikäänkuin tasapainon vuoksi saa Pukkila viimeisen sanan, kun hän 'laski sojolta'. "Jokos sinä Tiinan pian käsket salin puolelle, että saadaan katsella kummoinen kapteeni on parkkiin ajateltu!" kysyi hän ja päästi silmäkeränsä kalansaaliille salissa korjaamaan tällä kertaa omaa naurunpotkivaa apajaansa.

Kommentteja, keskustelua ...
Kämärä ja Ihantola: 'pukin virsi'  Vähän tuntuu epäuskottavalta herrojen ymmärtämättömyys. Taitavat skoijata ja provosoida keskustelua. Ehkä 'sliipis' ja 'triivattiin' voisi jättää muka ymmärtämättä, mutta mitä se haittaa? Kalevala ja Seitsemän veljestäkin ovat pullollaan käsittämättömiä sanoja, mikä ei mitenkään vähennä niiden nautittavuutta. Toimittajatkin käyttävät huomaamattaan ihmeellisiä sanoja, vaikka niin vakuuttelevatkin aina kirjoittavansa 'Taka-Hikiän mummolle'. Nämä 'stiiknafuuliat' ovat osa koko teoksen viehätystä.
Mykkäkoulu  Paljastaisivat totuuden mykkäkoulusta,. kun siihen niin hanakasti viittaavat. Vai onko sekin provosointikikka? - Pitäisi keksiä jo uusia. Tämä ei enää lukijoita kiehdo. 
Kämärä: ..'kova, suorastaan raadollinen kauppamies Alastalo on: hän myy toispaikkakuntalaiselle täysin seulan paatin, eikä häpeä yhtään, päinvastoin, ylpeilee petollisuudellaan. Selvä oikeusjutun paikka ja Alastalolle tuntuvat rapsut.' Hienosti vedetty asia nykypäivn tasolle: business etiikka on päivän sana, mutta pelkäänpä pahoin että vain puheissa. Niin moni asia myydään ehdolla 'as is', ostaja kavahtakoon ('caveat emptor' taisivat jo roomalaiset sanoa). Tämä pätee varsinkin kun asiantuntija myy asiantuntijalle, kuten tässä: laivuri toiselle. Mutta tietysti tahallinen petos olisi jo tuohonkin aikaan ollut käräjäasia, mutta kuitenkin asianomistajajuttu, eikä 'rapsu'-asia, näin luulisin. 
Johtaja: ymmärtää ihmisiä ... luja, hiukka tyranni. 'Persoonaton komentelu ei enää nykyisin toimi' Kaikki totta. Mielestäni kuitenkin Alastalo loistavasti täyttää kaikki kriteerit. Hänellä on näkemystä (visioita), karismaa, osaa nimenomaan motivoida muita eikä suinkaan työnnä itseään etumaiseksi, vaan yrittää lypsää muilta näkemyksensä mukaisia aloitteita ja ehdotuksia. 
Kämärässä ja Ihantolassa on turhan paljon pohjalaista(?) tosikkomaisuutta. Alastalohan on iloinen asia, myös kiire hiiteen! Aika paljon K ja I nälvivät vain toisiaan. Vai onko tarkoitus parodioida kirjan henkilöitä? Jos niin on, pitäisi karaktäärien ja mainion tekstin näkyä enemmän. Muuten herää epäilys, ettei ollut aikaa lukea... Mielestäni känkkäränkän puheen parodiointi osui justiinsa kohdalleen, varsinkin kun se tapahtui pilke silmäkulmassa "...nauroi hän ja manasi muka kehuen..." 
Mielestäni koko 'kukkotappelu' käytiin molemmin puolin pilke silmäkulmassa, enemmänkin kisaten sillä kuka sanoo mojovammin kuin sillä, että ähä kutti, minä olin parempi ja sinä huonompi. 
Salla-tytär:Ihantola ihmettelee, millä kummalla Alastalo aikoo saada  Pukkilan  laivansa osakkaaksi näiden kaikkien ivapuheiden jälkeen. Minusta siitä  ei ole mitään epäilystäkään.Vaikka epäilemättä Pukkilan harmi ja  kiukku ovat aitoja ja tosia, kumpikin osapuoli tietää, että hän lopulta  panee kauniisti nimensä paperiin. Kyse on kahden naapurin välisen  suhteen, uskallan sanoa ystävyyden, tavanomainen kuvio, joka tanssitaan  läpi tällaisissa jos muissakin asioissa. Kumpikin hallitsee askelkuvionsa  ja tietää, mihin päädytään.  Geeneistäkö johtunee, mutta mielestäni tytär iskee naulan kantaan: Ivapuheet ovat enemmän showta ja viihdykettä kuin totista iskemistä. [Lihavoitus vieressä on minun. Usko tai älä: yläpuolella oleva ja viereinen teksti on kirjoitettu toisistaan tietämättä. Näin teemme jatkossakin. Vasta valmiita kommentoimme.]
Muutama herkkupala suomeksi ja ruotsiksi 
391 "Rikin-rikin, sanon, rikintikut!" puheli pisteli hän sanaansa pureskellen väliin, jotta ajatuksen varsalle jäisi aikaa selvitellä kintut allansa ja haistella ilmaa sieraimiinsa, ennenkuin varvas päästettiin maantannerta maistamaan ja kavio kurotti! 400 "Riggen-riggen, säger jag, riggpinnarna!" fyllde han ut pratet me lite omtugg, för att ge tankefålen tid att få ordning på stegen och vädra luft, innan man lät hovarna känna på hårda marken och sträcka ut.
392 Pukkila nakoi sanojansa ja katsoi voittoisasti, kuulivatko ympärillä kun suusta pääsi reheviä. "Mastontikut nostetaan vimeisinä pystyyn laivassa, ja sen jälkeen lasketaan topit, montakos tuli!" 401 Pukkila smakade på sina ord och såg segervisst efter om de kringsittande hade hört hans mustigheter. "Maststickorna är det som man reser sist, och sen så räknar man hur många det blev!"
393 Pukkila tikutteli julmana kulmainsa alta ja katseli niin turkasena Alastaloon, ikäänkuin nyt olisi seuraava toimitus se, että mies keinutuolilla, niin paksu kuin olikin, nyt oli tromppuineen päivineen nieltävä hampaan purematta kurkusta alas yhtenä suupalana. 402 Pukkila stirrade grymt under sina ögonbryn och såg så barskt på Alastalo, som om nästa göromål skulle bli att svälja ner karln i gungstolen, så tjock han än var, med byxben och allt hel och hållen i en enda munsbit.
394 Luonnistipas se, ja Pukkila sai pippuria omasta pyssynpiipustansa kuonoonsa! ajatteli hän ystävänä ja rakkaan pitäjänaapurin hyvältä suomalta.  403 Det gick som det var meningen, och Pukkila fick peppar i nosen ur sin egen bösspipa! tänkte han vänskapligt och välunnsamt som en god sockengranne.
414 Ja luulettekos, ettei Musta ymmärtänyt! Voi taivaan enkelit ja Josuan pasuunat, kuinka elukalla joskus voi järki karata jalkoihin ja kavio imeä tietä! Voi, sanon uudenkin ja paremman kerran, voi joulukirkossa kyrie eleison karaamassa holveissa flikkakurkkujen kimittämänä! 424 Och tror ni Svarten inte förstod! Åj alla himmlens änglar och Josuas basuner, så ett kreatursförtånd ibland kan flyga ner i fötterna och låta hovarna suga i! Aj och åj igen, säger jag och mera till, åj som kyrie elejson i julottan under valvena när flickebarnen ger full hals!
20000312-HS lainaukset ruotsiksi
"Kielis-sliipis, kuivas tokas, triivattin krapattin, puntattin-mönjättin: asti ko seul, ny ko muna, vaikke ol muna, vuas ko saapas, ny pitä kon pata..." (393) "I Kiel åpå slip, i Kiel åpå torrdock, drivin å skrapager, bultad och mönjad: skutan va eitt såll, nu ä hon eitt ägg, fast ägg ä hon int, läckt som ein stövvel, nu tiät som en gryto..." (403)
.. Lahdenperse (397) ... och värre namn än så kan jag tänka mig (!!!+ 407) 
... pääsi laho on. (397)
... kolmentoista leiviskän höyhen. (402) 
... Du är murken i skallen du (406)
... tretton lispuds fjäder (412)
Kysyy turvallisenkin miehen, luontoa pysyä nahoissaan, kun harmittaa joskus. harmittaa, saakelisti sisuksissa joskus, eikä älliltänsä saa hiiskaista puhkaistua sanaa, kun on päättänyt ajattelemattomasti. että nyt ei puhuta, ei puhuta vaikka halkeaisi!" (388) Det sitter hårt åt också för en lugntrygg karl att hålla sig i skinnet, när det retar honom någon gång, retar honom invärtes så helt förbannat, och han för sin egen envishets skull inte får knysta ett halvt ord, därför att han obetänksamt har beslutat, att nu skall ingenting bli sagt, ingenting sagt om han så sprack! (397)

Asko Korpela 20000312 (20000308) o o AJK kotisivu o AJK kirjasivu